Maatalousteknologia otti pitkiä loikkia 2000-luvun alusta lähtien. Yleiskieleen putkahtivat internetin ohella sanat lypsyrobotti, geenimanipulointi, some, drone ja viimeisimpänä kehityksen hännänhuippuna tekoäly.
Suomen ensimmäinen lypsyrobotti, Alfa Lavalin VMS-lypsyasema, otettiin käyttöön Suitian koetilalla vuonna 2000. Nyt kyseinen laite on yleisön ihmeteltävänä Sarka-museossa. Pellervo ei tuolloin vakuuttunut robottimaidon laadusta. Perusteena olivat Tanskasta kantautuneet tiedot, joiden mukaan maidon bakteerimäärät ja solut kohosivat uuteen järjestelmään siirryttäessä.
“Tänä päivänä yksi boksi, jolla pystyy lypsämään 60 lehmää, maksaa miljoona markkaa.” Tulevan hintakehityksen ennakoitiin olevan hyvässä lykyssä samantapainen kuin aikanaan kännyköillä.
Uranuurtajana esittäytyi Lina ja Pertti Sepposen tila Kuortaneelta. He aloittivat robottilypsyn VMS:llä syksyllä 2001. Toinen robotti tuli rinnalle vuotta myöhemmin, kolmas ja neljäs vielä myöhemmin.
ChatGPT: 2000-luvulla Pellervo-lehden keskiössä oli maataloustuotteiden laadun ja jäljitettävyyden parantaminen. Globalisaation ja lisääntyneen kuluttajatietoisuuden myötä Pellervo käsitteli säännöllisesti sitä, miten viljelijät voivat varmistaa tuotteidensa laadun ja vastata kuluttajien odotuksiin. Jäljitettävyyttä ja laatua koskevat standardit nousivat keskeisiksi teemoiksi. Hiilijalanjälki lanseerattiin.
Hullun lehmän tauti pelästytti kuluttajat ja tuottajat noustessaan otsikoihin vuonna 1987. Vuonna 2001 raportoitiin 180 000 BSE-tapausta, enin osa Britanniasta. Vakavan taudin lisäksi 2000-luvun alkua leimasi Euroopan traktorimarkkinoiden romahdus. Traktoreiden myynti supistui 8–10 prosenttia ja myöhemmin vielä enemmän.
Alkutuotantoon kiinteästi liittyvillä toimialoilla tehtiin merkittäviä kauppoja: Avena Yhtiöt eli entinen Valtion Viljavarasto myytiin vuonna 2002 Apetit Oyj:lle. Kemira GrowHown myynti norjalaiselle Yaralle tapahtui kahdessa osassa: 70 prosenttia vuonna 2004 ja loput 2007. Kaupan mukana valtio myi Soklin apatiittikaivoksen Savukoskelta. – Yara myi sen vuonna 2020 takaisin kotimaiseen omistukseen, Suomen Malminjalostukselle.
1980–90-lukujen taitteessa käynnistyneet sähköiset pankkipalvelut kehittyivät huimasti. Vuoden 2000 alussa Osuuspankeille tuli 10 000–15 000 internet-asiakasta kuukaudessa. Tuolloin hahmoteltiin, että kännykällä voi pian maksaa kauppaostokset bluetooth-yhteydellä jo 2002: “Aina tarpeen tullen otetaan kännykällä yhteys osuuspankkiin ja ladataan sirukortille lisää rahaa”.
Kuutamoviljelyä osa-aikaisesti Savossa harjoittava Väinö Vältti avasi sanaisen arkkunsa kolumnistina. Vuosituhannen alussa lehden sisältöön tuli myös luomuviljelyä, ja kaupat uskoivat luomutuotteiden kysynnän voimakkaaseen kasvuun.
Ilmastonmuutos herätteli rajoittamaan ilmakehän kasvihuonekaasuja. EU:ssa alkoi päästökauppa, jonka ensimmäinen kausi oli vuosina 2005–2007. Lehdessä otaksuttiin, että päästökauppa tulee nostamaan sähkön ja kaukolämmön tuotantokustannuksia. Arvioitiin, että puuperäisten polttoaineiden ja maakaasun kilpailukyky turpeeseen ja kivihiileen nähden paranee. Niinhän siinä kävi.
Eläinterveyden osuus lehden sisällössä korostui, kun eläinaiheet paketoitiin Terve eläin -liitteen alle. Sikataloudessa oli nousukausi, ja sianlihantuotanto oli Suomessa voimakkaimmillaan 2000-luvun taitteesta vuoteen 2009. Sen jälkeen tuottajien määrä ja tuottajahinta alkoivat laskea.
Maitokiintiöt oli otettu Suomessa käyttöön vuonna 1984, kun kollektiivinen tuotantokatto ei riittänytkään rajoittamaan ylituotantoa. Kiintiöt kaiversivat lehden sisällössä vuonna 2005:
“Nykyinen maitokiintiöjärjestelmä takkuaa. Kun valtio vapautti puolet kiintiökaupasta vapaille markkinoille, on seurauksena ollut hallitsematon hintojen nousu. Kipeimmillään kiintiöstä joutuu vapailla markkinoilla maksamaan rapiat 50 senttiä litralta.” – Euroopan unionin maitokiintiöjärjestelmä poistui käytöstä vasta noin kymmenen vuoden kuluttua, maaliskuussa 2015.
