Siirry sisältöön

Suometsätutkimuksen kenttäkokeen perustamisessa tarvitaan kuokkia, lapioita, vesureita, haravia, talikoita ja lihasvoimaa. Toukokuisena hellepäivänä hiki virtaa ja vaatteet tuhrautuvat märkään turpeeseen, kun Helsingin yliopiston metsätieteilijät rakentavat suo-ojaan patoa, perkaavat ojaa auki, kuokkivat laikkuja kunttaan ja tarkkailevat turvekerroksen paksuutta ja rakennetta.

Lähes kymmenen hengen tutkimusryhmältä homma luonnistaa ja tunnelma on työn raskaudesta huolimatta iloinen. Kuokalla ja lapiolla turvetta puskevat myös suometsätieteen professori Annamari Laurén ja metsänhoitotieteen apulaisprofessori Marjo Palviainen.

Uudessa Suomen Metsäsäätiön rahoittamassa hankkeessa tutkitaan, mitä siemen tarvitsee orastuakseen, kauanko sirkkataimen kehitys kestää ja ennen kaikkea, mikä merkitys vedenpinnan korkeudella on taimettumiseen.

– Kokeessa vedenpintaa nostetaan saran yläpäässä, alapäässä taas lasketaan. Tätä varten kahteen suo-ojaan tehtiin putkipato käsityönä, Laurén selittää.

Pohjaveden pintaa pyritään nostamaan kylvökokeessa 20–25 senttiin, jossa itämisprosentin tiedetään olevan parhain. Muitakin hyötyjä on. Kun pohjaveden pintaa nostetaan, parannetaan ja nopeutetaan uudistumista ja samalla vähennetään hiilidioksidipäästöjä.

Vedenpinnan korkeuden muutoksia seurataan maahan upotettujen pohjavesiputkien avulla pitkin kasvukautta.

Vasta perustetussa kenttäkokeessa tutkitaan, miten vedenpinnan korkeus vaikuttaa suometsän uudistumiseen.
Vasta perustetussa kenttäkokeessa tutkitaan, miten vedenpinnan korkeus vaikuttaa suometsän uudistumiseen.

Monipuolisia kokeita Hyytiälän metsissä ja laboratoriossa

Koealalle tehtiin suokuokalla laikut männyn kylvöä varten. Lisäksi jätettiin nollaruutuja luontaisen uudistumisen seurantaa varten.

– Teemme myös ämpärikokeita eli otamme täältä metsiköstä maanäytteitä, joista osasta poistetaan kangashumuskerros. Näin voidaan seurata siemenien itämistä ja sirkkataimen kehitystä samalla kun säätelemme vedenpinnan korkeutta. Voimme myös tutkia lämpötilan vaikutusta kasvun alkamiseen, Laurén selittää.

Laboratorio- ja kenttäkokein sekä matemaattisen mallinnuksen avulla selvitetään, parantaako vedenpinnan nosto männyn siementen itämistä, taimikon elossaoloa ja tilajärjestystä muokkaamattomilla ja laikutetuilla uudistusaloilla. Kylvön lisäksi koealalla seurataan luontaista uudistumista.