Tattarin luomutilalla Myrskylässä on asetettu itselle kova tavoite: saada vilja-alalta viiden tonnin keskisato. Sitä kohti tehdään töitä täysillä.

Kun Suomi liittyi EU:hun vuonna 1995, Tattarin tila siirtyi luomuun. Nykyinen isäntä Tapio Anttila oli silloin kuusivuotias, ja sanoo kasvaneensa luomuun.

Tapio on viljellyt tilaa viisi vuotta. Hänen puolisonsa Mira Ruotsalainen käy töissä tilan ulkopuolella, mutta hoitaa myös maatilayrityksen kirjanpidon.

Viiden tonnin keskisatotavoite on luomussa kova. ”Viitteitä onnistumisesta on, olen saanut 90 hehtaarilta 4 600 kiloa syysvehnää. Siitä 30 hehtaarin ala tuotti 4 900 kiloa hehtaarilta”, Tapio Anttila kertoo.

Tavoite lähtee ajatuksesta, että vaikka luomun tuet loppuisivat, tilalla pärjätään. Anttila on laskenut, että nykyisillä kuluilla, kolmen tonnin sadolla ja 900 euron vehnän hinnalla hän pysyy hengissä.

”Kun taannoin kerättiin traktoreita torille mielenosoitukseen, en lähtenyt. Minusta ensin pitää laittaa omat olot kondikseen ja yrittää sitä kautta saada kannattavuutta. Matalan intensiteetin viljelystä en innostu, sitä ei luonne kestä.”

Tänä kesänä hänellä on viljelyssä syys- ja kevätvehnää ja kauraa, yhteensä 365 hehtaaria. Kesällä satoarvio osoitti 3 800 kilon keskisatoa hehtaarilta, mutta loppukesän kuivuus voi sitä leikata. Hukkakaurakierrosten yhteydessä pisimmästä huomatusta vehnän tähkästä laskettiin 70 jyvää. Niistä yhdeksän ei ehkä menisi puimurista läpi, mutta silti jäljelle jää 61.

Metsää tilalla on 610 hehtaaria. Yhtenä tavoitteena Anttilalla on kasvattaa tilan kokonaisala tuhanteen hehtaariin. Viiden viime vuoden aikana hän on ostanut sata peltohehtaaria lisää, mutta varsinaisesti ei ole tarkoitus kasvaa hehtaarimääräisesti.

Luomusyysvehnä harvoin kelpaa tavanomaisen vehnän kriteereillä leipäviljaksi. 2018 valkuainen oli korkealla, Tapio Anttila sanoo. Hän myy kaiken viljan Helsingin Myllylle.

Salaojitus kuntoon

Tärkeimmäksi hyvän sadon tekijäksi Anttila nostaa maan kunnon. Sen pitää olla just’ eikä melkein.

”Kasvukuntoon vaikuttavat kaikki ravinteet, myös hivenet. Tänä kesänä vedestä on taas ollut pulaa. Jyväntäyttymisvaiheessa kasvukunto näkyy. Veden riittävyys on tärkeää”, hän sanoo.

Tänä vuonna Tattarin tilalla on salaojitettu 50 hehtaaria. Koko yrittäjän uransa aikana Anttila on uusinut salaojia tai lisäojittanut 120 hehtaaria.

Ihan kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, mutta siihen mihin voi, hän haluaa tarttua.

”Toimiva ojitus ja jankkurointi ovat maan kasvukunnon perusta. Vihreä kasvipeite ja maa-analyysien mukainen lannoitus vaikuttavat satoon; loppu on säätä, jolle ei voi mitään”, Anttila summaa.

Kerääjäkasviseoksessa on apilaa typen sitojana.

Pitkäkortiset lajikkeet

Tilalla on neljän vuoden viljelykierto: kolme viljaa ja yksi viherlannoitusnurmi. Tämä vuosi on tällä erää viimeinen, kun pelloilla kasvaa kevätvehnää. Syysvehnän satopotentiaali on niin paljon parempi, että vehnän kevätmuodosta luovutaan.

Uutena kasvina pelloille tulee 70 hehtaaria ruista. Keväällä kylvettäväksi jää vain kaksi lohkoa, 80 hehtaaria.

Syyvehnistä tänä kesänä viljeltiin Ceylonia ja Urhoa. Kevätvehnälajikkeena oli Quarna ja kaurana Matty.

”Ceylon on melko lyhyt lajike, noin 50 senttiä. Luomussa korren pitää olla melko pitkä, etteivät rikkakasvit tule ohi”, Anttila toteaa.

