Kasvava metsä sitoo hiiltä
Metsien hiilensidontaa voi parantaa tekemällä taimikonhoitotyöt ajallaan, välttämällä voimakkaita harvennushakkuita ja lykkäämällä metsän uudistamista, sanoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jari Hynynen.
Kuivuus kurittaa kasvinviljelijää, mutta murehduttaa myös metsänomistajaa. Kivennäismaiden vesitalouteen ei juuri voi vaikuttaa. Sen sijaan ojitetuilla turvekankailla vedenpintaa on mahdollista nostaa ja siten turvata puuston kasvu muuttuvassa ilmastossa.
Talven vähälumisuus sekä kevään ja alkukesän sateettomuus ovat painaneet pohjavedet jopa ennätysalas etenkin eteläisessä ja itäisessä Suomessa. Veden puute uhkaa varsinkin syvään ojitettujen turvemaiden kuusikoita ja mäkien päällä kasvavia kangasmetsiä. Hirvituhojen pelossa liian karuille kasvupaikoille istutetut kuuset ovat niin ikään kuivumisvaarassa.
– Kivennäismailla ei konsteja juuri ole, mutta suometsissä on lyömätön mahdollisuus: vesi, jonka pintaa on mahdollista säätää, sanoo suometsätieteen professori Annamari Laurén Helsingin yliopistosta.
Viimeaikaisista suometsätutkimuksista on saatu vahvaa näyttöä vedenpinnan noston positiivista vaikutuksista. Pohjaveden tason noston on havaittu parantaneen puuston kasvua. Parhaat kasvunlisäykset on odotettavissa tilanteessa, jossa eteläsuomalaisen viljavan maan kuusikossa ojat madallettiin 30 senttiin. Aiemmin ojasyvyys on ollut jopa 90 senttiä.
– Soiden ojituksen myötä on syntynyt uusi metsätyyppi, joka on päältä kangasmetsää, alta suota ja toiminnaltaan ihan omanlaista. Ojitetusta suometsästä on tullut turvekankaaksi luokiteltava, kokonaan uusi ekosysteemi, Laurén kuvaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?