Tänä ja ensi vuonna otetaan selvää, missä kunnossa ovat yksityisteiden sillat ja rummut. Valtakunnallisen kuntotarkastusurakan tavoitteena on kannustaa tiekuntia peruskorjaustoimiin nyt, kun valtionavustusta voi saada aiempaa enemmän.
Yksityisteillä on merkittävä rooli muun muassa maa- ja metsätalouden, puuhuollon sekä vakituisen asutuksen turvaamisessa. Sähköistä tietojärjestelmää yksityisteiden kunnosta ei ole aiemmin ollut. Suomen metsäkeskuksessa tämä puute on erityisasiantuntija Timo Piston mukaan tiedostettu jo pitkään. Vauhtia toteutukseen pani Ukrainan sota ja sen myötä raaka- ja energiapuutoimitusten loppuminen Venäjältä.
– Viime vuonna alkaneessa TIESIT-hankkeessa selvitetään valtakunnallisesti yksityistieinfran kuntoa ja investointitarpeita. Osana hanketta kartoitetaan energiapuuterminaalien nykytilanne ja mietitään kehittämisratkaisuja, Pisto kertoo.
Yksityistieverkostosta on valittu huoltovarmuuden ja elinkeinoelämän kannalta keskeisimmät tiet, joita on noin 200 000 kilometrin verran. Siltoja on noin 6 500.
Hankkeen siltakartoitusta vetää projektipäällikkö Hannu Ulvinen Metsäkeskuksesta.
– Työssä mitataan muun muassa sillan hyötyleveys sekä kerätään tietoa sillan kunnosta ja ominaisuuksista. Kaikki sillat ja sen keskeiset osat dokumentoidaan. Kartoitus on visuaalinen eikä tässä vaiheessa tehdä kantavuusmittauksia, Ulvinen selvittää.
Metsäkeskus toteuttaa kartoitusta yhdessä alan palveluntuottajien kanssa. Tiedot kirjataan sähköiseen järjestelmään ja tiekuntia tiedotetaan niiden hallinnoimien siltojen kunnosta.
– Jos havaitaan puutteita, tiekuntia evästetään tarkemmista tarkastuksista ja rahoitusmahdollisuuksista. Lisäksi neuvotaan, miten asiassa kannattaa edetä, Ulvinen jatkaa.
Alueellinen siltojen havainnointi aloitettiin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa tänä vuonna huhtikuussa, ja kierros jatkuu ensi vuoteen. Osana TIESIT-hanketta Lounais-Suomessa kartoitetaan noin 700 siltaa.
– Jokainen silta merkitään tietoineen digitaaliseen sovellukseen kuntoarvion kera, kertoo projektipäällikkö Petri Lähteenmäki Suomen metsäkeskuksesta.
Lisäksi kartoitetaan tiestön kuntoa satunnaisotannalla. Kuntoarvioinnissa mitataan ajoradan leveyttä sekä tarkastellaan tien kuivatusta ja kantavuutta. Lisäksi havainnoidaan tien yleistä kuntoa eli missä määrin esiintyy urapainumia, maannousemakiviä ja kuoppia. Huomiota kiinnitetään myös ojien kuntoon sekä tienvarren pusikoihin.
ProAgrian ja Metsäkeskuksen erillisessä hankkeessa parannetaan yksityisteiden osakkaiden tietämystä tienpidosta ja pyritään lisäämään perusparannusten määrää. ProAgriasta mukana on vesien hallintaan ja salaojasuunnitteluun perehtynyt asiakkuuspäällikkö Jukka Kontulainen.
– Yksityisteillä on merkittävä rooli myös huoltovarmuuden varmistajana, joten siitäkin syystä teiden ja siltojen pitää olla kunnossa. ProAgrialla on entuudestaan hyvät kontaktit asiakasrajapintaan, hän kertoo.
Yksityistiestön kuntoa arvioidaan liikennevalomallilla luokitellen hyvä, tyydyttävä, huono. Kohde merkitään vihreällä, jos kaikki on kunnossa. Oranssi muistuttaa, että tilannetta on seurattava ja valmistauduttava korjaamiseen 10 vuoden aikaikkunalla. Punainen taas merkitsee, että tien rakenteissa tai kantavuudessa on pahoja puutteita, jotka vaativat lähes välitöntä korjausta.