ChatGPT: 2010-luvulla Pellervo-lehti painotti erityisesti nuorten viljelijöiden tukemista ja maatalouden houkuttelevuuden parantamista uusille sukupolville. Lehden kautta esiteltiin nuoria menestyviä viljelijöitä ja korostettiin maatalousyrittäjyyden potentiaalia tulevaisuudessa. Tämä ajanjakso oli myös voimakkaan digitalisaation ja teknologian käyttöönoton aikaa, mikä houkutteli nuoria viljelijöitä uusille urille.
Kasvinviljelyn osuus tekstisisällöstä kasvoi 2010-luvulla. GrowProfit-sivuilla Jari Peltonen esitteli useita käytännönläheisiä keinoja peltoviljelyn tehostamiseksi. Hän korosti erityisesti ilmakuvauksen merkitystä kasvukunnon havainnoinnissa. Lisäksi hän ideoi ja kokosi ison osan Pellervon ja myöhemmin Maatilan Pellervon järjestämistä Hyvä sato -kilpailuista.
Peltonen kirjoitti vuonna 2010: ”Lentäminen peltojen yllä on tavattoman hyödyllistä. Jokaisen viljelijän kannattaisi käydä kerran tai kaksi kesässä tarkastamassa peltonsa ilmasta käsin. Harvalla kuitenkaan on siihen mahdollisuus.”
2000-luvun alussa puheenaiheeksi nousi geenimuunneltujen kasvien viljely. Lehdessä oli kysytty jo vuonna 1997 Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen siementarkastusosaston tutkija Leena Pietilältä: ”Jos naapuri kylvää peltoonsa geenimuunneltua rypsiä tai ruista, kuljettavatko tuuli tai mehiläiset naapurin geenejä minunkin peltooni?”
Pietilä vastasi, että pölytystä tietysti voi tapahtua, mutta vaara on melko olematon, koska sukupolviketju jää niin lyhyeksi. Geenimanipuloitujen lajikkeiden käyttö arvelutti myös kuluttajia, ja Euroopan parlamentti hyväksyi EU-jäsenmaille mahdollisuuden kieltää GMO-lajikkeiden viljely alueellaan vuonna 2015.
Työturvallisuuden asiantuntija Erkki Eskola Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta muistuttaa myrskytuhopuiden korjuusta: “Myrskyn jäljiltä metsissä on kallistuneita puita, jotka voivat kaatua yllättäen. Vaaraa aiheuttavat myös kaatuneiden puiden suuret, maasta nousseet juurakot, jotka saattavat romahtaa alas. Myrskypuiden korjuu on syytä antaa ammattilaisille.”
“Konkeloon kaatuneita puita ei kannata lähteä katkomaan moottorisahalla. Luokille taipunut puu katkeaa yllättäen ja voi pahimmassa tapauksessa osua voimalla sahuriin. Korjuutyö kannattaa teettää koneellisesti, jos se vain suinkin on mahdollista. Apua voi pyytää metsänhoitoyhdistyksestä, metsäyhtiöistä tai metsäpalveluyrittäjiltä.”
LTK:n kustantama Lihatalous-lehti siirtyi Pellervo-median omistukseen ja ensimmäinen numero ilmestyi 2011 helmikuussa. Mukaan otettiin aiheita muistakin kotieläintalouden tuotantosuunnista ja myöhemmin sen nimi muutettiin Eläin-liitteeksi. Nykyisin se jatkaa Eläin-Pellervona.
Vuonna 2018 lihankulutus kasvoi ennätykseen; luullista lihaa käytettiin Suomessa 81,3 kiloa henkeä kohti vuodessa (vuonna 2023 kulutus oli enää 78 kiloa). Sianlihan suosio alkoi laskea ja broilerin kasvaa. Juuston kulutus pysyi suunnilleen ennallaan, noin 25,5 kilossa.
Myös sokerin kulutus taittuu vuosikymmenen vaihtuessa: Tilastokeskuksen aineiston mukaan vuonna 2020 sokerin kulutus henkeä kohti oli 32,2 kiloa, kun vuonna 2021 se oli enää 28,1 kiloa. Suomen oma sokerijuurikkaan tuotanto kääntyy kuitenkin nousuun ja viljelyala lisääntyy 2020-luvulla.
ChatGPT 2020-luvusta: Viimeisimpinä vuosina Pellervo-lehti on käsitellyt voimakkaasti kiertotaloutta ja ekologisen maatalouden merkitystä. Lehden rooli on ollut korostaa, miten kestävä maatalous voi vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin ja parantaa viljelijöiden pitkän aikavälin kannattavuutta. Pellervo-lehden historia maatalouden merkkipaalujen rinnalla osoittaa sen kyvyn mukautua yhteiskunnallisiin muutoksiin ja toimia sekä tiedonlähteenä että keskustelufoorumina maatalouden kehityksessä Suomessa.
