Maatilan nykytila ja tilan kauppahinta asettavat raamit luopujien toimeentulolle ja jatkajien menestymiselle. Yksityisvarallisuuden kasvattaminen jo yritystoiminnan aktiiviaikana helpottaa sukupolvenvaihdosta. Taloussuunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.
Maatilan sukupolvenvaihdoksessa on monta osapuolta, joiden intressit sanelevat lähtökohdat, millä tavalla sukupolvenvaihdossuunnittelu toteutetaan ja millaiseksi muun muassa kauppahinta muodostuu. Tärkeimmissä rooleissa ovat luonnollisesti tilan toiminnasta luopuvat yrittäjät ja yritystoiminnan jatkajat.
Kolmas selkeästi merkittävä osapuoli sukupolvenvaihdoksessa on verottaja, joka on määritellyt erilaisia kriteerejä maatilan omistajanvaihdokseen liittyen: onko kyseessä lahja, lahjan luonteinen kauppa, alihintainen kauppa vai tilakauppa käypään hintaan.
Mikäli kyseessä on kauppa, tulevat neljänneksi osapuoleksi rahoittajatahot, kuten ely-keskus ja pankki. Mukaan prosessiin kannattaa osallistaa lisäksi mahdolliset jatkajan sisarukset ja selkeyttää heidän asemansa maatilan omistajanvaihdokseen nähden.
Maatilayrityksen elinkaarella voidaan tarkoittaa sitä ajanjaksoa, jonka aikana tilalla toimivat yrittäjät ensin ottavat vastuun edellisiltä yrittäjiltä, sitten vievät tilan toimintaa eteenpäin omien tavoitteidensa mukaisesti ja lopuksi luovuttavat tilan vastuun toiminnan jatkajille, usein omille lapsilleen. Toisaalta maatilan elinkaarta voi tarkastella myös ylisukupolvisen strategian perusteella. Siinä maatila kehittyy yrittäjien vaihtuessa vaihe vaiheelta toimintaympäristön muutokset huomioiden ja pitkän aikavälin tavoitteita toteuttaen.
Maatilan toiminnan jatkuminen yli sukupolvien vaatii aina huolellista sukupolvenvaihdoksen suunnittelua ja ennen kaikkea päätöksentekoa. Tärkein keskustelu ja sen perusteella syntyvä päätös on, että tilalle löytyy jatkaja.
Keskustelu maatilan sukupolvenvaihdoksesta luopujien ja mahdollisten jatkajien kanssa tulee avata ajoissa, jopa kymmenen vuotta ennen suunniteltua ajankohtaa. Tämä tarkoittaa paitsi henkiselle valmistautumiselle varattua aikaa, myös taloudellisten tekijöiden järjestämiselle tarkoitettua ajanjaksoa.
Maatilayrityksen nykytilanne niin taloudellisesti kuin tuotannollisestikin asettaa niitä raameja, joiden sisällä ratkaistaan esimerkiksi luopujien toimeentulokysymyksiä ja jatkajien mahdollisuuksia sitoutua yrittäjyyteen. Maatilojen lähtökohdat vaihtelevat voimakkaasti sekä velkaisuuden että tuotanto-omaisuuden suhteen. Kun luopujien ja jatkajien mielipiteet sukupolvenvaihdoksesta sekä taloudelliset realiteetit on selvitetty, voidaan alkaa pohtia osapuolten tarpeita yksityiskohtaisemmin.
Tärkein keskustelu ja sen perusteella syntyvä päätös on, että tilalle löytyy jatkaja.
Tilanpidosta luopuminen tarkoittaa yleensä myös tilan kassavirran siirtymistä uusille yrittäjille. Kerätyn eläketurvan taso vaihtelee eikä sen useinkaan katsota riittävän yrittäjyyden jälkeisen elämän järjestämiseen ja toimeentuloon. Yksi vaihtoehto luopujien talouden turvaamisessa on määritellä tilan kauppahinta niin korkeaksi, että eläkeasunto hankitaan ja eläkerahasto muodostuu jatkajien maksamina.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Vuodenvaihde on hyvä hetki tarkastella maatilan yritystoimintaa kokonaisuutena: tehdä yhteenvetoa menneestä ja suunnitella tulevaa sekä laatia tuleville vuosille toimintastrategia. Strategian teko sai Aki Laaksosen pohtimaan aiempaa perusteellisemmin, mihin suuntaan hän haluaa kasvinviljelytilaansa viedä, millaisin panoksin ja mitä toiminnalla tavoitellaan.
Omistajanvaihdos on maatilayrityksen elinkaaren tärkeä virstanpylväs. Se vaatii pitkän aikavälin suunnittelua, useiden samanaikaisten tekijöiden huomioimista ja oikeita päätöksiä. Kahta samanlaista maatilaa ja yrittäjää tuskin on, joten tarvitaan ylisukupolvista strategiaa.
Maa- ja metsätalousverotukseen tuli viime ja tänä vuonna joitain muutoksia, jotka parantavat maa- ja metsätilan verosuunnittelumahdollisuuksia. Ne kannattaa hyödyntää heti kevään veroilmoituksessa.
Suomen maataloutta pitää monipuolistaa ja saada ravinteet ja raaka-aineet kiertämään nykyistä tehokkaammin, sanoo yksikönjohtaja Anu Kaukovirta Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Hän katsoo, että politiikkamuutos ja uudet kannustimet vauhdittaisivat tätä kehitystä.
Peltoon haudatut langattomat anturit lähettävät väsymättä dataa varsinaissuomalaisen tilan maaperän olosuhteista. Tilan jatkaja Heikki Huhtanen kehittää itsekin teknologiaa, jota hän viljelyssään hyödyntää.
Jossittelu ja jälkiviisaus ovat niitä kaikkein helpoimpia kritiikin lajeja. Silti niitä on joskus hyödyllistä harrastaa, varsinkin omaa toimintaa kohtaan. – Olisinpa kiinnittänyt viljaeräni hinnan alkuvuodesta, kun siitä pitäisi nyt luopua alle tuotantokustannusten. Tai: olisinpa tehnyt sen ison investoinnin muutama vuosi sitten, kun rakennuskustannukset olivat vielä selvästi matalammalla tasolla kuin nyt. Tulevaisuuden ennustaminen on aina vaikeaa…
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
