Pellon vuokraaminen Länsi-Suomesta on kallista. Viljan viljelyä on vaikea saada kannattamaan vuokrapellolla, koska tuotantokustannukset ovat liian suuret pellon tuottoon nähden.
Pöydän päässä istuu vakava mies paperinippu kourassaan. Sovitaan, että hänen nimensä on Jussi, koska hän ei halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään. ProAgrian asiantuntija oli käynyt tekemässä Jussille laskelmat tilan viime vuoden taloudellisesta tuloksesta. Ne vahvistivat sen minkä isäntä jo tiesikin.
”Näin ei voi jatkaa. Rahat on loppu. Montaa vuotta ei kannata hakata päätä seinään ja ottaa lainaa, jotta voi jatkaa viljelyä”.
Laajentaminenkaan ei ole auttanut. Tulot eivät ole lisääntyneet samassa suhteessa kuin pinta-ala. Siihen Jussi nimeää kolme syytä: liian korkeat pellon vuokrat, matala viljan hinta ja heikentyneet tuet. Viime kesän tulosta heikensivät lisäksi sateet, jotka rokottivat satotasoa kymmenillä prosenteilla.
Jussin kasvinviljelytila sijaitsee Varsinais-Suomessa A-alueella. Hänen peltotukensa olivat viime kesältä keskimäärin 470 euroa hehtaarilta. Se oli 80–90 euroa vähemmän kuin edellisen kesän tuki. Tulevan kesän tukimäärää laskee entisestään kerääjäkasvien käytön rajoittaminen ja ympäristötuen kasvipeitteisyyden ehtojen muuttaminen kesken tukikautta.
Yksivuotiset vuokrasopimukset tekevät pellosta kiertopalkinnon, jonka ojituksiin ja muihin perusparannuksiin ei juuri kukaan panosta.
Länsi-Suomessa suurimmat ylilyönnit
Pellon vuokrat vaihtelevat rajusti alueittain. Lisäksi saman alueen sisällä vuokrissa on suuri hajonta. Oman mausteensa soppaan tuo kotieläin- ja kasvinviljelytilojen tukiero. Jotkut kotieläintilat ovat lisäksi pakkoraossa, kun niiden on pakko hankkia lisää lannanlevitysalaa. Joillakin lohkoilla vuokrahintaa nostaa maalaji, joka soveltuu viljaa parempituottoisten kasvien kasvattamiseen.
Vuokrapellon hintaan vaikuttaa siis moni seikka, mutta loppupeleissä pellon hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Potentiaaliset vuokralaiset käyvät huutokauppaa toisiaan vastaan. Osansa on myös puskaradiolla. Kukaan ei halua antaa peltoaan vuokralle alempaan hintaan kuin naapuri. Kun vielä julkisuudessa toitotetaan huippuvuokrista, vuokranantajien hintatietoisuus on huipussaan.
Kalleinta vuokrapelto on Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla. Varsinais-Suomessa 500 euroa hehtaarilta on melko yleinen vuokrahinta. Naapurimaakunnassa Hämeessä käypä hinta on runsaan satasen halvempi. Peltojen kasvukunto ei eroa selitä.
Ylihintaisia vuokrasopimuksia tehdään vieläkin, vaikka maatalouden heikon kannattavuuden luulisi jo olevan kaikkien tiedossa. Esimerkiksi Kosken kunta antoi tänä keväänä vuokralle kaksi peltotilaa viideksi vuodeksi. Molemmat vuokrattiin yli 600 euron hehtaarihinnalla.
Jos pellon ojitus ei toimi ja pH on alle kuuden, täytyy sen näkyä vuokrahinnassa.
Viljelijätuet valuvat omistajalle
”Vuokrahinnat ovat liian korkeat tilojen kannattavuuteen nähden. Tuskin mikään viljatila on oleellisesti muita kannattavampi. Eivätkö viljelijät vieläkään ymmärrä – vai onko niillä tilan ulkopuolisia tuloja? Nyt maatalouden rahavirrat valuvat pellon omistajille, vaikka tuki on tarkoitettu aktiiviviljelijöille”, Jussi sanoo.
Hän maksaa varsinaissuomalaisista vuokrapelloistaan keskimäärin 475 euroa hehtaarilta. ”Jos olisin vuokrannut omat peltoni ulos, olisin päässyt parempaan taloudelliseen tulokseen kuin viljelemällä omia ja vuokramaita. Jos homma on jatkossa näin huonoa, kukaan ei halua ruveta viljelijäksi”, Jussi ennustaa.