Uutena syysvehnänä hän aikoo kylvää Skagenia. Matty-kaura pysyy viljelyssä hyvän hehtolitrapainonsa takia. Rukiista on tarkoitus kylvää Dankowskie Agatia.

”Taurun Siemenestä Nuijamaalta saa hivenainepeitattua siementä. Kun käyttää puukuitua, jossa on kalkkia, pH nousee vähitellen. Se on nyt lähellä seiskaa ja vaikeuttaa kasvien mangaanin saantia. Siksi kaikki siemen hivenravinnepeitattiin.”

Varastossa oli ruiskutettaviakin, luomussa sallittuja hivenravinteita, mutta kasvustonäytteiden mukaan niille ei ollut tarvetta.

Lempilapsi lietteenlevitys

Anttila toteaa lietteenlevityksen olevan hänen lempilapsensa. Siihen on panostettu ja hiottu homma viimeisen päälle. Heikot lenkit on karsittu pois.

Kun ei löytynyt urakoitsijaa, jonka tarkkuus olisi yrittäjää tyydyttänyt, hän on ostanut ja osittain itse rakentanut levityskaluston.

”Aiemmin meillä on lannoitettu lihaluujauholla. Lietekalustoon päädyttiin, jotta kasvustoon saa riittävästi ravinteita. Olen käyttänyt muun muassa biokaasulaitoksen lietettä ja Soilfood Boostia.”

Levityksen perusajatus on pitää tallaus minimissä. Siksi kalustossa pitää olla automaattiohjaus ja automaattinen määränsäätö. Automaattiohjauksessa Anttilalla on plus/miinus kahden sentin tarkkuus.

Typpeä hän levittää kasvustoon 120–150 kiloa hehtaarille. Jyrkkä EI tallaukselle

Ravinnelietteelle on rakennettu betonialtaita välivarastointiin. Keskimäärin pellot ovat kahden kilometrin päässä altaasta, pisimmillään siirtomatka on viisi kilometriä. Siirtosäiliöt Anttila on rakentanut alumiinista. Hän laskee rakentaneensa kolme säiliötä ja alustan yhden 24 kuution lietevaunun hinnalla.

”Lietevaunu pysyy aina pellolla. Siirtokalustoa käytetään vaikka vain 50 metrin siirtämiseen. Tallaus minimoidaan”, Anttila luettelee.

Lietevaunun kanssa maantiellä ei ajeta ollenkaan. Rengaspaineet pidetään pieninä. Alipainevaunu imee lietteen vajaassa neljässä minuutissa siirtovaunusta. 12-tuntisen päivän aikana lietettä ehtii levittää 35–50 hehtaarille. Levitysvaunuun mahtuu 12 kuutiota, traktorisiirtokalustossa on 24 kuution ja rekalla 36 kuution säiliö.

Tänä kesänä Anttila on testannut myös jaettua lannoitusta sekä Boostin levittämistä kasvinsuojeluruiskulla ja nestemäisen lannoitteen levittimellä.

”Idea on hyvä, mutta logistiikan pitää siinä toimia. Epäpuhtauksia ei voi tulla; ei yhden yhtä koivun lehteä, koska pienet osat ovat heti tukossa. Lietevaunussa on suuret ja avarat osat, tavara heilahtaa siitä helposti läpi. Määränsäätö pitää olla.”

Tapio Anttilan tavoite on, ettei nykyinen miljoonan kilon siilokapasiteetti riitä. Kokonaissatotavoite on lähempänä 1,4 miljoonaa kiloa.

Tarkat aumanpaikat

Puukuitua tilalla käytetään kasvattamaan orgaanisen aineksen määrää maassa. Tapio Anttila kertoo ajaneensa sitä neljässä vuodessa 422 rekkalastia, noin 19 000 tonnia.

Kuidun levityksen hän suunnittelee pilkulleen jo talvella. Karttaan merkitään paikat puukuidun aumoille ja lasketaan, mille alalle mikin auma riittää. Turhaa ajoa ei tule.

Multavuutta hän hoitaa myös talviaikaisella kasvipeitteellä ja kerääjäkasvilla. Tavoite on, että puinnin jälkeen seuraavana päivänä lohko muokataan,ja seuraavana päivänä se on jo kylvetty.Tehokkuutta lohkokoolla

Tämän ja ensi vuoden aikana valtaojia putkitetaan vajaat kaksi kilometriä.

