Elokuussa 2021 aloittanut maitotilayrittäjä Iida Kotikangas aikoo kehittää tilaansa pienin askelin kannattavammaksi. Tavoitteena on keskittyä ennen kaikkea keskituotokseen, jalostukseen ja eläinten hyvinvointiin.
Muhoslaisen Kotikankaan maitotilan Iida Kotikankaan polku maatilayrittäjäksi ei ole niitä ihan tavallisimpia, eikä varmaankaan helpoimpia. Iidan piti keskittyä alan opiskeluun ja alkaa vähitellen tilalliseksi isäpuolen, tilan entisen omistajan Hannu Pihlajaniemen rinnalle, mutta kohtalo puuttui peliin. Isäpuoli menehtyi kaksi vuotta sitten.
Testamentin toimeenpanon, pankkikierrosten ja lainajärjestelyjen jälkeen Kotikangas aloitti vihdoin yksin maatilayrittäjänä elokuussa 2021.
– Nyt pystyn kehittämään tilaa taas eteenpäin vaikeiden vuosien jälkeen, sekä eläintenhoitajaksi että agrologiksi opiskellut uusi yrittäjä sanoo.
Tilan pihattonavetassa on nyt 26 lypsävää ja vajaat 20 hiehoa. Tavoitteena on nostaa määrä 36 lypsylehmään. Rotuna Kotikangas suosii ayrshireä, joita onkin suurin osa pihaton asukeista.
– Ayrshire tuli isäpuoleltani perintönä ja olen todennut sen hyväksi, muun muassa rodun terveyden sekä rasva- ja maitotuotoksen takia.
Iida Kotikangas ja Teppo-kissa tilan 1990-luvun puolivälissä valmistuneessa pihatossa. Ensimmäisenä investointina pihaton sisäosat uusitaan.
Rehumäärä optimaaliseksi
Kotikankaan tilan pihapiiri sijaitsee keskellä muhoslaisten tuntemaa ”Soson suoraa”, noin viitisen kilometriä Muhoksen keskustasta. Tilan erottaa laajan peltoaukeaman muista tiloista ja taloista pihattorakennuksen vierellä seisova korkea, sininen rehutorni.
Tilan pelloista 60 hehtaarilla viljellään nurmea omien eläinten rehuksi. Rehu säilötään laakasiiloihin ja aumaan.
– Kierto on viime vuosina ollut hidasta ja rehua on tullut hieman liikaa. Rehun määrän optimointi on nyt yksi ensimmäisistä asioista, minkä aion saada kuntoon, vaikka on ylijäämää myös myyty jonkin verran, Kotikangas sanoo.
Pelloista noin 20 hehtaarilla viljellään ohraa ja kauraa, loput pidetään viljelykierron vuoksi kesannolla tai riistapeltoina. Vilja myydään ulkopuolelle.
– Ohra on tärkein vilja, koska kauran osalta haasteena ovat viime vuosina olleet sitä syövät kurjet, Kotikangas kertoo.
Tieto toiminnan pohjana
Tilan lehmien keskituotos on ollut parhaimmillaan lähes 10 000 kiloa, mutta viimeisten haasteellisten vuosien aikana se on laskenut noin 8 500 kiloon, EKM on 9 333 kiloa. Maidon keskimääräinen rasvapitoisuus on 4,75 prosenttia ja valkuaispitoisuus on 3,70 prosenttia.
Nyt Kotikangas pyrkii nostamaan keskituotosta keinonaan tarkka tiedonhankinta, jonka pohjalta toimintaa suunnitellaan. Tavoitteena on säilyttää rasva- ja valkuaispitoisuudet samalla tasolla.
Eläimiä ruokitaan omilta pelloilta saadulla säilörehulla, joka jaetaan pihaton ruokintapöydälle pienkuormaajan avulla kahdesti päivässä.
– Lisäksi lehmät saavat täysrehua ja kivennäisiä ruokintasuunnitelman mukaan. Pihatossa on kaksi ruokintakioskia, joista saan jatkuvasti päivittyvää tietoa ruokinnan suunnittelun pohjaksi. Kivennäiset jaamme ämpäristä lypsyn yhteydessä, Kotikangas kertoo.
Oman tilan ohraa ei ruokintaan käytetä, koska sille ei ole nyt tarvetta. Nykyisessä täysrehuseoksessa on kaikki tarpeellinen, ja nuorkarja ruokitaan rypsillä.
– Maidon laatua seuraan Valion joka maitoautokuormasta otettujen näytteiden perusteella. Kerätyn tiedon ja myös rehuanalyysien tulosten perusteella optimoin ruokintaa yhteistyössä ruokintaneuvojan ja rehutoimittajan kanssa.