Monet seikat puoltavat vuokrien laskemista. Maatalouden kannattavuus on heikentynyt montaa kautta. Viljan hinta on heikko ja tukitaso on laskenut. Nousua ei ole tiedossa kumpaankaan. Maatalouden tuotantopanoksista polttoöljy on käytännössä ainoa, joka hinta on laskenut. Öljyn hinta ei kuitenkaan ole vetänyt esimerkiksi lannoitteen hintaa alaspäin.
Vuokrahinnassa ei yleensä huomioida riittävästi pellon kasvukuntoa ja ojituksen toimivuutta. Suomeenkin olisi tervetullut esimerkiksi Saksassa käytössä oleva pellon pisteytys. Se antaisi selkänojaa pellon hinnoittelulle sekä vuokratessa että ostettaessa. Jokaisella ei voi olla keskivertoa parempia peltoja, kuten nyt tuntuu olevan.
Noin kolmannesta Suomen pelloista viljelee vuokralainen.
Keskisato ei vielä elätä
Jussi on nyt pari vuotta teettänyt ProAgrialla kasvikohtaiset talouslaskelmat. Ne vahvistavat sen havainnon, että keskimääräisellä satotasolla ei tehdä tulosta. ”Minulle oli herätys, että alle neljän tonnin satotaso viljalla ei riitä mihinkään. Yli 5 500 kilolla pääsi plussalle. Öljykasvista pitäisi tulla kaksi tonnia, vaikka valtakunnan keskisato on noin 1 500 kiloa.”
Vehnän viljely on kallista ja riskialtista. Viime vuoden vehnät menivät Jussilta rehuksi, kun valkuainen jäi liian matalaksi.
ProAgrian keskiarvoihin verrattuna Jussi maksaa pelloista korkeampaa vuokraa, ja hänen konekustannuksensa ovat suuremmat. Hän käyttää myös siemeniin, lannoitteisiin ja kasvinsuojeluaineisiin keskimääräistä enemmän rahaa. Positiivista on, että satotaso on yleensä keskivertoa korkeampi. Polttoainekulut pysyvät myös kurissa hakekuivurin ansiosta.
Laskelmat ovat hyvä apuväline, mutta niitä ei pidä tuijottaa sokeasti. Maatalous on myös agronomiaa eikä pelkkää ekonomiaa. Jos minimoi ostopanosten käytön ja lakkaa investoimasta, maatila lakkaa kehittymästä. Jotta päästään korkeisiin satoihin lajikkeita on uusittava, ja pellon kasvukunnosta on huolehdittava.
Tärkeää on myös viihtyä omalla maatilallaan ja motivoitua työstään. Kaikille ei sovi museomaatalous, vaikka uuden koneen hankkiminen ei näytäkään laskelmassa hyvältä.
Mallasohran katetuotto- ja tuotantokustannuslaskelma vuokrapellolla A-alueella
Viime kesän toteutuneisiin lukuihin perustuva laskelma mallasohran viljelystä vuokrapellolla pohjautuu ProAgrian Jussille tekemään laskelmaan. Sateet heikensivät satotasoa, mutta edellistalvena tehty hinnan kiinnitys helpotti hieman tilannetta.
”Teollisuuden pönkittäminen saisi loppua”
Jussia harmittaa, että Suomessa on maksettu viljasta alihintaa viimeiset 20 vuotta. ”Miksi viljaa käyttävä teollisuus maksaa meille 10–30 euroa Keski-Euroopan hintaa vähemmän? Mihin perustuu hinnoittelumalli, jossa eurooppalaisesta hinnasta miinustetaan rahti? Läheskään jokaista kiloa ei viedä täältä ulos”, hän sanoo.
Teollisuus ei myöskään palkitse laadusta. Suomessa tuotetaan kevätvehnää, joka on leivontalaadultaan paljon parempaa kuin tänne tuotava heikkolaatuinen syysvehnä. Kuitenkin tuontivehnästä maksetaan enemmän.
”Tilannetta pitäisi arvioida uudestaan”, Jussi vaatii. ”Jos viljan saa ostaa 20 prosenttia halvemmalla, on se iso etu jalostavalle teollisuudelle.”
Suomalaisen viljelijän tilannetta vaikeuttaa myös se, että lannoitteet ja kasvinsuojeluaineet ovat täällä Keski-Eurooppaa kalliimpia, mutta satotaso matalampi.
Jussi toivoo, että viljelijät heräisivät tilanteeseen ja vaatisivat muutosta. ”Viljelijöissäkin on vikaa. Täällä puhutaan vaan tuista ja lasketaan, mitä pitäisi jättää muokkaamatta, jotta saisi tukea vitosen enemmän.”
HELENA ANTTILA-LINDEMAN, teksti ja kuvat
