Anu-Maarit, Markus ja Frans Elo kuuluvat Vihannes-Laitila-konsernin tuottajaorganisaatioon. Tuotteiden yhteismarkkinointi tuo vakautta, sillä jo kylvöillä tiedetään, että tuotteille on varma ostaja. Yhteenliittymä mahdollistaa myös tuotantopanosten yhteishankinnat.
Elon tilalla Laitilassa porkkanaa ja punajuurta on viljelty jo neljännesvuosisadan ajan. Tänä kesänä kasvussa on 50 hehtaaria porkkanaa ja kuusi hehtaaria punajuurta, lisäksi vilja-alaa on noin 170 hehtaaria.
– Porkkanan nostotyö alkaa yleensä elokuun puolivälin paikkeilla, käsi kädessä puintien kanssa. Viimeiset oranssit juurekset nousevat puulaatikoihin lokakuun loppupuolella. Silloin kylmävarastoissa pitäisi olla kolmisentuhatta 2,5 kuution laatikkoa, Markus Elo laskeskelee.
Varastoista tavaraa kuljetetaan pakkaamolle alkusyksystä aina seuraavaan kevääseen asti etukäteen päätetyn aikataulun mukaan.
– Tavaraa otetaan vastaan tasaisesti eri viljelijöiltä, jolloin varastotappioiden riskit jakaantuvat. Kun toimitusaika tiedetään etukäteen, osataan valita kevätkaudelle asti parhaiten säilyvät lajikkeet, viljelijät perustelevat.
Tuotantomääristä ja toimitusajoista sovitaan Vihannes-Laitilan kanssa jo talvella, jotta se voi puolestaan tehdä ennakkosopimukset kaupan kanssa.
– Yhteistyö tuo markkinoille ennakoitavuutta. Kun meitä tuottajia on useita, kyetään pakkaamolle toimittamaan luvattu kilomäärä, vaikka sato osin epäonnistuisikin. Jos taas sato ylittää odotukset, iso yritys yleensä löytää sopimuksen ylittäville porkkanaerille markkinat, Elot toteavat.
Vihannes-Laitila siirtyi vuonna 1999 varsinaissuomalaisten viljelijöiden omistukseen. Tuottajaorganisaatio perustettiin vuonna 2006.
– Yhteistyö oli meille entuudestaan tuttua, mutta tuottajaorganisaatiohyväksynnän myötä tuli mahdollisuus hakea EU-tukea muun muassa pakkaamoiden laitehankintoihin ja muuhun kehittämiseen. Nyt meillä on ajantasaiset laitteistot pakkaamoissa, eikä kaikkea investointirahaa tarvinnut kerätä viljelijöiltä, Markus Elo toteaa.
Viljelijät huolehtivat omien tuotantopanostensa hankkimisesta, mutta ajoittain Vihannes-Laitilassa tehdään myös yhteisostoja. Esimerkiksi käyvät vaikka porkkanakemppiä ja -kärpästä torjuvat verkot.
Kertainvestointi oli iso, mutta Elot uskovat suojaverkkojen kestävän vuosien käyttöä.
– Vaikka verkkoa käytettäessä joudutaan jättämään leveähkö huoltokäytävä, pinta-alan pienenemisestä huolimatta sadonlisäys on tuntuva. Tavara on myös laadukkaampaa, kun kemppi ei ole päässyt kovettamaan porkkanankantoja.
Ennen suojaverkkojen käyttöä kempin saastuttamia lohkoja jouduttiin ruiskuttamaan pahimmillaan muutaman päivän välein. Nyt porkkanapelloilta torjutaan kemian keinoin vain rikkakasveja, ja verkon ansiosta riittää aiempaa pienempi annosmäärä.
– Torjunta-aineet eivät ole kenellekään hyväksi. Verkot ovat ehkä parasta mitä porkkananviljelyssä on vähään aikaan tapahtunut. Viljely on mukavampaa ja lopputuote puhtaampi ja terveellisempi, Markus tähdentää.
Viljelyä ja laitteistoa on laitilalaistilalla kehitetty määrätietoisesti ja osallistuttu koelajiketoimintaan. Oppia on haettu lukuisilta ulkomaan opintomatkoilta, lisäksi viljelyssä tarvittavia koneita ja laitteita on omin innovaatioin parannettu.
Porkkanat korjataan itsekulkevalla kimppakoneella, joka nostaa sadon suoraan traktorin perävaunussa oleviin säilytyslaatikoihin.
– Ideoimme ja teetimme paikallisella metalliverstaalla neljä perävaunua, joissa lisälaitteena on traktorin takarenkaiden kokoiset, kääntyvät takapyörät. Ne lasketaan pellolla alas, jotta vaunu ei uppoa sateisinakaan syksyinä eikä massa tiivistä peltoa, Frans kertoo.
Viime vuonna Elon tila yhtiöitettiin Jusinmäki Oy:ksi, ja agrologiksi opiskeleva Frans tuli virallisesti mukaan.
– Porkkanan ja punajuuren viljely on innostavaa, sillä ala kehittyy koko ajan. Juureksissa on aivan eri tavalla potentiaalia kuin vaikkapa viljassa, nuori mies toteaa.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Haapajärvelle rakennetaan tulevaisuuden navettaa. Kolme nuorta yrittäjää näkee ajankohdan sopivaksi isolle investoinnille.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