– Olen opetellut lukemaan myös tilan talouslukuja ja kannattavuutta. Se, että on jatkuvasti tilanteen tasalla ja saa tietoa eri asioista, auttaa todella paljon kehittämisessä ja päätöksenteossa, Kotikangas sanoo.
Vasikoiden tulevaisuus on tiedossa jo siemennys hetkellä. Käytössä on lehmästä riippuen liharotusiemen ja parhaille lehmille sekstattu siemen.
Tarkat jalostustavoitteet
Karjanjalostus kiinnostaa Kotikangasta. Jalostusta suunnitellaan yhteistyössä Faban kanssa.
– Jalostuksesta tiedän varmaan kaikista tilan asioista eniten. Tavoitteena on mahdollisimman pitkäikäinen ja rakenteeltaan oikeanlainen karja. Seuraan tarkasti myös muita jalostajia ja haen sieltä ideoita omaan työhön, hän kertoo.
Nyt Kotikankaan karjan keskipoikimakerta on 2,64. Tähtäimenä olisi nostaa se kolmeen.
– Keskimääräinen poikimaväli on 402, mutta aluksi se pitäisi saada laskettua alle 400 päivään ja lopulta niin, että lehmät poikisivat kerran vuodessa. Tavoitteena on saada myös siemennykset onnistumaan. Nyt siemennyksiä poikimista kohti on 1,79, mutta tavoite olisi tietysti, että jokainen siemennys onnistuisi heti, Kotikangas sanoo.
Karjan rakennearvostelu tehdään tilalla kerran vuodessa Faban jalostusneuvojan kanssa.
– Liharotusiemennyksiä tehdään sellaisille lehmille, joilta ei haluta enää jälkeläisiä karjaan. Esimerkiksi, jos suvussa periytyy huonoa utarerakennetta tai -terveyttä. Seksattua siementä käytetään karjan parhaimmille lehmille, joiden suvulle halutaan varmaa jatkoa.
Säilörehut on tehty tilan omilta pelloilta yhteistyössä naapuritilan kanssa.
Tietoa suoraan kännykkään
Jalostustyötä helpottaa Kotikankaan tilalla käytössä oleva SenseHub-järjestelmä, jonka kautta Kotikangas saa ajantasaista tietoa lehmistä.
– Jokaisella lehmällä on oma anturikaulapanta, joka seuraa märehdintää ja kiimakäytöstä lehmäkohtaisesti. Antureista tulee tietoa sekä puhelimeen että tietokoneeseen, Kotikangas kertoo.
Kunkin lehmän märehtimistä ja kiimakäytöstä voidaan seurata järjestelmän avulla joko erillisinä käyrinä tai ne voidaan laittaa näkymään yhtä aikaa. Silloin nähdään tarkemmin, onko esimerkiksi mahdollinen heikompi märehtiminen osunut kiimakäytöksen kanssa samalle ajankohdalle, vai onko lehmää pidettävä silmällä terveydellisistä syistä.
– Jos lehmän märehtiminen laskee alle tietyn arvon, tulee puhelimeen ilmoitus, jolloin osaan seurata lehmän märehdintää ja toimia sen mukaan. Jos lehmä oireilee kiimaa, siitäkin tulee ilmoitus, jolloin siemennys osataan ajoittaa oikein.
Järjestelmästä saadaan myös yhteenvetoa koko karjan terveys- ja kiimatilanteesta. SenseHub ei ole yhteydessä lypsy- tai ruokintajärjestelmään.
Hyvät olot eläimille
Kiinnostus pieneläimiä kohtaan vaihtui rakkaudeksi lehmiin, kun Kotikangas opiskeli eläintenhoitajaksi.
– Sen jälkeen alkoi olla selvää, että haluan jatkaa tilaa. Naudat ovat niin omia persooniaan. Koskaan ei voi tietää, mitä ne ovat tänään keksineet, kun pihattoon menee, Kotikangas sanoo.
Eläinten hyvät olosuhteet ovat nyt kaikessa tekemisessä ykkösenä. Esimerkiksi uuden yrittäjän juuri tehtyjen ensimmäisten investointien tavoitteena on parantaa eläinten hyvinvointia. Vuonna 1996 valmistuneeseen, rakenteiltaan vielä toimivaan pihattorakennukseen uusitaan kaikki parret, parsimatot ja karsinakalusteet. Samoin ikkunoihin laitetaan kennoikkunat ilmanvaihdon parantamiseksi.
