Opinnäytetyössä selvitettiin typpilannoituksen määrän ja levitysajankohdan vaikutusta rypsin siemenen öljypitoisuuteen. Tulosten perusteella vaikutus voi olla merkittävä.
Seinäjoen ammattikorkeakoululle toteutetun opinnäytetyön viljelykoe tehtiin vuonna 2024 osana Rypsin ja rapsin viljelyvarmuuden ja -määrän lisääminen -hanketta (VARPSI). Koe toteutettiin Lapualla, Kari Alasaaren peltolohkolla. Koeruutuja ympäröi talousviljelmä.
– Kokeessa oli kuusi koejäsentä sekä viisi kerrannetta. Koejäsenet peruslannoitettiin kylvön yhteydessä. Lisäksi kolmelle koejäsenistä annettiin lisälannoitus, opinnäytetyön tekijä, agrologi Marianne Nordman kertoo.
Yhtä koejäsentä ei lannoitettu ja sitä käytettiin vertailuun. Rypsi kylvettiin neljä kertaa kymmenen metrin kokoisille aloille. Puitavien ruutujen koko oli 13,5 neliömetriä.
– Kun koeala oli suurempi kuin puintiala, pystyin hyvin tekemään havaintoja ilman kasvuston tallautumista. Tein myös lisälannoituksen käsin ja oli tärkeää pystyä kävelemään koeruudun ympärillä.
Kasvustoa seurattiin sekä aistinvaraisesti että kuvaamalla. Sato puitiin yhdeksäs syyskuuta koeruutupuimurilla ja punnittiin. Sadosta analysoitiin öljypitoisuus, valkuaispitoisuus, vapaat rasvahapot, kosteus sekä rikkakasvit.
Nordmanin mukaan korkein öljysato saatiin tekemällä kertalannoitus kylvön yhteydessä 110 kilolla typpeä. Koko lannoitusmäärän antaminen kerralla kylvön yhteydessä johti hyvään siemenen öljypitoisuuteen, ja öljysato oli 908 kiloa hehtaarille.
Nordman arvioi, että tulokseen vaikutti vuoden 2024 suotuisa kasvukausi. Lannoituksen jälkeen saatiin sateita ja ravinteet kasvien käyttöön.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Monet seikat puhuvat erikoiskasvien viljelyn lisäämisen puolesta: ne ovat usein taloudellisesti kannattavia, hajauttavat riskejä ja sopivat viljan esikasveiksi. Hyvät sadot edellyttävät kuitenkin viljelijältä uuden opettelua ja viljelykierron huolellista suunnittelua.
Peltoon haudatut langattomat anturit lähettävät väsymättä dataa varsinaissuomalaisen tilan maaperän olosuhteista. Tilan jatkaja Heikki Huhtanen kehittää itsekin teknologiaa, jota hän viljelyssään hyödyntää.
Jossittelu ja jälkiviisaus ovat niitä kaikkein helpoimpia kritiikin lajeja. Silti niitä on joskus hyödyllistä harrastaa, varsinkin omaa toimintaa kohtaan. – Olisinpa kiinnittänyt viljaeräni hinnan alkuvuodesta, kun siitä pitäisi nyt luopua alle tuotantokustannusten. Tai: olisinpa tehnyt sen ison investoinnin muutama vuosi sitten, kun rakennuskustannukset olivat vielä selvästi matalammalla tasolla kuin nyt. Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa…
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
