Lisää vai toisin?

Kun jotakin halutaan kehittää, ensimmäinen ajatus on usein tehdä enemmän. Kasvattaa tuotantoa, hankkia hehtaareja tai lisätä panoksia. Maatilan arjessa tekemisestä harvemmin on pulaa. Silti toimintaa kehittäessä tuntuu helposti siltä, että pitäisi tehdä vielä vähän enemmän.

Enemmän ei kuitenkaan aina ole sama kuin paremmin. Sen huomasi myös Marttilan tilalla Hermanni Lallukka, joka käytti tavanomaisessa viljelyssä reilusti tuotantopanoksia saamatta kuitenkaan satotasoja nousemaan toivotulla tavalla. Oli aika miettiä muita vaihtoehtoja.

Ratkaisuksi löytyi luomu. Aluksi sadot pienenivät, mutta maan rakenteen parantuessa suunta kääntyi. Nyt tilalla on Lallukan mukaan saavutettu samoja satotasoja kuin aikaisemmin tavanomaisessa viljelyssä.

Ratkaisu oli Lallukan tilalle sopiva. Hänen kokemuksensa kertoo samalla siitä, ettei totuttua tapaa ole syytä jatkaa vain tottumuksesta.

Nojosniemen tilalla parempaa tulosta on haettu toisenlaisilla valinnoilla. Tilalla on erikoistuttu, valmistettu omia tuotteita ja panostettu suoramyyntiin. Työtä se ei ole vähentänyt, mutta tilan yrittäjät ovat valinneet tarkkaan, mihin työpanoksensa käyttävät.

– Tiesimme alusta saakka, että bulkkituotanto ei ole meidän juttumme eikä sitä saisi kannattavaksi millään. Ei tästä työstä pitäisi itse maksaa. Päätimme, että jotain täytyy tehdä tai sitten ei tehdä ollenkaan, yrittäjät Olli Häkkinen ja Mari Nikonen kertovat.

Ojan tilalla Mika Viljanen puolestaan tavoittelee suuria ja laadukkaita satoja, ja viime vuonna työ palkittiin Pro Ruis ry:n Ruismestari-kilpailun voitolla 8 500 kilon keskisadolla.

Viljasella on tapana sanoa, että hän kasvattaa satoja, ei hehtaareja. Tilan noin sadan hehtaarin satoalaa pyritään viljelemään niin hyvin kuin osataan sen sijaan, että hehtaareja lähdettäisiin haalimaan lisää.

Maataloudessa oman tekemisen rinnalle löytyy helposti vertailukohtia. Viljelyratkaisuja, investointeja ja tuloksia vertaillaan jatkuvasti. Naapurinkin tekemisiä tulee välillä vilkuiltua, vaikka vain pellonreunan yli. Toisten onnistumisista ja hutilyönneistä voi poimia yhtä ja toista, vaikka ratkaisut eivät aivan sellaisinaan omalle tilalle sopisikaan.

Mahdollisuuksia kehittää, kasvattaa ja kokeilla uutta riittää. Lallukan, Häkkisen ja Nikosen sekä Viljasen ratkaisut ovat vaatineet tekemistä, mutta erityisesti valintoja siitä, mihin aikaa, rahaa ja työtä kannattaa käyttää. Siinä taitaa piillä yksi kehittämisen vaikeimmista kohdista.

pääkirjoitukset

Rita Lahti

Kirjoittaja on Maatilan Pellervon ja Eläin Pellervon tuottaja.