Tärkein hoidettava on maan kasvukunto

Luomuviljely tehostuu hyvillä valinnoilla ja järkevällä työnteolla. Menetelmien testaaminen ei ole hukkaan heitettyä aikaa, tieto ja kokemus ovat tuottavinta pääomaa.

Kiteeläisen Pasi Hartikaisen Vanha­paikka-nimisellä tilalla Heinoniemessä tehtiin sukupolvenvaihdos vuonna 2002. Navetta tyhjeni ja tilalla erikoistuttiin kasvinviljelyyn.

– Jo muutama vuosi ennen siirtoa olin saanut isän aloittamaan valmistautumisen luomutuotantoon, sanoo Pasi Hartikainen.

Hartikainen työskentelee talvikaudet luomuneuvojana ProAgria Itä-Suomessa. Reilun puolet vuodesta oma tila työllistää täysin, ja kun neuvottavillakin on satokauden kiireensä, vain muutamia yksittäisiä neuvontakäyntejä sovitaan kesälle.

Neuvonta ja viljely tukevat toisiaan, ideoita kertyy puolin ja toisin. Hartikainen testaa mielellään uusia ideoita, ja yhtä mielellään kertoo kokemuksistaan.

Tämän kesän uutena kokeiluna oli puna-apilan ja ruokonadan siemenviljelyksen perustaminen suojaviljan alle samalla kylvöllä. Apila on tarkoitus puida kylvöä seuraavana vuonna ja jos ruokonata onnistuu, se puidaan kylvöstä kahden tai kolmen vuoden kuluttua.

– Vaikka kokeilu ei onnistuisikaan, voi ruoko­nata ainakin vähentää kestorikkojen määrää apilan puintivuoden jälkeisenä vuotena.

Vesitalous kuntoon

Pasi Hartikainen viljelee puhdaskauraa, syysrypsiä, apilaa ja englanninraiheinää. Peltoa on kaikkiaan 62 hehtaaria, josta vuosittainen puintiala on 40–45 hehtaaria. Pellot ovat hietamoreenia ja karkeaa hietaa.

– Kasvuhaluja ei ole, kiireentuntua saa mukavasti tälläkin alalla. Toki pahimmat kiviset pellot vaihtaisin mielelläni parempiin, mutta tuskin on tarjolla. Kiviset pellot ovat satovarmoja, mutta koneet ovat kovilla ja työ hidasta.

Pellot ovat seitsemän kilometrin säteellä tilakeskuksesta. Heinoniemi työntyy laajaan Paasiselkään, mikä tekee paikallisilmastosta omanlaisensa. Sateet kiertävät vesistön puolelta ja toiselta.

Vesitaloudesta huolehtiminen on ykkösasia peltojen kasvukunnolle. Joka vuosi on kaivuri jossain, puhdistamassa valta- tai reunaojia. Tänä kesänä uudissalaojitusta tehtiin noin 10 hehtaarille.

Pellon tiivistämisen välttäminen on tärkeää. Konetyöt on tehtävä oikeaan aikaan, renkaisiin laitetaan aina levikkeet ja paineeksi 0,6 bar.

– Kokoonsa nähden hyödyllisin investointi lienee 30 euron rengaspainemittari.

Kasvukuntoa pelloille tuo myös läheisestä Taanislahdesta niitetty järviruoko, jota nyt on kasa maatumassa pellonlaidalla. Vesistön ravinteet muuttuvat multavuudeksi.

Luomutila
Vanhapaikka
KITEE

● Yrittäjä: Viljelijä Pasi Hartikainen, 51, luomuneuvoja ProAgria Itä- Suomi. Sukupolvenvaihdos tehty vuonna 2002.
● Hehtaarit: Peltoa 62 ha, metsää 75 ha.
● Viljelyssä: Puhdaskaura 21 ha, syysrypsi 12 ha, puna-apilan siemen, englanninraiheinän siemen.
● Muu yritystoiminta: Päärakennuksessa puolison yritys Perhekoti Vanhapaikka.
● Liikevaihto: Luomutilalla noin Kultivaattori on Hartikaisen mielestä luomutilan tärkein työväline, 100 000 €.

