Ehjät hännät todistavat, että sioilla on hyvä olla. Hännänpurennan ehkäisy palkitaan parempana tuottavuutena.
Karsinakaverin hännän pureminen voidaan määritellä stressaantuneen eläimen häiriökäyttäytymiseksi.
– Hännänpurentaa esiintyy melkein jokaisella sikatilalla jossain määrin, arvioi eläinten hyvinvointitieteen professori Anna Valros Helsingin yliopistolta.
Ilmiön yleisyyden vuoksi valtaosa Euroopan ja koko maailman sioista menettää häntänsä ensimmäisten elinpäiviensä aikana. Suomessa häntien typistäminen on ollut kiellettyä vuodesta 2003, ja EU:ssakin ollaan tukkimassa typistämiskiellon porsaanreikiä.
Kouvolan Myllykoskella sijaitsevalla Lukkarin Maatilallakaan ei ole täysin säästytty puremiselta.
– Sitä on esiintynyt satunnaisesti, muttei riesaksi asti, Lasse Lukkari toteaa.
Valros pitää purentaa vain jäävuoren huippuna, juurisyyn indikaattorina.
– Hännänpurentaa ehkäisemällä tilan olosuhteet ja eläinten hoito saadaan mahdollisimman hyviksi, ja siat voivat paremmin myös muulla tavoin, professori puntaroi.
Purruksi tuleminen on sialle vakava terveysriski. Vaurioituneesta hännästä tulehdus voi levitä selkärankaa pitkin kaikkialle kehoon ja näkyä paiseina päässä saakka. Pahimmassa tapauksessa eläin menehtyy.
Tuottajalle hännänpurennasta saattaa seurata huomattaviakin taloudellisia menetyksiä lisätyönä, lääkkeinä, kuolleisuutena ja ruhohylkäyksinä. Jos puremista pystytään ehkäisemään, antibioottien käyttötarve on vähäisempi. Se on myyntivaltti Lukkarien kaltaisille tuottajille, joiden tuotannosta merkittävä osa myydään lähialueella.
– Hännänpurennasta voisi muodostua meille imagohaitta. Haluamme toimintamme olevan läpinäkyvää ja kuluttajien tietävän, ettei tilamme paini ongelmissa, Satu Lukkari tähdentää.
Uusi vuosi tuo tuottajille lisäporkkanan purennan torjumiseksi: hyvinvointikorvausta aletaan maksaa ehjien häntien prosenttiosuuden mukaan.
– Suomessa on oltu ylpeitä siitä, että meillä siat saavat pitää häntänsä. Nyt tämä kasvatustyö saa tunnustusta, tilalliset kiittävät.
Jotta siat saataisiin pysymään erossa toistensa hännistä, pitää perusasioiden eli ruokinnan, terveyden ja olosuhteiden olla kunnossa. Rehun on oltava oikeanlaista ja se pitää jakaa siten, ettei siitä tarvitse kilpailla. Ennaltaehkäisevä terveydenhoito on tärkeää, sillä mitä terveempiä siat ovat, sitä pienempi on hännänpurennan riski. Olennaisia olosuhdetekijöitä ovat tilojen väljyys, makuumukavuus, ilmanvaihto, lämpötila ja valaistus.
Lukkarin Maatilan 994-paikkaisessa lihasikalassa on kuusi kasvatusosastoa ja erillinen sairasosasto. Kussakin karsinassa on 14 eläintä, ja tilaa niillä on käytössään vähän vaadittua enemmän. Oleilu-, syömis- ja lanta-alueet on erotettu selkeästi toisistaan. Tiloissa on lattialämmitys ja tietokoneohjattu ilmanvaihto. Eläimille on haluttu luoda hyvät olosuhteet hännänpurennan ehkäisemiseksi.
– Purennan ehkäiseminen otettiin huomioon jo sikalan suunnitteluvaiheessa. Eläinten hyvinvointi ja taloudellinen tuottavuus kulkevat käsi kädessä, Satu Lukkari perustelee.
Ruokkijan ja ilmanvaihtolaitteiston rikkoontumiseen on varauduttu siten, että tärkeimmät varaosat ovat hyllyllä valmiina odottamassa.
Lasse Lukkari nostaa ykkösasiaksi ruokinnan.
– Kun sika saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet korkealaatuisista raaka-aineista tehdystä rehusta, se ei ryhdy ottamaan niitä naapurin hännästä.
