Varsinaissuomalaiset emakko- ja luomutilat ovat löytäneet toimivan lantayhteistyön mallin. Ravinteet saadaan tehokkaasti hyötykäyttöön.
Jukka Näsäsen kasvinviljelytilalla Piikkiössä on toukokuun puolessavälissä menossa keväinen lantaruletti. Parin päivän aikana 40 hehtaarin syysvehnäalalle levitetään noin tuhat kuutiota sian lietelantaa.
”Olen nyt neljättä vuotta luonnonmukaisessa tuotannossa. Lietelantaa olen ottanut vastaan kolmena vuonna. Yhteistyö ruskolaisen sikatilan kanssa on sujunut hyvin ja kokemukset ovat pelkästään positiiviset”, 140 hehtaaria viljelevä Näsänen kuvailee.
”Ympäristönkin kannalta on hyvä, että kotieläintilan lietteet saadaan levitettyä mahdollisimman laajalle alueelle. Se vähentää pistekuormitusta vesistöihin.”
Yhteistyö Timo Heikkilän emakkosikalan kanssa syntyi aikaisemman tuttavuuden perusteella. Tehdasvalmisteiset luomulannoitteet ovat Näsäsen mukaan varsin kalliita ja siksikin lantayhteistyö alkoi kiinnostaa.
”Lietelannan typpi tulee noin puolet edullisemmaksi kuin teollisten luomulannoitteiden typpi”, Näsänen laskee.
Lietelannan 32 kilometrin kuljetusmatka Ruskolta Piikkiöön on pitkähkö ja se syö hieman lietteen levityksen kannattavuutta. Paljon pidemmälle lietettä ei kannattaisi kuljettaakaan. Lietelantaa ajetaan kahdella rekalla Näsäsen pellon laidalle siirrettyyn varastosäiliöön, josta levittäjä käy täyttämässä vaunun.
Näsänen aikoo ratkaista pitkän kuljetusmatkan ongelmaa rakentamalla tilalleen etäsäiliön. Hän aloittaa tuhannen kuution betonisäiliön rakentamisen mahdollisesti jo syksyllä.
”Nyt lannan levitys vie pitkän kuljetusmatkan vuoksi vajaat kaksi päivää. Etäsäiliön ansiosta lanta voitaisiin jatkossa ajaa tilalle kiireettömään aikaan talvella ja levitys onnistuisi nopeammin ja mahdollisimman optimaaliseen aikaan. Etäsäiliö mahdollistaisi myös vetoletkulevityksen”, Näsänen sanoo.
”Jatkossakin levitän lannan kevätpainotteisesti ja mahdollisuuksien mukaan kasvustoon. Silloin ravinteet menevät paremmin kasvien hyödyksi. Todennäköisesti siirryn syysvehnästä kevätvehnään, mutta silloinkin aion levittää lietteen oraille.”
Liete kannattaa yleensä kuljettaa rekoilla. Levityspaikalle pitää järjestää välivarasto, josta lietevaunun voi täyttää. Tiivistetty merikontti toimii tässä tarkoituksessa hyvin.
Tiivistyminen vaarana
Ainoa asia, mikä lietelannassa hieman mietityttää Näsästä, on maan tiivistymisen vaara. Märällä kelillä lietettä ei voi ajaa, ja tälläkin kertaa ravakka sadekuuro keskeytti työn kertaalleen.
”Levitysyhdistelmä painaa täytenä noin 35 tonnia. Märälle maalle sillä ei ole asiaan. Vetoletkulevitys vähentäisi tiivistymisen vaaraa”, Näsänen pohtii. Näsänen perusti syysvehnäkasvuston viime syksynä kokonaan ilman lannoitusta.
”Siitä on ihan hyviä kokemuksia. Syyskasvit pärjäävät syksyn hyvin ilman lannoitusta. Pelto on koko talven kasvipeitteinen ja keväällä pelto kantaa paremmin lietevaunun. Lietteen kasvustolevitykseen voisi mielestäni jatkossa kannustaa pienellä tukiporkkanalla”, Näsänen ehdottaa.
Tehokas lannan levitys edellyttää, että peltoteiden liittymät ovat riittävän avarat kuorma-autoille ja lantakärry-yhdistelmälle. Päisteiden tiivistyminen vähenee, kun liittymät suunnitellaan huolella.
