Anu-Maarit, Markus ja Frans Elo kuuluvat Vihannes-Laitila-konsernin tuottajaorganisaatioon. Tuotteiden yhteismarkkinointi tuo vakautta, sillä jo kylvöillä tiedetään, että tuotteille on varma ostaja. Yhteenliittymä mahdollistaa myös tuotantopanosten yhteishankinnat.
Elon tilalla Laitilassa porkkanaa ja punajuurta on viljelty jo neljännesvuosisadan ajan. Tänä kesänä kasvussa on 50 hehtaaria porkkanaa ja kuusi hehtaaria punajuurta, lisäksi vilja-alaa on noin 170 hehtaaria.
– Porkkanan nostotyö alkaa yleensä elokuun puolivälin paikkeilla, käsi kädessä puintien kanssa. Viimeiset oranssit juurekset nousevat puulaatikoihin lokakuun loppupuolella. Silloin kylmävarastoissa pitäisi olla kolmisentuhatta 2,5 kuution laatikkoa, Markus Elo laskeskelee.
Varastoista tavaraa kuljetetaan pakkaamolle alkusyksystä aina seuraavaan kevääseen asti etukäteen päätetyn aikataulun mukaan.
– Tavaraa otetaan vastaan tasaisesti eri viljelijöiltä, jolloin varastotappioiden riskit jakaantuvat. Kun toimitusaika tiedetään etukäteen, osataan valita kevätkaudelle asti parhaiten säilyvät lajikkeet, viljelijät perustelevat.
Tuotantomääristä ja toimitusajoista sovitaan Vihannes-Laitilan kanssa jo talvella, jotta se voi puolestaan tehdä ennakkosopimukset kaupan kanssa.
– Yhteistyö tuo markkinoille ennakoitavuutta. Kun meitä tuottajia on useita, kyetään pakkaamolle toimittamaan luvattu kilomäärä, vaikka sato osin epäonnistuisikin. Jos taas sato ylittää odotukset, iso yritys yleensä löytää sopimuksen ylittäville porkkanaerille markkinat, Elot toteavat.
Vihannes-Laitila siirtyi vuonna 1999 varsinaissuomalaisten viljelijöiden omistukseen. Tuottajaorganisaatio perustettiin vuonna 2006.
– Yhteistyö oli meille entuudestaan tuttua, mutta tuottajaorganisaatiohyväksynnän myötä tuli mahdollisuus hakea EU-tukea muun muassa pakkaamoiden laitehankintoihin ja muuhun kehittämiseen. Nyt meillä on ajantasaiset laitteistot pakkaamoissa, eikä kaikkea investointirahaa tarvinnut kerätä viljelijöiltä, Markus Elo toteaa.
Viljelijät huolehtivat omien tuotantopanostensa hankkimisesta, mutta ajoittain Vihannes-Laitilassa tehdään myös yhteisostoja. Esimerkiksi käyvät vaikka porkkanakemppiä ja -kärpästä torjuvat verkot.
Kertainvestointi oli iso, mutta Elot uskovat suojaverkkojen kestävän vuosien käyttöä.
– Vaikka verkkoa käytettäessä joudutaan jättämään leveähkö huoltokäytävä, pinta-alan pienenemisestä huolimatta sadonlisäys on tuntuva. Tavara on myös laadukkaampaa, kun kemppi ei ole päässyt kovettamaan porkkanankantoja.
Ennen suojaverkkojen käyttöä kempin saastuttamia lohkoja jouduttiin ruiskuttamaan pahimmillaan muutaman päivän välein. Nyt porkkanapelloilta torjutaan kemian keinoin vain rikkakasveja, ja verkon ansiosta riittää aiempaa pienempi annosmäärä.
– Torjunta-aineet eivät ole kenellekään hyväksi. Verkot ovat ehkä parasta mitä porkkananviljelyssä on vähään aikaan tapahtunut. Viljely on mukavampaa ja lopputuote puhtaampi ja terveellisempi, Markus tähdentää.
Viljelyä ja laitteistoa on laitilalaistilalla kehitetty määrätietoisesti ja osallistuttu koelajiketoimintaan. Oppia on haettu lukuisilta ulkomaan opintomatkoilta, lisäksi viljelyssä tarvittavia koneita ja laitteita on omin innovaatioin parannettu.
Porkkanat korjataan itsekulkevalla kimppakoneella, joka nostaa sadon suoraan traktorin perävaunussa oleviin säilytyslaatikoihin.
– Ideoimme ja teetimme paikallisella metalliverstaalla neljä perävaunua, joissa lisälaitteena on traktorin takarenkaiden kokoiset, kääntyvät takapyörät. Ne lasketaan pellolla alas, jotta vaunu ei uppoa sateisinakaan syksyinä eikä massa tiivistä peltoa, Frans kertoo.
Viime vuonna Elon tila yhtiöitettiin Jusinmäki Oy:ksi, ja agrologiksi opiskeleva Frans tuli virallisesti mukaan.
– Porkkanan ja punajuuren viljely on innostavaa, sillä ala kehittyy koko ajan. Juureksissa on aivan eri tavalla potentiaalia kuin vaikkapa viljassa, nuori mies toteaa.
Maanmittauslaitoksen tilastojen mukaan Suomessa tehtiin viime vuonna 631 kauppaa, jotka sisälsivät yksinomaan viljeltyä maata yli kaksi hehtaaria. Maakunnista eniten kauppoja tehtiin Etelä-Pohjanmaalla, vähiten Etelä-Savossa. Kainuussa tällaisia kauppoja ei tehty.
Sisarukset Bertta ja Albert Laaksonen kasvattavat american bashkir curly -hevosia ja ylämaankarjaa Pallastunturin kupeessa Kittilän Raattamassa. Pientilalla itsekin kasvaneet Laaksoset haluavat tehdä työtä eläinten ehdoilla.
Viestinnässä on vika ja tieto ei kulje. Erilaisiin tietojärjestelmiin käytetään miljoonia euroja, jotta työpaikoilla tiedettäisiin, mitä viereisessä huoneessa istuva kaveri tekee. Kaikkea mahdollista raportoidaan ja hukataan ikuisiksi ajoiksi toimimattomien järjestelmien syövereihin. Ja kaikilla on niin kiire raportoida, että kukaan ei ehdi lukea, mitä on raportoitu. Saati miettiä, että miksi. Täällä olisi ilmainen vinkki kaikille tietojärjestelmä-
Viljelyaineistojen tarkastelussa herne ja härkäpapu viljan esikasvina vaikuttivat positiivisesti viljan hehtaarisatoon. ProAgrian lohkotietopankista kootun tiedon valossa yksivuotisia palkokasveja kannattaa hyödyntää viljelykierrossa.
