Kipsi, kalkki ja kuitu: onko 3 parempi kuin 1?
Saaristomeren valuma-alueella tutkitaan kolmen hyväksi todetun maanparannusaineen yhteisvaikutuksia. Tavoitteena on pitää fosfori pellossa, mistä hyötyvät sekä viljelijät että vesistöt.
Kesäkuun alussa osui silmiin Maaseudun Tulevaisuuden lehtiotsikko: "Puuta karttuu metsiin luultua vähemmän". Jahas, nyt ovat menossa tällaiset trendit. Luonnonvarakeskus on korjaamassa arviotaan tulevien vuosikymmenten metsien kasvusta. Tarkkaan ottaen kasvu on laskemassa nykyisillä hakkuumäärillä 103 miljoonasta alle 100 miljoonaan kuutioon. Hiipuva kasvu johtaisi samalla metsien hiilinielun pienenemiseen.
Sinänsä asian käsittelyssä ei pitäisi olla mitään erikoista. Luken tehtävänä on valtakunnan metsien inventointi. Ainakin sen käyttämät mittausmenetelmät vaikuttavat luotettavilta ja tuovat mieleen omankin kokemukseni metsäarviointityöstä vuosikymmenten takaa. Mutta syntyykin taas uusi sekaannus, kun siihen yhdistetään hiilensidonta.
On varsin hyvin muistissa, kun Luke piti kansalaisia siinä uskossa, että Suomessa metsien kasvu ja hakkuut ovat hyvin hallinnassa. Metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan ja näin hiiltä sidotaan enemmän kuin päästetään ilmastoon. Mutta sitten julkaistiin tieto, että olemmekin päästölähde, päinvastoin kuin samalla tasolla sijaitseva Ruotsi. Kun oikein asiasta keskusteltiin, Luke tuotti laskelman, että kyllä meillä sittenkin hiiltä sitoutuu enemmän kuin sitä päästetään ilmaan.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?