Pellolla on paljon havainnoitavaa koko kasvukauden ajan: tauteja, tuholaisia, hyvin ja huonosti kasvavia kohtia. Kärryillä kannattaa olla myös isosta kuvasta: mitä tapahtuu maailmalla, millainen sato on tulossa Euroopassa? Miten kehittyy viljan hinta?
MTK:n vilja-asiamies Max Schulmanilta kysytään usein, milloin viljaa kannattaa myydä. Vastaus on aina sama: riippuu tuotantokustannuksista.
”Jokaisen kannattaa laskea omat tuotantokustannuksensa viljatonnia kohti auki. Silloin tietää, milloin on itselle oikea aika myydä. Oma kustannusrakenne täytyy tuntea.”
Schulman kehottaa seuramaan viljamarkkinoita aktiivisesti. Viljatase, viljan hinta ja sää ovat ne parametrit, joiden perusteella tehdään peliliikkeitä. Suomalaisen viljapellon sato on osa isoa kuvaa.
Viljatase kertoo tarjonnasta, kysynnästä ja varastotilanteesta. Sen muutokset heijastuvat viljan hintaan.
Jo tässä vaiheessa, kasvukauden alussa, olisi hyvä olla käsitys, minne sato päätyy.
”Jatkossa maatalouspolitiikka menee siihen, että entistä enemmän raha tulee suoraan markkinoilta. Jos on viljelysopimus, sadolle löytyy markkinapaikka, osoite, vaikkei olisi hintaa sopinutkaan etukäteen.”
Oman kotitilan viljely Lohjalla antaa käytännön näkemystä Max Schulmanin työhön maatalousalan edunvalvonnassa.
Sadon laatuun vaikutetaan kesällä
Laatulisät ovat jonain vuosina olleet melko hyvät perushintaan verrattuna.
”Harva tietää oman satonsa laadun niin, että aidosti satsaa laadun syntymiseen. On todella tärkeää tuntea oma tuotteensa, sen hintarakenne. Toinen tärkeä asia on seurata markkinoita, hinnan kehittymistä. Sitä pitää seurata, ja olla aidosti kiinnostunut.”
Jos ennusteet näyttävät, että tulossa on iso vehnäsato, voi miettiä, kannattaako satsata lisätyppeä nostamaan valkuaispitoisuutta. Maksetaanko siitä? Vai kannattaisiko tuottaa keskimääräinen sato, mutta pienemmillä tuotantokustannuksilla, jättää lisätyppi levittämättä?
Ja aina on vielä muuttuva tekijä, johon ei voi vaikuttaa, mutta jonka taakse ei myöskään voi mennä: sää.
”Normi kuitenkin on, että pellolta halutaan paras mahdollinen sato. Sääennusteiden ja markkinoiden perusteella arvioidaan viljelytoimia. Jos kuivana vuonna 2018 oli käyttänyt kerralla 120 typpikiloa, hyvä jos puolet siitä tuli loppujen lopuksi viljan käyttöön.”
Kollegat Keski-Euroopassa suosittelevat kylvämään syysvehnän syvään, jotta se tekee vahvan juuriston. Kuivana keväänä siitä on hyötyä. Schulman kylvi Arktika-vehnän kuuteen senttiin.
Sänkipellot liettyivät talven sateissa
Maan rakenne on asia, johon Schulman haluaa myös satsata. Se on erityisesti vuokramailla jäänyt retuperälle. Kun vuokrasopimukset ovat olleet lyhyitä, investoinnit ojitukseen ja kalkitukseen ovat kalliita.
”Vuokrahinnat pääsivät riistäytymään verrattuna satoon. Se on johtanut siihen, ettei voi panostaa peltoon. Vilja-alueella nurmea olisi hyvä saada kiertoon mukaan.”
Schulman epäilee märän talven jälkeen, että seuraavissa ympäristötukiehdoissa vaaditaan kasvipeitteisyydeksi kasvavaa kasvia. Sänkipellot liettyivät talvisateissa pahoin. Painetta kasvipeitteisyysvaatimusten muuttamiseen on tulossa.