Kulut puoliksi
Näsäsellä ja Heikkilällä on lantayhteistyöstä kirjallinen sopimus. Lisäksi joka vuosi tehdään sähköpostitse sopimus kyseisenä vuonna levitettävästä määrästä ja levitysajankohdasta. Lannan ravinnepitoisuudet selvitetään lanta-analyysillä.
Molemmat osapuolet näkevät oikeudenmukaiseksi sen, että kuljetus- ja levityskustannukset pannaan puoliksi. Heikkilän kaikissa sopimuksissa toimitaan samalla tavalla. Lannasta hän ei ota maksua.
Vastaanottava tila saa levitykseen halutessaan 40 euron multaustuen hehtaarille. Muita tukia lantayhteistyöhön ei ole. Etäsäiliöiden rakentamiseen saa toki investointituen.
Näsäsen pelloille levitettiin tänä keväänä 30 kuutiota lietettä hehtaarille, jolloin hehtaarille meni noin 85 kiloa typpeä. Näsänen laskee typpilannoituksen hehtaarihinnaksi noin sata euroa. Sadan euron kustannusta alentaa kasvinviljelytilan saama multaustuki. Ostolannoitteella typpikilon hinnaksi tulisi noin 200 euroa hehtaarille.
”Tähtään jatkossa neljän vuoden viljelykiertoon, jossa olisi kaksi vuotta apilanurmea, kevät- tai syysvehnä ja kaura tai härkäpapu. Lietelanta annetaan jatkossa vehnälle tai kauralle kasvustoon. Lietteen levitykseen sopivia peltoja on noin sata hehtaaria tässä tilakeskuksen lähettyvillä.”
Kiekkomultaimilla noin puolet lietteestä menee maan alle ja puolet jää imeytymään maan pinnalle. Hajukin on hyvin maltillinen eikä häiritse ympäristöä.
Tiukka kevät
Lantaurakoitsijoiden on syytä nukkua kunnon talviunet, sillä huhti–toukokuun sesonki on kiivas. Liete halutaan peltoon yleensä ennen kylvöjä tai ensimmäisen säilörehusadon korjuun jälkeen. Näsäsen tilan levityksen urakoi ruskolainen koneyrittäjä Pasi Pihlaja.
”Toukokuu on mennyt viiden tunnin yöunilla. Kelit ovat olleet haastavat, sillä Varsinais-Suomessa tuli toukokuun alussa reilusti vettä ja räntääkin. Hieman myöhässä ollaan aikataulusta”, Pihlaja kertoo.
Levityskalustona Pihlajalla on 16,5-kuution Livakka-lietelantavaunu yhdeksän metrin kiekkomultaimella.
”Kiekkomultain on monikäyttöinen, sillä se sopii yleensä kaikille asiakkaille. Hajuhaitatkin jäävät aika vähiin, kun puolet lietteestä menee saman tien maan alle ja pinnalle jäävä lietekin imeytyy maahan nopeasti. Toisena levittimenä minulla on 24-metrinen letkulevitin.”
Jotta homma toimisi puolin ja toisin, toivoo Pihlaja viljelijöiltä ymmärtämystä siihen, ettei etukäteen suunniteltu aikataulu aina täysin pidä. Sateet ja mahdolliset konerikot vaikuttavat aikatauluun. Myös lietteenkuljetusrekoista on joskus puutetta. Näsäsen levitysurakkaa hidasti se, että toisesta säiliöautosta hajosi polttoaineputki kesken urakan.
”Pääosa asiakkaista suhtautuu hyvin ymmärtäväisesti siihen, että aikatauluja joudutaan joskus hieman muuttamaan”, Pihlaja kiittelee.
Hän toivoo, että yhä useampi viljelijä rakentaisi tai järjestäisi muulla tavalla lietteelle etäsäiliön. Silloin liete voitaisiin ajaa säiliöön jo talvella ja levitystyö keväällä olisi nopeaa. Urakoitsijan toiveena ovat myös riittävät leveät ja puskattomat peltoteiden liittymät.
