Hyvä Sato -kilpailun viimevuotinen voittaja Luomuinstituutti kisaa alkavalla satokaudella speltillä. Berner iskee pöytään uuden kevätvehnän ja testaa sillä viljelyohjelmansa toimivuutta.
Hyvä Sato -joukkueiden syysviljojen viljelijät jännittävät vielä, missä kunnossa kasvit starttaavat uuteen kasvukauteen. Esimerkiksi yliopiston professorijoukkueen Pirjo Mäkelä suhtautuu joukkueen syysvehnään epäillen. Jo orastuminen syksyllä oli ihmeteltävän heikkoa. Siksi proffat eivät vielä julkista suunnitelmiaan.
Nylands Svenka Lantbrukssällskapilla on ruis kasvamassa lohkollaan.
“Jos sen talvehtiminen on onnistunut hyvin, tarkoitus olisi lannoittaa sitä nyt keväällä maksimimäärällä typpeä. Mahdollisesti harkitsemme kerääjäkasvin kylvöä jossain vaiheessa kasvukautta tai puinnin jälkeen. Rikkaruiskutus tehdään tietysti normaalin tapaan ja samalla annetaan korrensäädettä. Aineista emme ole vielä päättäneet”, joukkueen kapteeni Krister Hildén kertoo.
Elosadolla on myös kasvussa ruista, joka näyttää varsin vihreältä. Lajikkeena on Sangaste, josta odotetaan kapteeni Jukka Kivelän kertoman perusteella korkeaa kasvustoa.
”Jos ruis jaksaa hyvin vielä kevään kylmän jakson yli, meillä on tarkoituksena lannoittaa sitä noin 500 kilon annoksella Perus-Viljo 7-4-1 -lannoitetta. Siitä tulee typpeä vain 35 kiloa, mutta ruis sai jo syksyllä pienen annoksen Viljoa.”
Kivelä arvioi rukiinsa hyötyvän myös edellisen vuoden kasvista. Esikasvina oli yksivuotinen viherlannoitus, josta tuli kuiva-ainesatoa miltei neljä tonnia. Se kertoo Kivelän mukaan siitä, että viime kesän typen sidonta oli sadan kilon luokkaa. Tästä noin 50 kiloa jäi rukiille.
”Uskoisin, että tuolla lannoituksella on mahdollisuus kolmen–neljän tonnin hehtaarisatoon, jos muuten kaikki menee hyvin. Lannoitus annetaan keväällä kasvun alettua ja lannoite sekoitetaan maahan rikkaäkeellä ja samalla ilmastetaan maan pintaa.”
Viime kesän voittaja Luomuinstituutti on valinnut tälle vuodelle viljelykasviksi speltin. Kapteeni Jukka Rajala suunnittelee kylvömääräksi noin 250 kiloa hehtaarille. Luomuviljellystä sadosta tehdään sopimus, mutta tarkemmin Rajala ei tästä vielä kerro.
Luomuinstituutilla on esikasvina erittäin vahva mailasnurmi eli se, jonka sadoilla Hyvä Sato -kilpailu viime vuonna voitettiin. Rajalan mukaan mailasnurmesta on odotettavissa runsas typen ja muiden ravinteiden vapautuminen speltin käyttöön.
“Juuristo ja sänki vastannevat lannoitusvaikutukseltaan varsin runsasta kuivikekarjanlantalannoitusta. Muuta lannoitusta emme aio antaa mailasnurmen esikasvivaikutuksen lisäksi.”
Lohkoa ei aiota ruiskuttaa millään. Rajala toivoo, että kylvömuokkaus ja kylvö onnistuvat hyvin. Silloin rikkakasviäestystäkään ei tarvita.
Bernerin joukkue tuo estradille Suomessa lähes ennennäkemättömän kevätvehnälajikkeen. Puolalainen Mandaryna tulee todennäköisesti yhtiön myyntivalikoimiin, jos kaikki menee suunnitellusti.
“Mandaryna oli meillä Somerolla kokeessa viime kesänä ja siitä tuli käsittämättömän hyvä sato”, sanoo Bernerin joukkueen kapteeni Lasse Matikainen.
Tonneja hän ei lennossa tarkalleen muista. Sen verran muistissa on, että Mandarynan sato oli reilusti korkeampi kuin vieressä kasvaneen Zebran, vaikka sekään ei ollut ollenkaan huono. Sato oli laadultaan rehutavaraa, mutta niin oli kolmen viikon sadejakson takia melkein kaikki muukin vehnä sillä alueella. Sade siirsi puinteja eikä kapteenilla sen takia ole ihan tarkkaa kuvaa Mandarynan kasvuajasta. Ero Zebraan ei ollut kovin suuri, mutta vähän myöhäisempi se saattoi olla.
“Leipävehnää siitä lähtökohtaisesti viljelemme ja maksimilannoituksella mennään.”
Satotavoitteeksi Matikainen ilmoitti saman tien kahdeksan tonnia. Sen verran uudesta vehnästä “pitää tulla”.
“Tässä on vielä syysrapsi esikasvina ja se antaa pontta vehnälle. Tutkimuksiahan tästä ei ole, mutta syysrapsin vaikutus vehnän satoon on kyllä useita satoja kiloja, sen voi varmuudella sanoa.”
Näillä sanoilla Matikainen löi kilpakumppaneille pöytään kovat kortit. NSL:n tavoin myös Berner harkitsee kerääjäkasvien kylvöä. Muut viljelytoimet Matikainen aikoo tehdä juuri niin kuin opettaa. Mandarynan viljelysuunnitelma on yhtä kuin Bernerin kevätvehnän Paras Sato -ohjelma.
Rikkakasvitorjuntaan yhdistetään lehtilannos ja kasvunsääde. Seokseen lisätään myös litra mcpa:ta, koska tiedossa on, että lohkolla on ohdake- ja valvattiongelmaa. Kirvoja ja myöhemmin vehnä- ja tähkäsääskiä tarkkaillaan ja niitä torjutaan tarvittaessa.
“Nyt jo tiedetään varmuudella, että tautitorjuntaa ei tarvitse tehdä rikkakasvitorjunnan yhteydessä, koska esikasvina on syysrapsi. Tautitorjunta tehdään vain kerran, sitten kun tähkä on näkyvillä.”
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Riistaruualla saa lisätuloja, kunhan laatu on hyvä ja myynti- ja liiketoimintaosaamista löytyy. Alalla on kuitenkin riskinsä ja kasvu vaatii investointeja.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
