Tänä syksynä sokerijuurikasta on korjattu hyvissä olosuhteissa ja aiempaa isommilla koneilla. Nyt nostotyö alkaa olla loppusuoralla. Oikukkaasta kasvukaudesta huolimatta keskisato yltää hieman yli viiden vuoden keskiarvon.
Sokerijuurikkaan viljelykalusto on uudistunut viime vuosina verkkaisesti. Tänä vuonna nostokoneissa tapahtui varsinainen investointiloikka, sillä kuusirivisiä, itsekulkevia nostokoneita tuotiin maahan kymmenkunta. Kone-Vakka Oy:n tuliterä Holmer-nostokone on konekaartin suurin ja Suomen ainut uusi kolmeakselinen nostokone.
Nykyään 33 viljelijän omistama Kone-Vakka Oy on ajettavien juurikkaannostokoneiden uranuurtaja. Ensimmäisen ajettavan nostokoneen yhtiö hankki jo vuonna 1999. Viime vuodet yritys on nostanut juurikkaita Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa kahdella kuusirivisellä Holmerilla, joista toinen vaihdettiin kesällä uuteen. Tämän syksyn tinkinä on nostaa juurikasta 600 hehtaarin verran.
Vanhojen koneiden tapaan Holmer Terra DOS T4-40 korjaa juurikasta kerrallaan kuudelta riviltä. Nostotehoa ja -laatua on onnistuttu parantamaan monin teknisin ratkaisuin.
”Ylivoimaisesti paras uudistus on se, että naattisilppu lentää koneen sivulle eikä jää koneen alle. Tämän takia märkää naattisilppua ei ohjaudu vantaiden kautta valsseille kostuttamaan juurikkaita. Kuivista juurikkaista kura putoaa paremmin pois”, selittää koneenkuljettaja Tommi Mäntyharju.
Pian 21-vuotias nuorimies on yksi Holmerin neljästä kuljettajasta, jotka pitävät koneen liikkeessä vajaan kahden kuukauden hektisen nostokauden ajan. Nuoresta iästään huolimatta Tommi Mäntyharju on ollut ajohommissa jo kolme vuotta ja toimii tänä syksynä myös uusien kuljettajien tukena.
Juurikasta jo pitkään viljellyt Janne Suominen liittyi hiljan Kone-Vakan osakkaaksi ja pääsi myös kuljettajaksi.
”Joka syksy olen nostanut omat juurikkaani ja haluan tehdä niin vastakin. Siksi hakeuduin ajomieheksi”, hän tokaisee.
Koneen kulkua voi seurata myös kameroiden välityksellä, näyttää Tommi Mäntyharju.
Vinossa kulkeva järkäle
Uudessa koneessa puhdistustehoon on satsattu monella tapaa, esimerkiksi ennen alakuljetinta sijaitsevien valssien määrää on lisätty.
”Multaprosentti on monella lohkolla ollut vain viisi. Puhdistuksen osalta koneessa on tehty lähes kaikki, mikä teknisesti on mahdollista”, arvioi Kone-Vakan hallituksen puheenjohtaja Jarmo Mäntyharju.
Kolmiakselisella koneella on pituutta 15 metriä ja tyhjänä se painaa noin 32 tonnia. Hyvissä olosuhteissa se urakoi jopa yli hehtaarin tunnissa. Kone kulkee pellolla perä vinossa, jolloin jokainen rengas kulkee omaa linjaansa.
”Vaikka kone on järkälemäinen, pintapaine on pyritty saamaan mahdollisimman pieneksi. Pellolle ei tule painumia märälläkään kelillä. Tällä työ luonnistaa silloinkin, kun pelto ei urautumatta kanna traktorikoneita”, Jarmo Mäntyharju vakuuttaa.
Konetta hallitaan tietokonenäytöltä ja ohjaimesta. Monet toiminnot ovat pitkälti automatisoitu ja automatiikkaa on säätöapunakin, joskin kuljettajan pitää osata asettaa oikeat raja-arvot esimerkiksi silppuriin ja vantaiden korkeuteen. Nostotulokseen vaikuttavat myös vaakakuljettimen, valssien sekä puhdistusrulettien käyntinopeus. Säädöt tehdään kasvuston, maaperän ja olosuhteiden mukaan.
Kun kuljettaja ajaa koneen rivien päähän, hän laittaa ohjaimesta koneiston käyntiin ja laskee pöydän. Ajaminen eteen- ja taaksepäin tapahtuu polkimilla.
”Kuljettajan ei tarvitse pyöritellä rattia, vaan kone etenee automaattiohjauksella ja pysyy oikeassa linjassa”, Tommi Mäntyharju kertoo.
Kun kuljettaja polkaisee koneen liikkeelle, matka hoituu rivin päähän asti automaattiohjauksella.
Sadon laatu ja määrä hyvä
Ajettavien nostokoneiden lisäksi viljelijät ostivat yhdessä ja erikseen tänä vuonna useita uusia ja käytettyjä kolmirivisiä koneita. Myös uusiin kylvökoneisiin on satsattu parin viime vuoden aikana.