”Meillä on oma rekka, jolla haen Hollolasta kakkoslaatuista 800 millin betoniputkea 23 reissua. Se on raskaampaa käsitellä, mutta säästän selvästi muoviputkeen verrattuna.”

Putkituksilla yhdistetään lohkoja. Kolmen noin 16 hehtaarin yhdistäminen tietää lähes 50 hehtaarin yhtenäistä lohkoa.

Kaikkein pienimmät, alle hehtaarin lohkot Anttila on siirtänyt suosiolla jatkuvalle nurmelle. Niihin ei kannata uhrata aikaa ja vaivaa. 43 lohkosta tehokkaassa viljelyssä on 34 kappaletta.

”Haluan maalata isolla pensselillä enkä näperrellä pikkuasioita”, hän toteaa.

Kaivinkone on tilan käytetyin kone, siihen kertyy vuodessa 700 tuntia. Käytetympään kahdesta traktorista kertyy 600 tuntia.

Puolet tilan pelloista sijaitsee lähellä, toinen puoli 33 kilometrin päässä Loviisassa. Loviisa on täynnä kiviä, vuosittain niitä räjäytellään sadalla dynamiittikilolla. Anttila myös haluaa päästä eroon pelloilla olevista saarekkeista. Aiemmat sukupolvet ovat niihin keränneet pelloilta kiviä, nyt ne siirretään metsän reunaan, jotta työt pellolla sujuvat tehokkaasti.

Tehokkuus on Anttilasta asia, jolla tehdään kannattavuutta. Hänen itsensä lisäksi tilalla on yksi palkattu työntekijä. Sillä pärjätään.

”Koneet pitää olla sen mukaan, että niillä pyyhkii menemään.” Tänä keväänä hän hommasi uuden kylvökoneen, yhdeksänmetrisen Väderstad Spiritin.

Lietteenlevityksen ajojäljet näkyvät kasvustossa läpi kesän.

Kasvusto pärjää rikoille

Luomussa usein isoimmaksi ongelmaksi mainitaan rikkakasvit.

”Minusta peltoa ei tarvitse saada sataprosenttisesti puhtaaksi. Jos vilja onnistuu hyvin, rikkakasvit eivät ole ongelma”, Anttila toteaa.

Multamailla juolavehnä tuottaa eniten kiusaa, kovilla savimailla vaivaavat ohdake, valvatti, saunakukka, jauhosavikka ja viime vuosina kulovalkean lailla yleistynyt hevonhierakka.

”Pitkä viljalajike pistää rikkakasveille hyvin kampoihin.”

Viherlannoitusnurmena Anttila käyttää kymmenen lajin seosta. Aluskasvina on kahdeksan lajin nurmiseos, ja mukana on niin kylmää kuin kuumaakin sietäviä lajikkeita.

”Valkosinapista ja öljyretikasta aluskasvina on huonoja kokemuksia. Retikan lehtien kärkiväli oli metrin. Se ei mennyt ihan nappiin, mutta tulipahan kokeiltua”, Anttila sanoo.

Siemenmäärää hän kasvattaa hiukan tavanomaiseen verrattuna, jotta kasvusto saisi kilpailuetua rikkakasveihin. Kylvöä hän ei myöhästytä, jotta kosteus ei ehdi hävitä. Tänä kesänä lähes kaikki 170 keväällä kylvettyä hehtaaria oli vappuna kylvetty, jäljellä oli vain Soilfoodin koeruutuja ja testauksia.

”Minulla on tarkoitus lopettaa kyntö. Katsotaan, kuinka käy. Olen nyt pari viikkoa kultivoinut nurmia”, Tapio Anttila kertoi elokuun alussa.

Rikkaäes on tilan vähiten käytetty kone. Mietteissä on sen vaihtaminen rikkaleikkuriin. Siitä voisi olla apua hevonhierakan kuriin saamisessa – jos vain löytyy tarpeeksi tehokas kone, jolla voi ajaa kovaa.

Viiden tonnin satotavoite vaatii Tattarin tilallakin askeleita eteenpäin. Ensi kesänä tilalle otetaan ulkopuolinen maanäytteen ottaja, joka hyödyntää gps:ää. Katsotaan, missä on kehittämisen paikkoja.

”Luomussa tulos ei tule helpolla. Pitää tehdä töitä ja rohkeasti kokeilla uusia asioita. Ennakkoluulottomuus ja kokeilunhalu on tärkeää. Asiat pitää tehdä huolellisesti ja tarkasti”, Tapio Anttila sanoo.

Jaa artikkeli