Rehun koostumusta hienosäädetään jokaisesta kuivauserästä otettavan näytteen analysoinnin ja lähiteurastamosta saatavan palautteen perusteella. Jäännösvapaa ruokkija pitää rehuliemen korkealaatuisena viimeiseen pisaraan saakka.
Sika on luontaisesti aktiivinen eläin, joka tykkää touhuta ja tonkia. Siat saavat nyhtää olkia häkeistä ja peuhata lattiaoljessa, jota lisätään kouvolalaistilalla päivittäin. Runsas lattiaoljen käyttö huomioitiin jo suunnitteluvaiheessa siten, että imulannanpoistoon valittiin isot, tukkeutumattomat putket.
Karsinoissa metalliketjujen päissä roikkuu koivukapuloita, joita purraan ja joilla pelataan. Virikkeet toimivat myös turvapuskurina, jos perusasioihin tulee odottamaton häiriö.
Vastikään päättyneessä Saparo-tutkimushankkeessa kehitettiin ilmainen, nettipohjainen Saparo-sovellus hännänpurennan ehkäisemistä ja seurantaa varten. Se koostuu kahdesta elementistä: puhelimella käytettävästä havainnointisovelluksesta ja tietokoneella toimivasta työpöydästä.
– Halusimme luoda helppokäyttöisen työkalun, jonka avulla tuottajat pystyvät seuraamaan tekemiensä toimenpiteiden vaikutuksia. Lisäksi se antaa tietoa riskitekijöistä, joihin omalla tilalla kannattaisi kiinnittää huomiota, hanketta johtanut Valros summaa.
Tilan ulkopuolisilla ei ole pääsyä kerättyihin tietoihin. Lukkaritkin ovat sovelluksesta tietoisia, mutta eivät ole omalla tilallaan kokeneet sen käyttöönottoa tarpeelliseksi, koska ongelmia ei ole ollut. Eläinten ja olosuhteiden päivittäinen tarkkaileminen on joka tapauksessa keskeinen hännänpurennan ehkäisykeino. Havaittuun puremiseen on puututtava heti, jottei se ehdi eskaloitua.
– Purijalle pitää saada muuta tekemistä. Jos pureminen huomataan jo alkuvaiheessa, massiivisen olkimäärän kippaaminen karsinaan yleensä auttaa. Ei minkään hyppysellisen vaan oikeasti ison määrän, Lasse Lukkari alleviivaa.
Mikäli pureminen on päässyt liian pitkälle, siirretään purija välittömästi omiin oloihinsa sairasosastolle, eikä paluuta ryhmään sen jälkeen enää ole.
Anna Valros suosittelee, että sikalassa olisi hätätilanteita varten ”ensiapupakkaus”.
– Siinä tulee olla jotain sellaista, mitä siat eivät ole ikinä ennen nähneet ja joka varmasti vie niiden kiinnostuksen pois hännistä.
Hätäavuksi voi varata niitittömiä sanomalehtiä, pahvia, muovikanistereita, oksia tai luonnonköysiä, mitä vain eläimille turvallista. Sillä aikaa kun siat puuhailevat uutuusvirikkeiden parissa, eläinten hoitajat saavat keskittyä purennan syyn selvittämiseen.
Pikkuporsaiden kastraatiokivun lievittäminen tulee tehdä suunnitelmallisesti. Tehokas kivunlievitys paikallispuudutusta ja tulehduskipulääkitystä käyttäen on porsaiden hyvinvoinnille ja kehitykselle oleellisen tärkeää.
Eläintautitilanne on Suomessa säilynyt melko hyvänä, sillä koko tuotantoketju on sitoutunut tekemään toimia tautien vastustamiseksi.
Naudan käyttäytymistä eri tilanteissa ohjaavat vaistot, opittu käyttäytyminen, pelko ja aggressio. Kasvissyöjänä nauta kuuluu saaliseläimiin, ja pelko on ehto saaliseläimen hengissä säilymiselle. Nauta näkee hyvin hämärässä, kuulee ja maistaa paremmin kuin ihminen. Se tunnistaa hoitajansa hajun perusteella, samoin kuin paikan, jossa on aiemmin tapahtunut jotain pelottavaa.
Kansallinen nautojen hyvinvointimittaus kirittää eläinten hyvinvoinnin todentamista isolla harppauksella eteenpäin. Sitä voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös muilla eläinlajeilla.
