Siirry sisältöön

Talven vähälumisuus sekä kevään ja alkukesän sateettomuus ovat painaneet pohjavedet jopa ennätysalas etenkin eteläisessä ja itäisessä Suomessa. Veden puute uhkaa varsinkin syvään ojitettujen turvemaiden kuusikoita ja mäkien päällä kasvavia kangas­metsiä. Hirvituhojen pelossa liian karuille kasvupaikoille istutetut kuuset ovat niin ikään kuivumisvaarassa.

– Kivennäismailla ei konsteja juuri ole, mutta suometsissä on lyömätön mahdollisuus: vesi, jonka pintaa on mahdollista säätää, sanoo suometsä­tieteen professori Annamari Laurén Helsingin yliopistosta.

Viimeaikaisista suometsätutkimuksista on saatu vahvaa näyttöä vedenpinnan noston positiivista vaikutuksista. Pohja­veden tason noston on havaittu parantaneen puuston kasvua. Parhaat kasvun­lisäykset on odotettavissa tilanteessa, jossa eteläsuomalaisen viljavan maan kuusikossa ojat madallettiin 30 senttiin. Aiemmin ojasyvyys on ollut jopa 90 senttiä.

– Soiden ojituksen myötä on syntynyt uusi metsätyyppi, joka on päältä kangasmetsää, alta suota ja toiminnaltaan ihan omanlaista. Ojitetusta suometsästä on tullut turvekankaaksi luokiteltava, kokonaan uusi ekosysteemi, Laurén kuvaa.