2020-luvun alussa koko maailmaa järkyttää covid-pandemia, ja Euroopassa syttyy sota Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Geopoliittiset tapahtumat mullistavat maatalouden tuote-, panos- sekä energiamarkkinoita. Tuotantopanosten ja energian hinnat huimaavat ja tuottajahinnat räpiköivät perässä. Maatilayritysten heikentyvä kannattavuus huolettaa.
Työtä pyritään tehostamaan ja panosten käyttöä tarkentamaan hyödyntämällä peltoviljelyssä yhä enemmän automaatiota ja täsmäviljelyä. Ajoavustimista siirrytään ohjausautomatiikkaan, dronet kuvaavat kasvustoja ja levittävät lannoitetta metsään.
Satelliitteja tarvitaan myös valvonnassa ja autonomisessa viljelyssä. EU:n jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön viljelytukien satelliittipohjainen valvonta vuonna 2023. Peltorobotti haraa rikkakasveja Sokerijuurikkaan tutkimuslaitoksen pelloilla, ja Hankkija aloittaa robottitraktorin maahantuonnin vuonna 2024.
Viljelyä hankaloittavat uudet riesat, muun muassa härkäpapupiilokas ja rikkakananhirssi, ja puita tuhoavat kirjanpainaja ja okakaarnakuoriainen. Ilmastonmuutos ja kuivat kasvukaudet aiheuttavat huolta veden riittävyydestä Suomessa.
Vuosien 2021–22 vaihteessa Suomessa on jo 1330 maitotilaa robottilypsyssä eli käytännössä puolet lehmistä. Karjatiloille tulee muutakin autonomista tekniikkaa, muun muassa jakamaan ja tuuppaamaan rehua sekä keräämään lantaa. Kanaloissa siirrytään häkeistä lattiatuotantoon ja porsitussikaloissa vapaaporsitukseen.
Artikkeleissa pohditaan 2020-luvulla, kuka ”omistaa” maatiloilta, erilaisista laitteista ja järjestelmistä tulevaa tietoa. Missä ja miten tietoa voidaan hyödyntää, ja tuleeko siitä joskus sellainen kaupankäynnin kohde, josta maatalousyrittäjäkin voisi hyötyä? Myös maatilojen tietoturvaan kiinnitetään huomiota kyberuhkien kasvun vuoksi.
Maatilan Pellervon 125. vuosikerran otsikoissa ja sisällöissä vuonna 2024 näkyvät erityisesti maatilayrityksen talous ja johtaminen. Hyvät esimerkit kannustavat kehittämään tilaa ja tuotantoa kannattavasti, ympäristöstä ja hyvinvoinnista huolehtien.
Mitä voimme odottaa tulevaisuudelta, jos jätetään pois keinolihan tuotanto, tekoälyn käyttö ja autonomiset traktorit, puimurit, kuljetusratkaisut ja ruokintajärjestelmät, sekä hajautettu energiantuotanto? Voisiko vastaus löytyä alkuaikojen yhteisöllisyydestä ja osuustoiminnasta? Tätä kysyimme myös tekoälyltä, ja vastaus oli huojentava:
ChatGPT: Suomen maatalous kohtaa lähivuosina merkittäviä haasteita, erityisesti ilmastonmuutoksen, globaalien hintavaihteluiden ja työvoimapulan myötä. Toisaalta maatalouden kehitykselle on myös hyviä edellytyksiä, kuten kestävä kehitys, teknologian hyödyntäminen ja uusien markkinoiden avaaminen. Suomessa on mahdollisuus kehittää maataloutta kohti kestävämpää ja innovatiivisempaa suuntaa, mutta tämä edellyttää sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin ja uusien liiketoimintamallien omaksumista. Yhteisöllisyys ja osuustoiminta ovat olleet keskeisiä elementtejä suomalaisessa maataloudessa jo pitkään. Osuustoiminta voi tarjota ratkaisun, jossa viljelijät yhdistävät voimavaransa ja jakavat riskejä ja resursseja tehokkaammin.
Tarinaa historiasta artikkelisarjan aiemmissa osissa Pellervo 125 vuotta, osa 1: 125 vuotta maatalouden asialla, Pellervon 125 vuotta, osa 2: Sotakorvaukset ja niukkuuden aika ja Pellervo 125 vuotta, osa 3: Maaseudun rakennemuutos ja autioituminen.
Sotakorvausvuodet näkyivät lehden sivuilla yhä useampina artikkeleina hevosten hoidosta ja puutavaran ajosta. Koneet alkoivat tulla avuksi raivaukseen ja pelloille, ja suomalaisten itsetuntoa nostatti AIV-rehukeksinnöstä pokattu Nobel-palkinto.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Peltoviljelyssä käytettävästä uudesta teknologiasta voidaan saada useita taloudellisia, ympäristöön kohdistuvia ja ihmisen hyvinvointiin vaikuttavia hyötyjä.
