Suometsässä Hyytiälän metsäaseman lähellä tutkitaan vanhojen ojitusalueiden uudistumista ja taimettumisen edistämistä. Karut turvekankaat vaativat vastaojitetuista suokohteista poikkeavaa tietoa.
Suometsätutkimuksen kenttäkokeen perustamisessa tarvitaan kuokkia, lapioita, vesureita, haravia, talikoita ja lihasvoimaa. Toukokuisena hellepäivänä hiki virtaa ja vaatteet tuhrautuvat märkään turpeeseen, kun Helsingin yliopiston metsätieteilijät rakentavat suo-ojaan patoa, perkaavat ojaa auki, kuokkivat laikkuja kunttaan ja tarkkailevat turvekerroksen paksuutta ja rakennetta.
Lähes kymmenen hengen tutkimusryhmältä homma luonnistaa ja tunnelma on työn raskaudesta huolimatta iloinen. Kuokalla ja lapiolla turvetta puskevat myös suometsätieteen professori Annamari Laurén ja metsänhoitotieteen apulaisprofessori Marjo Palviainen.
Uudessa Suomen Metsäsäätiön rahoittamassa hankkeessa tutkitaan, mitä siemen tarvitsee orastuakseen, kauanko sirkkataimen kehitys kestää ja ennen kaikkea, mikä merkitys vedenpinnan korkeudella on taimettumiseen.
– Kokeessa vedenpintaa nostetaan saran yläpäässä, alapäässä taas lasketaan. Tätä varten kahteen suo-ojaan tehtiin putkipato käsityönä, Laurén selittää.
Pohjaveden pintaa pyritään nostamaan kylvökokeessa 20–25 senttiin, jossa itämisprosentin tiedetään olevan parhain. Muitakin hyötyjä on. Kun pohjaveden pintaa nostetaan, parannetaan ja nopeutetaan uudistumista ja samalla vähennetään hiilidioksidipäästöjä.
Vedenpinnan korkeuden muutoksia seurataan maahan upotettujen pohjavesiputkien avulla pitkin kasvukautta.
Koealalle tehtiin suokuokalla laikut männyn kylvöä varten. Lisäksi jätettiin nollaruutuja luontaisen uudistumisen seurantaa varten.
– Teemme myös ämpärikokeita eli otamme täältä metsiköstä maanäytteitä, joista osasta poistetaan kangashumuskerros. Näin voidaan seurata siemenien itämistä ja sirkkataimen kehitystä samalla kun säätelemme vedenpinnan korkeutta. Voimme myös tutkia lämpötilan vaikutusta kasvun alkamiseen, Laurén selittää.
Laboratorio- ja kenttäkokein sekä matemaattisen mallinnuksen avulla selvitetään, parantaako vedenpinnan nosto männyn siementen itämistä, taimikon elossaoloa ja tilajärjestystä muokkaamattomilla ja laikutetuilla uudistusaloilla. Kylvön lisäksi koealalla seurataan luontaista uudistumista.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Metsämaiden lannoituksia voi tehdä ensiharvennusikäisistä aina päätehakkuita lähestyviin metsiin saakka. Taloudellinen hyöty on selvä, ja lisäksi lannoitettu metsä sitoo enemmän hiiltä.
Pihkaa kerätään Suomessa noin 2 000 kiloa vuodessa, lähinnä kosmetiikka- ja lääketeollisuuden käyttöön. Kysynnän odotetaan kasvavan, kun biotalous etsii uusiutuvia ja antibakteerisia luonnonraaka-aineita. Pihkan kerääjiä kouluttaa urjalalainen Johanna Talvitie.
Jatkuva kasvatus on varteenotettava vaihtoehto rehevissä, ojitetuissa suometsissä. Sekä metsänomistaja että ympäristö hyötyvät. Kantahämäläisessä suometsäkohteessa hehtaarikasvu ylittää 10 kuutiota vuodessa.
Jossittelu ja jälkiviisaus ovat niitä kaikkein helpoimpia kritiikin lajeja. Silti niitä on joskus hyödyllistä harrastaa, varsinkin omaa toimintaa kohtaan. – Olisinpa kiinnittänyt viljaeräni hinnan alkuvuodesta, kun siitä pitäisi nyt luopua alle tuotantokustannusten. Tai: olisinpa tehnyt sen ison investoinnin muutama vuosi sitten, kun rakennuskustannukset olivat vielä selvästi matalammalla tasolla kuin nyt. Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa…
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