Keskikesän kesanto

Kolmas ratkaisevan tärkeä asia on monipuolinen viljelykierto. Mukana täytyy olla syyskasveja ja kerääjäkasveja. Hartikaisen tavoitteena on ­mahdollisimman jatkuva kasvipeitteisyys, talvella sataprosenttinen.

– Auringonvalo sidotaan hiileksi peltoon.

Muokkaus tapahtuu kevätpainotteisesti. Joka viides kesä poistetaan kestorikat mekaanisesti kurittamalla kuukauden mittaisen intensiivisen keskikesän kesannon avulla. Se on tärkeä, koska heinien ja apilan siemenviljely lisää kestorikkapainetta.

Kesannoitavat lohkot ovat yleensä toisen vuoden apilanurmia, jotka niitetään touko–kesäkuun vaihteessa. Juhannukselta alkaa muokkaus, ensin lautasäkeellä ja lapiorullaäkeellä mullokselle. Sitten kultivaattorilla noin 10 päivän välein, eli kuukauden aikana muokataan viidestä kuuteen kertaa.

Keskikesän kesanto päätetään kyntöön, jonka jälkeen mahdollisimman nopeasti kylvetään syysrypsi. Heinäkuun lopun kylvö ehtii nappaamaan kesannoinnista ja esikasvista vapautuvat ravinteet. Jos talvehtiminen onnistuu, kasvu alkaa aikaisin ja rypsi käyttää tehokkaasti talven jäljiltä maaperään varastoituneen veden.

– Syysrypsi sopii tilan viljely- ja työkiertoon, ainoastaan kesannointivuoden nurmen niitto tahtoo siirtyä kevättöiden takia valvatin ja ohdakkeen kannalta otollisimman ajan yli.

Syysrypsi puidaan heinäkuun lopulla tai elokuun alussa. Viime kesän kylvö näytti keväällä harvanlaiselta, mutta voimakkaan pensomisen ansiosta sadosta näyttää tulevan yksi parhaista.

– Vaikka jätin lannoittamatta keväällä rikkitäydennyksen. Rikki on tärkeää rypsille, ja sen hehtaarikustannus on pieni.

Syysrypsi on yleensä helppo puitava, lidut murskaantuvat osittain jo puimuripöydällä. Pikkulintuja alkaa parveilla pellon päällä, kun puintiaika lähestyy. Puintikosteus on yleensä 10–13 prosenttia.

Hartikaisen kokemuksen mukaan rypsiä on oltava noin kymmenellä hehtaarilla, että myyntierä on riittävän suuri. Nyt ala oli 12 hehtaaria, sadosta maksettava hintakin tuntuu olevan kohtalaisen hyvä.

Kitkemällä puhdasta

Hartikainen tuottaa valtaosalla pelloista puhdaskauraa. Tänä vuonna tavallista vähemmän, 21 hehtaarilla. Helppoa viljely ei ole kokeneellekaan, mutta onnistuessa on tuottokin hyvä.

– Viime vuoden sato epäonnistui niin pahasti, että tavallisen kahden rekan sijaan myyntiin meni vain nupillinen, sekin rehulaatua. Jossain sai eläimet puhdasta luomurehua.

Karjatilan pellot ovat hyvä pohja luomutuotannon aloittamiselle, mutta Hartikaisen tilalla ei karjanlantaa ole käytetty enää oman lantalan tyhjennyttyä. Käytössä on kiteeläisen Bio10:n biojätteestä mädätetty, nestemäinen luomulannoite.

Hartikainen muistuttaa itäsuomalaisen maaperän booriköyhyydestä ja kehottaa analysoimaan näytteistä myös booritilanteen.

– Jos kuusikossa näkyy boorin puutosta, niin aivan varmasti sitä on viereisessä pellossakin.

Hän itse käyttää pitkävaikutteista rakeista booria, jonka levittää muokkauksen yhteydessä kerran viidessä vuodessa. Muutaman euron panostus hehtaarille voi tuottaa tuhansien eurojen hyödyn.

Puhdaskauran puhtaus varmistetaan pitkin kesää kitkemällä. Pellot kävellään noin kolmen metrin välein kahteen kertaan kesässä.

