Kaksi vuotta sitten Suomessa aloitti uusi rahasto, jonka ajatuksena oli tuoda markkinoille uusi väline lisämaakauppojen rahoittamiselle ja vuokrapeltojen tarjonnalle. Vaikka ajatus oli teoriassa hyvä, se ei toiminut käytännössä, ja nyt rahasto on ilmoittanut toimintansa lopettamisesta.
Peltorahasto ajautui omaan mahdottomuuteensa, koska sille ei ole kysyntää. Tavanomaiset pankit kyllä rahoittavat järkevät lisämaakaupat, eikä järjettömiä kauppoja pidä kenenkään rahoittaa. Lisäksi perusmaatalouden kannattavuus on Suomessa niin heikko, että ei siitä pysty maksamaan siivua ulkopuolisille sijoittajille eikä rahastobisneksen ylläpitäjälle.
Realistiseksi ei osoittautunut myöskään rahaston ajatus peltomaan arvon jatkuvasta noususta ja sitä kautta tuoton saamisesta sijoittajille. Peltomaan nimellisarvo on pysynyt ennallaan jo 12 vuotta ja samalla reaaliarvo on laskenut. Kaiken lisäksi peltorahastoon sisäänrakennettu ajatus hiiliviljelyn lisäarvoa tuovasta eetoksesta romuttui, kun kahden vuoden aikana hiiliviljelystä on tullut osa tavanomaista viljelyä.
Omalta osaltani pääsin mukaan selvittelemään peltorahaston liiketoimintaideaa kymmenkunta vuotta sitten. Silloinen työnantajani oli mukana erään toisen rahaston ideoinnissa, ja allekirjoittaneen tehtäväksi annettiin selvittää peltorahaston maatilaekonomistinen järkevyys viljelijän näkökulmasta.
Selvityksen lopputulos oli, että peltorahasto olisi toimiessaan kannattavaa liiketoimintaa kaikille muille osapuolille, mutta ei maanviljelijälle. Suosittelin työnantajalleni hankkeesta vetäytymistä. Niin kävikin ja silloinen peltorahasto haudattiin saunan taakse. Pari vuotta sitten se nousi uudestaan esille uuden toimijan jatkokehittelemänä, mutta toimintaedellytyksiä ei sille löytynyt nytkään.
Ajatus kokonaan uuden rahoitusmallin luomisesta maatiloille on sinällään kovasti toivottavaa, ja hattua pitää nostaa rahaston toimijoille, että ainakin yrittivät. Toimivan peltorahaston edellytys olisi kuitenkin se, että maatalous olisi niin kannattavaa, että sen tuloksesta olisi jaettavaa muillekin kuin vain maanviljelijälle itselleen ja investointien kohdalla rahoittajapankille.
Maanviljely antaa sijoitetun pääoman tuotoksi viljatiloilla noin kolmen prosentin ja maitotiloilla noin kuuden prosentin tuoton. Vaikea siitä on jakaa asiallinen korvaus monelle toimijalle. Metsärahastojen kohdalla tilanne on toinen, vaikka metsän omistamisen antama tuottokaan ei ole maataloutta parempi. Metsän antama tuotto on vakaa vuodesta toiseen ja metsämaan arvo nousee tasaisesti pitkälläkin aikavälillä.
Peltorahaston houkuttelevuus rahoittajan näkökulmasta olisi ollut riskin jakaminen sijoittajille. Siis niille yksityishenkilöille ja yhteisöille, jotka olisivat sijoittaneet vapaaehtoisesti varojaan korkeariskiseen toimintaan peltorahaston kautta. Kauhuskenaariossa tappio olisi kaatunut sijoittajille, ei rahoittajalle. Mukaan lähteneelle maanviljelijälle olisi jäänyt vain romuttuneet suunnitelmat.
Pidempi vuokra-aika tai vuokraa alentavat maanparannustoimet voisivat pysäyttää vuokrapeltojen heikkenevän kasvukuntokehityksen. Tärkeää on viljelijän ja maanomistajan välinen keskustelu. Kaksi vuokraajaa kertoo, kuinka he sopivat pellon kunnostustoimien tai tukimuutosten vaikutuksesta vuokraan. Pellon vuokrahinnoissa on isot alueelliset erot.
Luomuliitto kaipaa luomuketjuun innovatiivisia elintarvikkeiden jalostajia. Viennillä saataisiin kohennettua myös kotimaan hintatasoa.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Käskyttävä johtaminen on historiaa. Hyvä johtaja on empaattinen, mutta myös jämäkkä ja johdonmukainen ja pystyy tekemään päätöksiä. Maanviljelijäkin tarvitsee johtamisoppia, sanoo Ilmo Aronen.
Tiukentuneet torajyvien raja-arvot ovat haaste etenkin hybridirukiille, joka on populaatiolajikkeita alttiimpi torajyvälle. Viljelijän keinoja torjua torajyvää ovat hyvä viljelykierto, terve, peitattu kylvösiemen ja huolelliset viljelytoimet.
Maatalous muuttuu nopeasti, ja kasvavat tilat tarvitsevat osaavia ja luotettavia, itseohjautuvia työntekijöitä. Tekijöiden pienilläkin päätöksillä on suuri merkitys tilan menestykselle, ja maatalousyrityksen sosiaalinen kestävyys on etu.
Rikkakananhirssi ei ole enää yksittäisten tilojen riesa, vaan nopeasti leviävä uhka suomalaiselle kasvinviljelylle. Yksi kasvi voi tuottaa tuhansia siemeniä ja levitä vaivihkaa lohkolta toiselle. Torjunta vaatii työtä, mutta tuottaa onnistuessaan tulosta.
Kasvinviljelyn asiantuntija, MMT Sari Peltonen puhuu nykyään enemmän viljelyn kannattavuudesta kuin viljelytekniikasta. Hän kannustaa viljelijöitä rohkeisiin kokeiluihin.
Muuramelaiset Elina ja Kalle Tammivuori perustivat tilalleen ensin kesäkahvilan. Kaksi vuotta sitten he rakensivat navetan taakse näyttämön ja katetun 300-paikkaisen katsomon.
Kesäkuumalla voi tuntua inhottavalta vetää työhanskat käteen, mutta useimmiten se kannattaisi. Viljelijöille sattuu vuosittain 800–1 000 vakavaa käsivammaa, joista noin puolet olisi ehkäistävissä työtehtävään sopivilla suojakäsineillä.
