Rukiista on tänä vuonna korjattu hyviä satoja. Antti Sipilän tilalla Hollolassa sekä Reetta että hybridirukiit onnistuivat mukavasti. KWS aikoo tuoda uusia hybridirukiita markkinoille entistä tiuhempaan tahtiin.
Hollolassa Antti Sipilän tilalla hybridiruista oli nyt viljelyssä ensimmäistä kertaa. Samalla lohkolla oli sekä Evoloa että uutta lajiketta KWS Magnificoa. Samalla aukealla kasvoi myös kymmenkunta hehtaaria kotimaista populaatiolajiketta Reettaa.
”Kaikille tehtiin samat tavalliset viljelytoimet, jotta päästiin vertaamaan. Tautiaineita meillä ei ole aiemmin ollut tapana ajaa rukiille kesällä, mutta tänä kesänä torjuimme taudit ensimmäistä kertaa. Syksyllä kahukärpäset laitettiin ojennukseen ja lumihometta torjuttiin Sportakilla 17. marraskuuta”, Sipilä kertoo.
Puintien ja sadon myynnin jälkeen lopputulos on, että hybridilajikkeista satoa tuli 6 250 kiloa hehtaarilta. Evolon ja Magnificon välillä ei ollut eroa. Kasvustoissa Sipilä havaitsi kesän mittaan lähinnä ulkonäöllistä, kosmeettista eroa, mutta sadot olivat samanlaisia. Hieman eri paikassa sijainneesta Reetta-rukiista satoa tuli myös komeat 4 750 kiloa hehtaarilta.
”Se oli omalla kohdallani perinteisten rukiiden ennätyssato. Kasvusto oli kyllä tasainen ja hyvä.”
Kaikilla lajikkeilla hehtolitranpainot olivat vähän yli 80 kiloa. Sakoluvut ylittivät 200 niin, että ensimmäisistä puinneista päästiin yli 250:n. Sateiden jälkeen puiduissakaan sakoluku ei tippunut alle 200:n.
Syksyn haasteista huolimatta Sipilä kylvi myös uutta ruista. Lajikkeista peltoon päätyi loppujen lopuksi hybridejä Evoloa ja Magnificoa. Reetan siemenet jäivät ensi syksyyn lähinnä työteknisistä syistä.
”Myöhään menivät kylvöt tänä vuonna. Ensimmäinen lohko kylvettiin syyskuun 4. päivänä ja viimeinen 13. syyskuuta. Nyt (22.9.) viimeisetkin on jo nousseet pintaan.”
Pro Ruis järjesti Antti Sipilän tilalla kesällä pellonpiennarpäivän, jossa paikalla oli myös hybridirukiin jalostaja KWS :n edustaja Claus Nymand.
Suomalaisten suosiman Evolo-hybridirukiin tie on tullut päätökseen. Sen heikkouksia ovat jalostajan mukaan alttius ruskearuosteelle ja torajyvälle. Erityisesti torajyvä vaikuttaa olevan saksalaiselle jalostajalle isompi ongelma kuin suomalaisille viljelijöille. Pölytyksen epäonnistuessa tyhjiin kukintoihin muodostuu torajyvä. Pölyttymisen varmistamiseksi Evolon siemeniin on sekoitettu kymmenen prosenttia Palazzo-lajiketta eikä tätä enää haluta tehdä. Nymand lupaa, että uudet lajikkeet selviävät Suomen talvesta yhtä hyvin.
”Evoloa on viljelty enää vain Suomessa. Uusia lajikkeita, joita suosittelemme tänne, ovat nyt jo viljelyssä olevat KWS Magnifico sekä sitäkin uudempi KWS Livado.”
Antti Sipilän rukiista Magnificossa oli viime kesänä vähiten ruskearuostetta. Reetassa ja Evolossa sitä oli ruiskutuksesta huolimatta jonkin verran.
Livadon talvenkestävyydestä on nyt yhden vuoden tulokset Suomesta ja sitä ennen Virosta. Pidempään lajiketta on testattu kovissa talvioloissa Venäjällä ja Kanadassa. Siksi Nymand uskaltaa sanoa, että sen talvenkestosta tiedetään jo paljon. KWS Magnificolla on Euroopan paras torajyväluokitus eikä se ole herkkä lumihomeelle.
”Seuraavien viiden–kuuden vuoden aikana lajikkeet tulevat vaihtumaan useammin kuin mihin olemme tottuneet tähän asti. Jalostus menee niin paljon eteenpäin. Teollisuuden vaatimukset eivät näytä paljon muuttuvan ja heidän haluamansa ominaisuudet myös säilyvät jalostusprosessissa hyvin. Esimerkiksi rukiin sakoluvut alkavat olla jo korkeampia ja pysyvämpiä kuin vehnissä.”
Rukiin jalostus menee muutenkin vauhdilla eteenpäin.