Kauralajike on varhainen, jotta puimaan ja kuivaamaan pääsee aikaisin, yleensä elokuussa. Puhalluskärryssä vilja pysyy raikkaana ja kuivuminen alkaa. Piensiementen poisto kuivurissa kaksimillisellä seulalla parantaa laatua nostamalla hehtopainoa ja jyväkokoa.

Kukkivat pientareet

Hartikainen korostaa, että viljely kannattaa omillaan. Metsällä on merkitystä tulonlähteenä, mutta sillä ei yleensä rahoiteta maataloutta.

– Myös metsäpuolella pyrin löytämään kestäviä toimintatapoja, viimeksi tehtiin kuusikkoon yläharvennus. Vasta vuosien päästä näkyy, oliko se kannattava toimenpide. 

Maatalouden kannattavuus kertyy monista valinnoista. Koneiden ei tarvitse olla uusia, ja osa niistä on yhteisä naapurin, Makkolan luomutilan kanssa.

– Kultivaattori on tärkein laite peltojen kunnossapidossa ja rikkakasvien torjunnassa.

Traktorissa on mukana lapio, jotta pääsee tarvittaessa näkemään tilanteen pintaa syvemmältä. Jalkaisin tiluksilla liikkuessa mukana on puukko.

– Juolavehnän uuvuttaminen vaatii monta muokkausta, juuria ja lehtien määrää tutkimalla näkee milloin on uusinnan aika.

Lohkojen sisäiset maalaji-, multavuus-, ja ravinnevaihtelut ovat yllättävän suuria. Tätä silmällä pitäen tila on mukana Soil­Optix-kokeilussa. Myös dronekuvauksilla on saatu uutta tietoa.

Pölyttäjien viihtymiseen kannattaa kiinnittää huomiota viljatilallakin. Hartikaisen pelloilla on kahden hunajantuottajan pesiä, naapurista Makkolan luomu­tilalta sekä Kiteen toiselta laidalta Tervosen luomutilalta.

Pellonlaidoilla on kukkakaistoja, jotka ovat pörriäisten lisäksi ilo maantiellä kulkijoille. Lisäksi kerääjäkasviseoksissa on esimerkiksi persianapilaa.

– Ostettiin naapurin kanssa kukkakaistoja varten erillinen pieni kylvökonekin.

Ja jos mielessä on ajatus, että pääskyset viihtyvät vain karjatiloilla, sekin osoittautuu tällä luomutilalla vääräksi, kenties juuri pölyttäjien suosimisen ansiosta.

– Pääskyjä on todella paljon, vaikka karjasta on luovuttu yli 20 vuotta sitten.

Tarkka energiatalous

Hartikaisen viljatuotanto on mennyt neljä vuotta Utajärvelle Kinnusen Myllylle jatko­jalostukseen. Sitä silmällä pitäen piti rakentaa oma kuivuri. Se toimii öljyllä.

– Toistaiseksi muut vaihtoehdot eivät ole kannattavia. Laskin, että tuottamastani rypsistä puristetaan suunnilleen saman verran kasviöljyä, kuin käytän fossiilista työkoneissa ja kuivurissa.

Energian käytön optimoiminen puhalluskärryn esikuivauksella ja aikaisilla lajikkeilla on osoittautunut järkeväksi. Reilunkokoinen lämminilmakuivuri ja aikaiset kauralajikkeet mahdollistavat kuivauksen pääosin iltapäivisin. Myös syysrypsi ja heinän- ja apilansiemenen tuotanto vähentävät kuivaukseen ja rahtiin tarvittavaa energiamäärää.

Pasi ja Minna Hartikaisella on varsinainen koti Kiteen kaupungin keskustassa. Viljatila on Pasin synnyinkoti ja työpaikka, nyt tilalla on ympärivuotisesti myös puolison työpaikka. Viime talvena Minna Hartikainen perusti yhdessä Niina Hasusen kanssa päärakennukseen ikä­ihmisten Perhekoti Vanhapaikan, jota yrittäjät hoitavat vuoroviikoin.

– Vuoroviikoin siis myös asutaan tässä.

Hartikaisilla on kolme aikuistuvaa tytärtä, jotka isän sanojen mukaan ovat onneksi kiinnostuneet viljelystä ainakin sen verran, että puhdaskauran ja siemenheinien puhtaaksi kitkeminen on kelvannut kaikille kesähommiksi.