Viime kesän viljasato on kaksijakoinen. Se, mitä päästiin ajoissa puimaan, tuotti monin paikoin keskimääräistä paremman sadon. Myöhään puidun sadon laatu on heikko. Paljon jää myös puimatta.
Raaseporin Karjaalla rapsia ja kevätvehnää viljelevä Christian Grönholm toteaa saaneensa vehnästä hyvän sadon. Vehnän hän sai puitua ennen syyssateita.
”Yleensä jos syksyllä sataa, se loppuu viikon sisällä. Nyt sadetta jatkui kuukauden. Rapsi oli sateita ennen niin vihreää, ettei sitä voinut puida.”
Lokakuun viimeisellä viikolla Grönholm aikoo rapsinpuintia vielä yrittää, jolleivat ennustetut räntäsateet tule esteeksi.
Rapsia hänellä oli noin kolmannes pinta-alasta. Kylvämään hän pääsi normaaliaikaan. Multavalla maalla kasvuaika vain venyi pitkäksi.
Aiotko vielä kylvää rapsia?
”Aion, mutta en tuolle pelloille. Rapsissa on puolensa; satomäärä on niin pieni, että sen kuivaa ja kuskaa peräkärryllä helposti.”
Kalajoella maitotilaa pitävä Kari Ojala toteaa tilanteen omalla tilallaan hyväksi.
”Meillä oli viljalla runsaat 60 hehtaaria. Viimevuotista viljaa jäi niin paljon, että olen nyt korjannut sadon ajoissa tuoreviljaksi ja myynyt sitä kolme rekkakuormaa.”
Kalajoella kaikilla tilanne ei ole yhtä hyvä. Ohraa oli lokakuun 23. päivä vielä paljon pystyssä. Laatu on mennyttä. Kari Ojala kertoo, että heillä pystyohrakin iti tähkään.
”Olisiko meren läheisyys vai mikä, kun pystyssäkin iti tähkään. Puintikosteudet olivat meillä 22–36 prosenttia. Sikatilat nyt ovat isoissa vaikeuksissa, kun kaikki on viljalla. En usko, että täällä yritetään enää puida, tärkeintä on saada vilja pois pellosta, jotta pääsee keväällä kylvölle.”
Kaikesta huolimatta Ojala näkee tulevaisuuden valoisana. Huonot vuodet kuuluvat viljelijän ammattiin. Ensin venytään, ja sitten jatketaan eteenpäin.
Hevosheinästä osa jäi korjaamatta
Karstulassa Kari Kajuutilla kasvoi viime kesänä pelkkää hevosheinää. ”Sain siitä korjattua noin 85 prosenttia alasta.”
Osa jäi korjaamatta sateiden takia. Aluksi hän aikoi korjata lopun kuivikkeeksi tai puida siementä, mutta päätyi murskaamaan kasvuston peltoon.
Kajuutti kertoo ajaneensa lokakuun lopulla heinäkuorman Muurameen. Matkan varrella oli vielä puimatonta kauraa.
Vilja-alan yhteistyöryhmän asiantuntija Katariina Mattila arvioi, että puimatta jää alueesta riippuen 5–30 prosenttia viljelyalasta.
”Tuntuu, että saman paikkakunnan sisälläkin on isoja eroja. Tietysti eniten puimatta jää pohjoisessa.”
Lokakuun viimeisten viikkojen auringonpaiste petrasi hieman puintitilannetta erityisesti öljykasvien ja härkäpavun osalta. Eri puolella Suomea on paljon lohkoja, jotka eivät sateiden jälkeen kanna puimuria, vaikka keli korjuun sallisikin.
Viljojen laatu oli sateiden jälkeen jo mennyttä.
”Erityisesti lakopaikoissa myös öljykasvit ovat itäneet. Tähkään itäneitä viljoja oli jo syyskuussa”, Mattila toteaa.
Kauran DON-arvot näyttivät aluksi kohtuullisilta, mutta erityisesti Kymenlaaksosta on kantautunut huonoja uutisia siinä suhteessa. Mattila on huolissaan tulevan vuoden kylvösiemenestä, riittääkö itävyys.
Myös leipälaatuisen vehnän suhteen on kysymysmerkkejä. Osaan vehnistä ei sakoa muodostunut, kun se ei ehtinyt valmistua. Siellä missä vehnä puitiin ennen sateita, saatiin määrällisesti hyvä sato. Samaan aikaa valkuaispitoisuus on ilmeinen ongelma.
”Laadun suhteen voi puhua katovuodesta, määrän suhteen tilanne vaihtelee alueittain. Kyseessä on tilakohtainen asia ja toisaalta myös subjektiivinen näkemys”, Mattila sanoo.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