”Kasvinjalostuksen avulla rukiista on viime vuosina saatu joka vuosi 1,8 prosenttia parempi sato. Vehnällä vastaava luku on 0,3 prosenttia. Kun kehitys jatkuu näin, rukiista tulee tulevaisuudessa entistä suurempi viljelykasvi. Se peittoaa ohran ja vehnän ja sen rehukäyttö kasvaa, koska se on hyvän sadon ansiosta niin edullista.”
Tanskan viljelypinta-aloissa tämä näkyy jo. Vuonna 2005 ruista viljeltiin 25 000 hehtaarilla, mutta 2015 jo 122 000 hehtaarilla. Nymandin mukaan tästä noin 25 000 hehtaarin sato menee ihmisravinnoksi ja loppujen lähes 100 000 hehtaarin sato menee sikojen ja lehmien rehuksi.
Uusien lajikkeiden elinvoimaisuus näkyy myös niiden kasvussa syksyllä. Nymand ei suosittele kylvämään etenkään uuden polven hybridilajikkeita ennen elokuun loppua, vaikka se onnistuisikin esimerkiksi kesantoon.
”Suomen elokuun kylvöihin suosittelen aina lumihomeruiskutusta. Celest-peittauksen teho on parhaimmillaan kahdeksan viikkoa.”
Toinen talvehtimista tukeva toimenpide, jota Nymand suosittelee, on mangaanin ruiskuttaminen. Sen voi hänen mukaansa yhdistää lumihomeen torjuntaruiskutukseen vaikka mahdollisimman lähellä lumen tuloa tehtynä se kuulostaakin myöhäiseltä ajankohdalta.
”Mangaania kannattaa laittaa aina, jos pH on yli 6,5. Kaikki hivenravinteet kannattaa antaa rukiille jo syksyllä.”
Euroopassa heinämäisiin rikkakasveihin tehoavia kasvinsuojeluaineita kuten Broadwayta ei koskaan ruiskuteta keväällä vaan jo syksyllä. Suomessa niitä käytetään keväällä, mutta siitä saattaa aiheutua sivuversojen jääminen lyhemmiksi.
”Täydellä annoksella pienille sivuversoille tulee jo aika lailla kasvunsäädevaikutusta. Myös tähkät voivat jäädä lyhemmiksi.”
Antti Sipilän ruislohkot olivat saaneet aikaisessa vaiheessa 0,6 litran annoksen Moddusta. Se oli lyhentänyt kortta merkittävästi. Annos oli todennäköisesti yhdellä kertaa turhankin iso. Nymand arvioi, että se saattoi vaikuttaa pääverson pituuteen ja jopa lyhentää tähkiä.
”Pääverso saattoi myös lyhentyä ja sivuversot päästä kasvamaan normaalia enemmän. Yleensä kasvusto on pituudeltaan tasaisempi ja yhteneväisempi. Tässä vaihtelua on enemmän. Pituuseroa käsittelemättömään kohtaan on puoli metriä, joten isolla Moddus-annoksella on ollut vaikutusta. En osaa sanoa, näkyykö vaikutus vielä sadon määrässä.”
Puintien jälkeen Sipilän tuntuma on, ettei kasvunsääteellä ollut vaikutusta satoon. Kaikki rukiit pysyivät pystyssä ja isäntä on satoon tyytyväinen. Hybrideillä keskisato ylitti 6 000 kiloa, mutta yli 7 tonnin kohtia lohkolla oli myös, koska toisaalta heikommilta kohdilta satoa tuli 3–4 tonnia.
Nymandin mukaan rukiilla kasvunsääteen tärkein ruiskutusvaihe on aikaisempi vaihe.
”Rukiilla tärkein vaihe kasvunsääteen ruiskuttamiseksi on kasvuvaihe 32. Silloin tyvi saadaan vahvaksi. Seuraavassa vaiheessa, eli viimeistään kasvuasteella 37–39 ruiskutuksella on enää vähemmän merkitystä. Ohralla tämä on päinvastoin, ensimmäisessä vaiheessa saadaan vähemmän vaikutusta ja toinen vaihe on tärkeämpi. Toisen vaiheen ruiskutukseen kannattaa harkita myös tautitorjuntaa. Rukiilla ruskearuoste on se tauti mitä torjutaan.”
CCC:n käyttöä Nymand ei suosittele lainkaan rukiille ainakaan hiekkaisilla mailla kuivuuden takia. CCC:llä on negatiivista vaikutusta juurten kehittymiseen. Paremmin vettä idättävillä mailla kuten savimailla sitä voi harkita. Myöskään eloperäisille maille Nymand ei CCC :tä suosittele.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Riistaruualla saa lisätuloja, kunhan laatu on hyvä ja myynti- ja liiketoimintaosaamista löytyy. Alalla on kuitenkin riskinsä ja kasvu vaatii investointeja.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