Yksityistiestöllä on paheneva korjausvaje. Teiden ja siltojen korjaaminen on kallista puuhaa, joten usein siihen ryhdytään vasta pakon edessä. Hankkeita jarruttaa Lähteenmäen mukaan myös pula osaavista tekijöistä.
ELY-keskuksien myöntämät valtionavustukset yksityisteille nousivat vuoden 2023 alusta. Tien peruskorjaukseen suunnattava tuki kohosi aiemmasta 50 prosentista 70 prosenttiin. Siltojen korjaamiseen saatava avustus on peräti 85 prosenttia aiemman 70 prosentin sijaan. Avustuksista annettu asetus on voimassa vuoden 2025 loppuun asti.
Vaikka kyseessä olisi melko pienen vesistön ylitys, uuden sillan rakentaminen maksaa usein 100 000–200 000 euroa.
– Monet kunnat avustavat siltaprojekteissa. Tiekunnan osuus kokonaiskustannuksista voi jäädä vain kymmenesosaan. Silti satsaus voi olla pienelle tiekunnalle raskas. Kannattaa muistaa, että kunnostettu tai uudelleen rakennettu silta palvelee vuosikymmeniä eteenpäin, Lähteenmäki korostaa.
Tien perusparannusurakka tai sillan kunnostus eivät hoidu hetkessä.
– Nyt kun valtionrahaa on tavallista enemmän jaossa, tiekuntien kannattaa panna töpinäksi ja kiirehtiä päätöksiään mahdollisesta perusparantamisesta. Hankkeen toteuttaminen ottaa oman aikansa ja kokouspäätökset saavat lainvoimaisuuden vasta kolmen kuukauden valitusajan umpeuduttua.
Lähteenmäki neuvoo tiekuntia turvautumaan asiantuntijoihin hankkeen suunnittelussa ja tiekokouksien valmisteluissa.
– He tietävät marssijärjestyksen, mitä asioita kokouksissa tulee käsitellä ja missä järjestyksessä. Näin eivät hankkeet suotta pitkity muotoseikkojen takia ja varmistetaan jo alusta lähtien hankkeen tukikelpoisuus, hän muistuttaa.
Asiantuntijoina voivat toimia tieisännöitsijät tai yksityistiesektorin muut toimijat kuten metsänhoitoyhdistykset.
Yksityisteiden valtionavustuksia kohdennetaan ensisijaisesti yksityisteiden siltojen ja suurten rumpujen kunnostukseen. Lisäksi avustetaan liikenneturvallisuuden kannalta tärkeitä kohteita. Avustusta voi saada myös luonnonolosuhteiden aiheuttamiin korjauskohteisiin.
Myös tien kantavuuden parantamiseen voi saada avustusta. Tällöin vaaditaan korjattavalle tienosalle tehtyä kantavuudenmittausta.
Vuosittaista, normaalia kunnossapitoa ei avusteta kuten lanausta, suolausta tai sorastusta, eikä myöskään ojienperkuuta tai vesakoiden poistoa.
Yhteismetsän perustaminen esimerkiksi perheen kesken on harkinnan arvoinen asia, mikäli puustoa on riittävästi. Tähän kannustaa myös kevyempi verotus. Posiolainen yrittäjä Marko Poropudas perusti yhteismetsän omille mailleen.
Pystykaupassa tukin katkonta on puun myyjälle usein taloudellinen riski. Ostajalla ei ole velvollisuutta katkoa tukkia siten, että tukkisaanto on mahdollisimman suuri.
Metsän vesitaloudesta huolehtiminen uudistusaloilla ja suometsissä on puuston kasvun kannalta keskeinen tekijä. Ojituksen tarpeellisuutta on tutkittu yhä liian vähän etenkin jatkuvapeitteisessä suometsätaloudessa.
Mikä yhdistää EU:n ennallistamis- ja metsäkatoasetuksia, alkuperäselvitystä ja metsien monitorointia? EU-parlamentin jäsen Elsi Katainen vastaa, että hyvä lähtökohta, mutta epäselvät ja epäreilut keinot.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