– Tavoitteena on tarjota eläimille mahdollisuus ulkoiluun ympärivuotisesti. Nyt ne ovat jo kesäisin laitumella vapaasti, ja vain lypsyn ajan sisällä. Tarha talviulkoilua varten on valmiina, mutta sitä on tarkoitus nyt vielä parantaa, jotta lehmät pääsisivät kelien salliessa ulos tarhaan joksikin aikaa myös talvisin.
Kotikangas on vakuuttunut siitä, että eläinten hyvinvoinnin parantaminen nostaa myös tuotosta ja tilan kannattavuutta. Lisäksi maidonostaja Valio kannustaa eläinten hyvinvoinnin parantamiseen.
Malttia investointeihin
Viime vuosien muutosten vuoksi tilalla ei ole tehty pitkään aikaan suuria investointeja. Koska alan kannattavuus on heikko ja ala on muutenkin murroksessa esimerkiksi ilmastonmuutoskeskustelun vuoksi, Kotikangas haluaa katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ja kehittää tilaa vähitellen.
– Haluan tehdä investointeja hallitusti. Esimerkiksi pihattorakennus riittää toistaiseksi, kunhan sen sisäosat uusitaan. Myös pihaton lypsyasema ja suurin osa koneista ovat vielä hyväkuntoisia, vain toinen traktori pitää pian uusia, hän sanoo.
Kotikankaan tilalla on kaksi traktoria, niittokone, lautasmuokkain, kyntöaura, kasvinsuojeluruisku, pienkuormaaja, joustopiikkiäes, noukinvaunu ja kylvökone. Perushuollot Kotikangas tekee itse, mutta saa apua tarvittaessa yhteistyökumppaneilta ja naapuristakin.
Kotikankaan maitotila sijaitsee Muhoksella, paikallisten tuntemalla ”Soson suoralla”. Maamerkkinä on vanha rehutorni.
Yhteistyötä ja naapuriapua
Kotikangas omistaa tilan yksin, mutta kaikesta ei silti tarvitse selvitä yksin.
– Minulla on yksi vakituinen työntekijä, jonka kanssa vuorottelen eläintenhoidossa. Suurimmaksi osaksi hoidamme navetan kahdestaan, mutta kumpikin pärjää tarvittaessa myös yksin. Työvuorot tehdään joustavasti menojen mukaan. Kesäisin tilalla on ollut lisäksi harjoittelija, mikä on vapauttanut minua peltotöihin. Lomittaja hoitaa sitten loma-ajat.
Kotikangas jakaa tehtäviä myös Lamberg maatalousyhtymän kanssa. Yhteistyö oululaisen maatilan kanssa alkoi, kun Kotikangas suoritti siellä opiskeluihinsa liittyvää harjoittelua.
– Lambergeilta saan apua moneen asiaan ja myös minä olen heillä apuna. On hienoa, kun tietää, että apua saa tarvittaessa esimerkiksi koneiden kanssa. Kesällä tehdään ja talvella vietetään muuten aikaa yhdessä, hän nauraa.
Kevättyöt Kotikangas tekee pääsääntöisesti yksin, mutta yhteistyökumppani kylvää, hoitaa ruiskutukset ja karhottaa. Rehut tehdään yhdessä kummallekin tilalle. Myös naapurit auttavat, kun tiukka paikka tulee.
Nuori yrittäjä uskoo tulevaan ja esimerkiksi ympäristönäkökulman tuomat vaatimukset maatalouteen hän näkee kiinnostavana haasteena.
– Tykkään työn fyysisyydestä. Lisäksi tiedon tarkka seuranta, työn suunnittelu ja onnistumiset motivoivat. Myös yhdessä tekeminen ja yhteisöllisyys kannustavat, Kotikangas sanoo.
Hän kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitaan ja neuvojiaan siitä avusta ja tuesta, jota hän on saanut.
– Myös nuoren viljelijän tuki on ollut oleellisen tärkeää siinä, että olen pystynyt jatkamaan tilan toimintaa.
Kotikankaan maitotila
MUHOS
● Yrittäjä: Syksystä 2021 alkaen Iida Kotikangas, 25.
● Historia: Vuonna 2020 edesmenneen isäpuolen sukutila.
● Viljely: Peltoa viljelyssä 134 ha, josta 59 ha omaa, säilörehu 60 ha, viljaa 20 ha, loput kesannolla viljelykierrossa.
● Eläimet: 26 lypsävää, 17 hiehoa.
● Tuotos: Keskituotos noin 8 500 kg, 9 333 kg EKM.
● Työntekijät: yksi vakituinen työntekijä.
