Siirry sisältöön

Kesäkuun alussa osui silmiin Maaseudun Tulevaisuuden lehtiotsikko: "Puuta karttuu metsiin luultua vähemmän". Jahas, nyt ovat menossa tällaiset trendit. Luonnonvarakeskus on korjaamassa arvio­taan tulevien vuosikymmenten metsien kasvusta. Tarkkaan ottaen kasvu on laskemassa nykyisillä hakkuumäärillä 103 miljoonasta alle 100 miljoonaan kuutioon. Hiipuva kasvu johtaisi samalla metsien hiilinielun pienenemiseen.

Sinänsä asian käsittelyssä ei pitäisi olla mitään erikoista. Luken tehtävänä on valtakunnan metsien inventointi. Ainakin sen käyttämät mittausmene­telmät vaikuttavat luotettavilta ja tuovat mieleen omankin kokemukseni metsäarviointityöstä vuosi­kymmenten takaa. Mutta syntyykin taas uusi sekaannus, kun siihen yhdistetään hiilensidonta.

On varsin hyvin muistissa, kun Luke piti kansalaisia siinä uskossa, että Suomessa metsien kasvu ja hakkuut ovat hyvin hallinnassa. Metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan ja näin hiiltä sidotaan enemmän kuin päästetään ilmastoon. Mutta sitten julkaistiin tieto, että olemmekin päästö­lähde, päinvastoin kuin samalla tasolla sijaitseva Ruotsi. Kun oikein asiasta keskusteltiin, Luke tuotti laskelman, että kyllä meillä sittenkin hiiltä sitoutuu enemmän kuin sitä päästetään ilmaan.