Jukka Näsäsen (vas.) ja Pasi Pihlajan yhteistyö lietteen levityksessä toimii. ”Täällä on loistavat lastauspaikat ja hyvät peltotiet ja liittymät”, Pihlaja kiittelee.
Kuivattua sianlantaa
Timo Heikkilä on kehittänyt viime vuosina emakkosikalansa lantaprosessia. Nyt osa lietteestä kuivataan kustannustehokkaalla menetelmällä.
”Huomasin, että vinopohjaisessa lietesäiliössä kiintoaines erottuu ja kuivaa automaattisesti, kun säiliöstä pumppaa nesteen toiseen säiliöön. Kiintoainekseen saadaan tällä tavalla parhaimmillaan 30 prosentin kuiva-ainepitoisuus, jolloin sitä voidaan kuljettaa kuorma-auton lavalla ja levittää kuivalantavaunulla”, Heikkilä kertoo.
”Aikaisemmin olen separoinut lantaa mekaanisesti. Se on kuitenkin työläämpää ja vie paljon polttoainetta.”
Kuivattua lantaa on Heikkilän mukaan taloudellista kuljettaa jopa sadan kilometrin päähän, kun lietelannan maksimikuljetusetäisyys on 35 kilometriä.
Heikkilän sikala tuottaa 110 000 porsasta vuodessa ja lietelantaa syntyy noin 26 000 kuutiota. Kyseisen määrän levittämiseen Heikkilällä on reilut kaksikymmentä yhteistyötilaa ja yli 2 000 hehtaaria sopimusalaa. Kauimmainen yhteistyötila sijaitsee 80 kilometrin päässä Humppilassa.
”Oikeastaan juuri lannan takia olen miettinyt oman tuotantoni uudelta pohjalta. Olen kuutta hehtaaria lukuun ottamatta vuokrannut kaikki tilani pellot pois. Vuokrasopimukseen kuuluu, että neljä pellot vuokrannutta viljelijää sitoutuu ottamaan sikatilan lantaa vastaan vuokratuille ja omille pelloilleen.”
Heikkilä näkee, että osittain juuri lannanlevityksen vuoksi monen kotieläinyrittäjien työtaakka nousee liian suureksi.
”Lanta pitäisi levittää ennen kevätkylvöjä ja se tekee kotieläintilojen keväästä todella stressaavan. Siksi halusin päästä kokonaan eroon peltotöistä ja keskittyä vain eläintuotantoon.”
Heikkilän omistuksessa oleville, mutta nyt ulos vuokratuille pelloille, on rakennettu seitsemän kilometriä putkistoa, jota pitkin lietelanta ja kiinteästä aineksesta erotettu neste saadaan siirrettyä tehokkaasti peltolohkoille.
”Nestejae saadaan tällä tavalla levitettyä erittäin energiatehokkaasti. Levityksessä ei käytetä paljon polttoöljyä vaativaa vetoletkumenetelmää, vaan neste pumpataan pelloille sähkötoimisilla pumpuilla. Pelloilla liete levitetään kahdella itsekulkevalla, 24 metriä leveällä letkulevittimellä pintaan”, Heikkilä selostaa.
Muutos tukijärjestelmään
Heikkilä toivoisi maataloustukijärjestelmän olevan nykyistä kannustavampi lantayhteistyölle.
”Aikaisemmin oli lannan vastaanottotuki kasvinviljelytiloille ja se oli hyvä järjestelmä. Tällä hetkellä tukijärjestelmä ei kannusta järkeviin lannanluovutussopimuksiin. Nykyisen järjestelmän tuki perustuu siirrettäviin lantakuutioihin, kun sen pitäisi perustua siirrettäviin ravinnekiloihin. Silloin lannasta kannattaisi erottaa tilalla paljon fosforia sisältävä kiintoaines”, Heikkilä näkee.
Nykyinen tukijärjestelmä kannustaa myös kotieläintiloja viljelemään omia peltoja, koska kotieläintila saa peltohehtaareilleen korkeamman LFA-tuen kuin kasvinviljelytila. Tämä johtaa Heikkilän mielestä kotieläinyrittäjien uupumisiin, koska korkeamman tuen vuoksi omista pelloista pidetään kiinni, vaikka työtä olisi muutenkin riittämiin.