”Konehankinnat todistavat, että viljelijöillä on vahva halu huolehtia suomalaisen sokerintuotannon jatkuvuudesta”, Sucroksen maatalousjohtaja Tero Tanner toteaa tyytyväisenä.
Sokerijuurikasala nousi tänä vuonna 11 300 hehtaariin, mikä on 700 hehtaaria enemmän kuin vuotta aiemmin. Uusia viljelijöitä aloitti 90 kappaletta, mikä on Tannerin mukaan todella hyvä määrä.
Tänä vuonna sokerijuurikkaan keskisadon määräksi arvioidaan hieman yli 40 tonnia hehtaarilta. Viiden vuoden keskisato on noin 38 tonnia hehtaarilta. Sokeripitoisuus asettunee Tannerin arvion mukaan 17 prosentin tietämiin.
Hän luonnehtii kasvukautta juurikkaan osalta kummalliseksi. Kylvöille päästiin etuajassa, mutta kylmä toukokuu hidasti taimettumista. Kesäkuun kuumuus ja kuivuus vaivasivat kasvustoja etenkin Vakka-Suomessa ja Satakunnassa, mutta onneksi juhannuksen jälkeen tulleet sateet paikkasivat paljon.
”Lämmin ja sopivasti sateinen syksy on ihanteellinen sokerijuurikkaalle, sillä elo–syyskuussa juurikas kasvaa jopa kymmenen gramman vuorokausivauhtia. Ensimmäisten juurikaskuormien osalta jännitettiin sokeripitoisuutta. Yleensä syyskuussa on pakkasöitä, mikä kiihdyttää sokerin siirtymistä naatista juureen. Nyt kylmää jaksoa ei tullut, mutta sokeripitoisuus on silti hyvä”, Tanner kertaa.
Uudessa koneessa on monta parannusta vanhaan nähden, kertoo Tommi Mäntyharju.
Konekanta uudistuu
Tilakohtakohtaiset juurikasalat ovat aiempaa suurempia, mikä edellyttää tehokasta kalustoa. Jarmo Mäntyharju uskoo, että viljelijöiden omistamat koneyhtiöt yleistyvät tulevaisuudessa.
”Viljelijäkunnassa on käynnissä sukupolvenvaihdos, ja nuoret viljelijät arvottavat aikansa eri tavalla kuin vanhemmat. Nosto traktorivetoisella koneella on aikaa vievää eikä aina niin kivaakaan, ja se on tuottavammasta työstä pois”, hän kuvaa.
Pelkästään juurikkaan nostoon erikoistuneelle Kone-Vakalle 550 000 euron investointi on mittava. Se rohjettiin tehdä, koska yhtiö on saanut lisää osakkaita ja kiinnostus viljelyyn kasvaa. Jarmo Mäntyharjun mukaan muutamia tuottajia mahtuu edelleen joukkoon, sillä uuden koneen ansiosta kapasiteettia on aiempaa enemmän. Jokainen tila maksaa nostotyöstä yhdessä sovittujen periaatteiden mukaan, ja tähän asti hinta on pysynyt alle urakointihintojen. Osakastyön lisäksi yhtiö tekee jonkin verran myös rahtityötä.
Konetta säädetään kosketusnäytöltä sekä joystickinavulla.
Uusia tekijöitä tarvitaan
Sucros yhteistyökumppaneineen on viime vuosina kampanjoinut voimakkaasti sokerijuurikasalan kasvattamiseksi. Tero Tannerin mukaan kiinnostus viljelyyn on nousussa, mutta edelleen tarvitaan uusia viljelijöitä. Sucros Oy tavoittelee sopimusviljelyalaan 2 000–3 000 hehtaarin lisäystä, jotta valkosokerin tuotannossa ylletään miljoonaan kiloon.
”Monen tuotteen kohdalla pelätään menekkivaikeuksia ja hintaheilahduksia. Sokerijuurikkaan osalta tällaista ei ole, sillä jo keväällä tietää, minne sato toimitetaan ja millä hinnalla”, Tanner perustelee.
Sokerijuurikkaan ensi vuoden toimitusehdoista on päästy sopimukseen ja sopimushankinta on käynnistymässä yhteistyössä Viljelijän Avena Bernerin kanssa.
”Sokerin osalta omavaraisuusasteemme on alle 50 prosenttia. Sokerintuotannon jatkuminen on tärkeää myös Suomen huoltovarmuuden kannalta”, Jarmo Mäntyharju muistuttaa.
Mäntyharjun tilan pelloista neljännes on juurikkaalla, lisäksi viljellään hernettä sekä siemenviljaa.
Juurikas sopii viljelykiertoon, ja onnistuessaan sillä voi saada monia muita kasveja paremman hehtaarituoton.
”Keskisadon pitää olla kuitenkin yli 50 tonnia, sillä sokerin maailmanmarkkinahinta on valitettavan alhainen”, Mäntyharju harmittelee.
Tämänvuotiseen satotasoon mies on tyytyväinen, ja eritoten sen korkeaan sokeripitoisuuteen.
