Yrittäjä jaksaa paineiden alla, kun seisoo omien arvojensa takana ja pystyy elämään niiden mukaisesti.
Kyöstilän tila Orimattilassa siirtyi luomuun vähän vahingossa. Outi Kyöstilä, 45, meni hankkimaan luomukurssille uusia vinkkejä, ja puolentoista kuukauden päästä tila oli jo ilmoittautunut luomuvalvontaan.
Mieskin oli ajatuksessa heti mukana, koska siirtymä vaati käytännössä vain ennestään vähäisistä lannoitteista luopumista. Villikkalan kylällä sijaitseva 330 vuotta vanha sukutila otti kehitysaskeleen.
”Luomu on meidän erikoistumistamme, kun ei haluttu kasvattaa jäätävästi tilakokoa tai rakentaa uutta navettaa”, Outi Kyöstilä kertoo.
Tilalla on kuutisenkymmentä lypsylehmää, joita robotti lypsää. Nuorkarjan ja lihaeläinten kanssa pääluku on noin 110. Kyöstilän pihapiirissä on myös tilapuoti.
”Oman tila naudoista kokolihan ja jauhelihan lisäksi palvattua paistia, makkaraa, nakkeja ja lähes täydellinen Valion luomuvalikoima”, Outi listaa.
Myynnissä on myös naapuritiloilta yrttejä, jauhoja, hernettä, rypsiöljyä, kynttilöitä, villasukkia ja pipoja. Kauppa on auki maaliskuusta joulukuuhun perjantaisin ja lauantaisin, talvisin tarpeen mukaan.
Yllättävä korona
Takana on raskas vuosi, mutta Kyöstilöillä korona piristi myyntiä. Vuosi sitten maaliskuussa ensimmäisen sulun aikaan varasto myytiin heti tyhjäksi. Kun yhtäkkiä elämä kääntyi omien seinien sisälle, leivonnasta ja ruoanlaitosta tuli monelle arjen ilo.
”Elämänilot ovat olleet vähissä, joten on haluttu panostaa raaka-aineeseen”, Outi Kyöstilä summaa.Hänelle tulikin kiire hankkia Ely-keskukseen kaikki paperit, jotta saatiin ensimmäistä kertaa luomulihaa myyntiin.
Korona pienensi elämänympyröitä ja sosiaalisten kontaktien puute näkyi. Kyöstilän nelihenkisellä perheellä on tapana käydä elokuvissa kerran kuukaudessa tai syömässä ulkona, mutta live-streamina ostettu teatteriesitys ei ollut sama kuin paikan päällä. Tavallisina vuosina tilalla on kolmesti vuodessa avoimet ovet -päivä, mutta viime vuonna kalenteri olikin tyhjä syyskuista tapahtumaa lukuun ottamatta.
”Kun koko kesän oli painanut, Osta tilalta -päivän jälkeen väsytti ihan hirveästi.”
Selvää syytä väsymykselle ei löytynyt, mutta aikaisempi kuormitus saattoi vaihtua väsymykseksi viiveellä.
”Minut on lihavuusleikattu vuonna 2017, ja sen jälkeen joka syksy on ollut jokin kirurginen operaatio. Viime vuonna sairauslomaa ei ollut, mutta sitten tuli väsymys.”
Outi vertaa sitä ison rakennusurakan jälkeiseen uuvahtamiseen. Hän tietää, mistä puhuu, koska Kyöstilässä korjattiin navettaa kymmenkunta vuotta sitten.
Mitä itse haluan?
Outin elämänmuutos lähti liikkeelle viitisen vuotta sitten. Häntä ärsytti kuulla tuttavan neljän viikon kesälomasta, sillä sellaista hänellä itsellään ei ollut.
”Jos oma elämä ärsyttää, pitää oikeasti miettiä, miten sitä saisi paremmaksi. Elämästä pitää tehdä oman näköinen, eikä ajatella, että minun täytyy elää tällä lailla.”
Sen jälkeen Outi hakeutui lihavuusleikkaukseen, jonka myötä elämään on tullut monenlaista uutta kuten liikunta ja parempi olo. Hän ei pelkää sanoa ääneen isojakaan asioita.
”Uhriutuminen ei auta. Lehmiä ei ole pakko pitää, jos ne tuntuvat vastenmielisiltä. Ystäväni laittoivat lypsyeläimet pois 50-vuotiaina ja kehittävät tilaa nyt toisella tavalla.”