Rypsin Schulman haluaa kylvää lämpimään maahan.
Korona muutti viljelysuunnitelmaa
Koronapandemian myötä maailmanmarkkinoilla on ollut nähtävissä valkuaiskasvien markkinahäiriöitä niin soijan kuin rapsinkin suhteen. Huhtikuun lopulla öljykasvien satoennuste Euroopassa ei luvannut erityisen hyvää satoa. Isot maat keräävät soijaa varastoihin. Rapsirouheen saanti on vaikeutumassa, kun isohkot öljykasvipuristamot sulkeutuivat dieselin kysynnän romahdettua.
Povataan, että pulaa voi tulla etenkin GMO-vapaista raaka-aineista ja luomutavarasta. MTK suositteli varautumaan valkuaispulaan, joko ottamalla itse valkuais- ja öljykasveja mukaan viljelykiertoon tai tekemällä yhteistyötä lähitilojen kanssa.
Keväällä polkaistiin myös käyntiin RypsiRapsi 2025 -hanke. Valkuaiskasvien puolesta puhunut Schulman ei pelkästään puhunut, vaan muutti myös omia suunnitelmiaan viljatilallaan Lohjalla.
”Minulla oli tarkoitus kylvää viljaa, mutta päädyinkin rypsiin.”
Viljelysuunnitelman muutos muutti myös kevättöitä. Ohran olisi ehkä voinut kylvää suoraan sänkeen, rypsiä ei. Siksi lohkot piti ensin kultivoida. Kun ne olivat kuivahtaneet muutaman päivän, hän ajoi ne äes-jyrä-kombinaatiolla. Sillä tuli rypsille sopiva tasainen kylvöalusta.
”Koronakevään myötä myös ehdin tämän tehdä. Normaalisti tähän aikaan vuodesta on kiirettä Brysselin päässä. Nyt voin hoitaa palavereita etänä vaikka traktorin hytistä”, hän kertoo.
Äkeen ja jyrän yhdistelmällä saa rypsille sopivan kylvyalustan.
Mahdolliseen valkuaispulaan reagoitiin
Rummutus valkuaisomavaraisuudesta on saanut vastakaikua. Schulman toteaa toukokuun puolivälissä tyytyväisenä, että herneen ja härkäpavun kylvöalat tuntuvat kasvavan. Teollisuus on tehnyt sopimuksia ja siementä on löytynyt. MMM antoi asetuksen herneen ja härkäpavun siemenen sertifiointia koskevasta väliaikaisesta poikkeuksesta.
”Öljykasvit ovat hankalampia, kun viime vuosina on ollut haasteita. Tavoitteena on nousujohteinen kylvöala, yli 50 000 hehtaaria. Alan pitäisi olla yli 80 000 hehtaaria, jotta sitä olisi riittävästi viljelykierrossa.”
Isona haasteena hän pitää viljoihin verrattuna öljykasvien paikoillaan junnaavaa satoa. Kun sato on pieni, ensimmäiseksi ajatellaan, että siitä pitää maksaa paljon.
”Maailmalla on tulossa iso maissisato. Se yleensä painaa rehuviljan hintaa alaviistoon. Vaikuttaa siltä, että öljykasvien hintasuhde pysyy hyvänä viljaan verrattuna.”
Syyskylvöillä työhuippuja tasaiseksi
Schulmanilla on viljelyssä rypsiä ja syysvehnää, ja pieni määrä apilanurmia.
”Syyskylvöiset kasvit ovat parasta peltojen kasvipeitteisyyden kannalta ainakin etelässä. Toinen etu on työhuippujen tasaus.”
Syysvehnän Schulman kylvää melko syvään, noin kuuteen senttiin.
”Lannoitin syysviljat tosi aikaisin. On kuitenkin ollut niin kylmää, että vasta toukokuun ensimmäisellä viikolla niissä alkoi väri muuttua. Maa on ollut kylmä, ravinteet eivät ole liikkuneet.”
Tänä kesänä Schulmanilla on tarkoitus kylvää puna-apilanurmen perään syysrapsia.
