Maatalousyrittäjä Juho Staufferin vahvin tuki arjessa on oma avovaimo Heidi Mattila. Tilan töihin osallistuvat myös Juhon vanhemmat. Kahden perheen yhteiselämä sujuu kivasti, kun molemmilla on omat kodit.
Elimäen Villikkalasta peltoaukean takaa paljastuu kaunis Myllylän kartano. Päärakennuksen suunnitteli 1914 Akseli Toivonen, Helsingin Puu-Käpylästä tunnettu arkkitehti. Kartanon etupihan uutukainen hiekkalaatikko muovileluineen kertoo tilan tästä päivästä, kenties tulevaisuudestakin. Nykyisellä isännällä, agrologi Juho Staufferilla ja hänen avovaimollaan Heidi Mattilalla on kolme lasta: 5-vuotias Eino, 2-vuotias Alma sekä puolivuotias Oiva.
”Yhteiselämämme alkoi samoihin aikoihin, kun tein sukupolvenvaihdoksen yhdeksän vuotta sitten.”
Staufferin suvulla on tilalla pitkä historia, ja Juholle maatalousyrittäjyys on väkevän verenperinnön luoma elämäntyö. Heidi puolestaan muutti tilalle Helsingistä, jossa hän opiskeli käsityönopettajaksi.
”Tosin maaseudulla eläminen on minullekin tuttua, sillä setäni ja isovanhempani pitivät tilaa lapsuudenkotini naapurissa.”
Heidin, Juhon ja lasten koti on kartanon päärakennuksessa, Juhon vanhemmat asuvat tilalla omassa talossaan vajaan puolen kilometrin päässä. Yhteiset asumiskuviot sovittiin jo sukupolvenvaihdosta tehdessä.
”Meidän kaikkien toiveena oli, että asumme erillämme. Se on selkeämpää, kun kaikki ovat omillaan. Vanhin lapsemme oli vuoden ikäinen, kun vanhempani pääsivät muuttamaan uuteen taloon”, Juho kertoo.
Vanhemmat ovat edelleen paljon mukana tilan arjessa. Juhon äiti auttaa lastenhoidossa, isä maatilan töissä. Juho arvostaa isänsä taitoa ja kokemusta.
”Hän osaa tehdä täällä lähes kaikki hommat. Hän on mukana etenkin sesongeissa kuten keväisin peltotöissä ja syksyisin puinnissa.”
Juholla on itsellään jo pitkä kokemus alalta, joten työnteko rullaa juohevasti. Toisinaan saattaa silti tulla tenkkapoo, jolloin kokeneemmasta konkarista on apua.
”Isälläni on näkemystä ja paljon kokemusta ja saatan kysyä häneltä, miten hän jonkun asian ratkaisisi.”
Mummille lapsenlapset ovat kaikki kaikessa, ja leikki-ikäinen ja vauva takaavat, etteivät mieluisat hoitotyöt lopu.
”Juhon äiti tykkää olla lasten kanssa ja hän auttaa meitä tosi paljon”, Heidi sanoo. Hän kehuu anoppiaan hienotunteiseksi ihmiseksi, joka ei tyrkytä neuvojaan tai puutu nuoremman perheen asioihin.
”Anoppi ei ikinä tuppaa meille, vaan kysyy aina, sopiiko tulla.”
Lapsille maatilalla eläminen ja isovanhempien läsnäolo on ihana juttu.
”Oma isäni asuu toisella puolella maata eivätkä lapset tapaa häntä usein. On rikkaus, että Juhon vanhemmat ovat tässä lasten lähellä”, Heidi sanoo.
Lapsille lähimummola on arkea, kuten myös työntouhun keskellä kasvaminen.
”Eino on jo kova traktorimies, ja hän sekä Alma ovat jo molemmat olleet puimurissa mukana ja ottaneet siellä päiväunia”, Heidi naurahtaa.
Heidille ja Juholle edellisen sukupolven asuminen samalla tilalla on pelkästään iloa tuottava asia.
”Mitään ongelmia ei ole, tämä kaikki on pelkästään myönteistä.”
Tänä kesänä Myllylän kartanon luomutilalla viljellään muun muassa vehnää, hernettä ja apilanurmea. Isojen viljelysalojen lisäksi tilalla hoidetaan talousmetsiä. Kartanolla on yksi palkattu työntekijä.
Ennen ensimmäistä lastaan pariskunta teki useita ulkomaanmatkoja, mutta toistaiseksi lomailu saa odottaa.
”Vapaa-aikaan on viljatilalla ihan erilaiset mahdollisuudet kuin eläintilalla, eikä meilläkään tila rajoita menemisiä, vaan pienet lapset”, Heidi sanoo.
Yhteistä vapaa-aikaa ei käytännössä ole. Pariskunnan pitää oikein miettiä, milloin he ovat lomailleet kahden kesken.
”Varmasti sekin aika vielä tulee! Miksei sitä voisi pari kertaa vuodessa jonkun pikkureissun tehdä”, Juho pohtii.
Pieniä perheen yhteisiä piipahduksia on suunniteltu muun muassa Staufferien mökille Vironlahdelle ja Heidin perheen mökille Länsi-Suomeen.
Molemmilla on myös omia kaverisuhteita, joita pidetään yllä ajan sallimissa puitteissa. Heidin lapsilta jäävä aika kuluu nykyisin lähinnä opintojen suorittamiseen. Juho puolestaan on elvyttänyt vanhan metsästysharrastuksensa.
Kun aikaa ja jaksamista löytyy, tilavaan kotiin kelpaa kutsua vieraita.
”Joskus meillä käy porukkaa enemmänkin, kun Juhon kolme sisarusta perheineen tulevat Espoosta. Viimeksi ennen koronaa pidettiin isommat kokoontumisajot.”
Heidi ja Juho ovat huomanneet, ettei maatiloilla elävien parisuhteista juurikaan puhuta, vaikka syytä kenties olisi. Moni perhe elää omassa tiiviissä piirissään, eikä suhteeseen liittyvistä iloista ja murheista osata tai rohjeta jutella muille.
Heidin ja Juhon yhteiselämää kantaa asioiden keskinäinen jakaminen ja toinen toisensa tukeminen.
”Vaikka en ole mukana tilan töissä, tuen Juhoa hänen elämäntyössään.”
”On tärkeää, että kun yhdessä tätä arkea elämme, voin puhua Heidille asioista ja hän osaa miettiä kanssani kysymyksiin ratkaisuja.”
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Viime kasvukauden lämpösummat olivat Suomessa ennätyksellisen korkeat. Sateiden ajoittuminen ratkaisi viljelyn onnistumisen. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertovat, kuinka heidän tilallaan sujui kasvukausi 2024.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