Toimen naisena Outi sanoo katsovansa asioita oman lootansa ulkopuolelta, myös konkreettisesti tilan tuolta puolen.
”Tuttavia on hyvä olla oman ammattiryhmän ulkopuolelta. Kun lapset syntyivät, päätin että pitää osata puhua muustakin kuin puklaamisesta ja ripuleista, sama maatalousyrittäjiksi tullessa.”
Outi on yrittäjäyhdistyksen aktiivi, sillä siellä tapaa samanhenkisiä ihmisiä erilaisista yhteyksistä ja saa vinkkejä.
”En ota numeerisia asioita, sillä minulle ei ole merkitystä, paljonko on lehmiä tai hehtaareita.”
Kyöstilän emäntä teki ison elämänmuutoksen, opetteli priorisoimaan töitä paremmin, lepäämään ja ottamaan omaa aikaa tarpeen mukaan.
Outia ei saa karsinaan
Maitolitrat tai peltohehtaarit voivat olla yrittäjälle osa identiteettiä, mutta Outi tuulettaa tämänkaltaista ajattelua.
”Helposti määrittelemme itsemme liikaa luvuilla, kuten montako litraa maitoa lähtee meijeriin. Syynä on varmaan maidontarkkailu. Olennaista on, mitä jää viivan alle.”
Kyöstilän emäntä ei asetu myöskään muiden antamien nimikkeiden alle. Hän ei ole maanviljelijä, maatalousyrittäjä tai edes tuottaja.
”En halua puhua tuottamisesta. Meillä kasvatetaan luomunautaa ja lypsetään luomumaitoa Valiolle. Toki maitoa tuotetaan hankintaosuuskunnan jäsenelle, mutta ollaan yksityisyrittäjiä.”
Pahuksen kirjanpito
Kyöstilässä ei silti kuljeta luu kädessä valmiina iskettäväksi kriitikon kurkkuun, päinvastoin. Byrokratia iskee sitä riittävästi päivittäin, vaikka Outilla on päättötyötä vaille valmis taloushallinnon ammattikorkeakoulutus.
”Meillä on hirveästi erinäisiä sääntöjä ja kirjaamisvelvoitteita erityisesti luomun vuoksi. Hoidan meillä kirjanpidon.”
Se sujuu Outilta kyllä, mutta kahtalaisuus tuo vaikeutensa, sillä jossakin mennään metrin mitalla, jossakin millimetrin mitalla.
”Haluan, että asiat ovat millilleen oikein, mutta rahkeet eivät siihen riitä. Välillä tuntuu, että jos nyt paukauttaisi paikalle tarkastaja, äkkiä miettisi, onko muistettu kaikki asiat, joihin on sitouduttu.”
Outi kertoo aamulta tuoreen tapauksen poistoilmoituksen teosta. Hän poisti väärän eläimen ja joutui soittamaan nautarekisteriin, että tee siitä elävä. Eläin, jonka Outi poisti vahingossa, viedään lihaketjuun kuitenkin parin viikon päästä.
Stressiä ja kuormitusta tuovat juuri tekemättömät kirjanpidot ja ulkopuoliset velvoitteet, jotka haluaa hoitaa hyvin ja ajallaan.
Yhteiskunnan paineet
Kyöstilässä selviydytään yhteiskunnan ja sen tuomien paineiden alla suojaamalla itsensä turhalta painolastilta.
”Ihailen ihmisiä, jotka jaksavat korjata epätosia väittämiä, mutta itse en käy lukemassa lehdistä enkä palstoilta juttuja, jotka pahentaisivat mieltäni.”
Kritiikki vaikuttaa Kyöstilässäkin, mutta henkistä immuniteettiaan voi kasvattaa.
”Jos asiat ottaa ihon alle, ne kuluttavat. Välillä ne saattavat yrittää sinne, mutta ajattelen, että tämä on minun juttuni. Pitää muistuttaa itseään, miksi tekee tätä työtä. Näen, että meillä Suomessa maatalous on hyvällä pohjalla.”
Hänellä on myös sisäänrakennettu suunnitelma valmiina, jos haastaja ottaisi yhteyttä.
”Olen päättänyt, että jos joudun keskustelemaan lihan kasvattamisesta tai maidosta, tiedän aloituksen sillekin: Olet oikeassa, maidossa tai lihassa on ongelmia, joita pitää ratkaista.”
Kyöstilään voi käydä tutustumassa avoimien ovien aikaan, mutta Outi tarjoaa myös yksityisvierailun mahdollisuutta.
”Kerron niistä asioita, joita meitä tapahtuu. Tänne voi vaikka varata ajan, jos haluaa.”
Outi muistuttaa, että paineet eivät tule vain alan ulkopuolelta, sillä maataloustuottajien keskinäinen nokittelu jakaa väkeä viljantuottajiin, maidontuottajiin, luomuun ja tavalliseen, sekä tukialueisiin.
”Tällaisiin lokeroihin ei ole varaa. Meidän pitäisi olla yhteisrintamassa”, rakentavia ratkaisuja hakeva Outi sanoo.
Tilalla lypsetään luomumaitoa ja kasvatetaan luomunautaa. Tilamyymälässä myydään sekä oman tilan lihatuotteita että muiden tilojen tuotteita, esimerkiksi jauhoja ja yrttejä.
Kehitys pitää virrassa
Kyöstilässä halutaan panostaa vastuullisuuteen. Oma väki kuljettaa teuraaksi menevät eläimet itse teurastamoon, jossa liha myös leikataan ja jalostetaan. Kyöstilän makkara on 100-prosenttista nautamakkaraa ja lihaprosentti on korkea, 90.
”Meille kotimaisuus ja laatu kuuluvat vastuullisuuteen, samoin eläinten ja ihmisten hyvinvointi. Jos ihminen ei voi hyvin, ei voi eläinkään.”
Vanhalla tilalla pidetään rakennuksista huolta, ja Outi ideoi tilalle oman logon. Hän nauttii puodin pidosta, sillä se on monipuolista ja antoisaa.
”Nautin visuaalisesta, sosiaalisen median markkinoinnista, kun saan tehdä kuluttajatyötä oikeille asiakkaille.”
Silmää ja voimaa saa käyttää myös tilan 1700-luvulta peräisin olevaa päärakennusta korjatessa. Käsitöiden lisäksi virtaa tuovat valokuvaus, liikunta ja äänikirjat, sillä Outi kulkee kuulokkeet korvilla tilan töitä tehdessä. Toiset ihmiset ovat voimavara seuralliselle.
”Kun nyt maaliskuun alussa ihmisiä alkoi taas käydä puodilla ja tapasi kasvokkain, fiilis oli niin toinen”, Outi kertoo talven jälkeisestä piristymisestään.
Sudokua saunassa
Hän harrastaa myös to do -listoja: on kesälistoja, viikkolistoja, päivälistoja.
”Asioita on vain priorisoitava, päivämäärälliset hoidetaan ensin. Joskus pitää päättää, että työt odottavat, nyt nukun, jos nukuttaa, tai lähdettävä tilan ulkopuolelle lenkille.”
Outi painottaa, että parisuhteesta kannattaa pitää huolta ja lähteä välillä tuulettumaan, vaikka ruokakauppaan. Kyöstilät menevät saunaan.
”Varsinkin talvisin, kun palelen, tehdään sudokua. Palelen painonpudotuksen jälkeen, joten saunassa saatetaan olla puoli tuntia ja miettiä sudokua. Mitä vaikeampi sudoku, sitä kauemmin”, Outi nauraa.
Outi on selvästi avoin uusille asioille ja uudistamiselle. Hän kykenee haastamaan myös oman tekemisensä ja kehottaa hankkimaan tietoa, jota nykypäivänä on esimerkiksi webinaareina tai podcasteina, joita voi kuunnella työn ohessa.
”Jokaisella voi olla toimintatavoissaan pieniä asioita, joita voi muuttaa. Joskus vanha voi olla parempi kuin se, joka on ollut käytössä viimeiset 30 vuotta.”
Ilmastonmuutoksesta pystytään puhumaan Kyöstilän keittiön pöydän ääressä, varsinkin, kun sähköauto kiinnostaa. Tila on mukana Valion hiiliviljelyprojektissa, joka on yksi askel hiilensidonnassa. Maa- ja metsätaloudella on isot avaimet.
”Jos sisäistetään se itse, siinä on mahdollisuus arvonnousuun kuluttajien näkökulmasta. Pelloilla viljelykiertoa pitää saada pidemmäksi, jotta syväjuuriset kasvit kuten apila ja sinimailanen kerryttävät typpeä juurinystyröihinsä, eikä hiili vapaudu. Se perustuu siihen, että kasvimassaa on oltava maan päällä.”
