Punkalaitumelainen Levoniemen tila kuuluu välikasvien käytön uranuurtajiin Suomessa. Puinnin jälkeen syksyllä kylvettävät välikasvit ovat tuoneet uutta kasvupuhtia peltoon ja keskimäärin tuhannen kilon sadonlisän hehtaarilta.
Lounais-Pirkanmaalla sijaitseva Punkalaidun on tasaisten laajojen peltoaukeiden ja monipuolisen kasvinviljelyn seutukuntaa. Peruslohkot ovat pääosin melko yhtenäisiä, kunnollisen kokoisia ja savivoittoisia.
Näihin lukeutuu myös Levoniemen tila, jota Eero Levoniemi on isännöinyt vuodesta 2011 lähtien. Tilanpidon ohella hän toimii maatilojen neuvonta-asiantuntijana.
– Tila on pitkään ollut viljatilana. Viime vuosina olen pyrkinyt monipuolistamaan viljelykiertoa öljykasvien, herneen ja härkäpavun avulla, Levoniemi kertoo.
Mies on aina ollut kiinnostunut kaikesta uudesta viljelyyn liittyvästä. Hän osallistuu mielellään erilaisiin koulutuksiin ja teemapäiviin, jotta saa uutta tietoa ja uusia ideoita oman toiminnan kehittämiseen. Siten pystyy neuvojana jakamaan tietoa myös muille viljelijöille.
– Lähden myös rohkeasti kokeilemaan uutta, sillä vain kokeilujen kautta löytää omalle tilalle parhaiten sopivat viljelytavat. Toimivista menetelmistä kerron mielelläni myös muille.
Viitisen vuotta sitten Levoniemi kiinnostui välikasveista ja päätti selvittää, millaisia vaikutuksia niillä on pellon kasvukuntoon ja sitä kautta satotasoon ja maatilan kannattavuuteen. Tilakeskuksen ympärille perustettiin kaikkiaan 11 koeruutua, joiden vähimmäiskoko oli hehtaari. Koeruuduilta seurattiin pellon multavuutta, eri kasvilajien ja erilaisten seosten menestymistä.
– Tärkein tavoite oli verrata välikasvien vaikutusta seuraavan vuoden satoon. Kokeilin monenlaisia siemenseoksia ja kasvien yhdistelmiä. Kiinnosti myös tietää, mikä on esimerkiksi härkäpavun syyskylvössä toimivin ja tuottoisin siemenmäärä, 100, 150 vai 250 kiloa hehtaarille. Viimekesäisen kenttäkokeen perusteella parhaan kaurasadon, 6 720 kg/ha, puin koealalta, jossa oli välikasvina ollut härkäpapu 150 kilon siemenmäärällä.
Levoniemi muistuttaa, että kyse on tilakohtaisista maallikkokoetuloksista, eivätkä kokeet täytä tieteellisiä kriteereitä. Ne antavat kuitenkin suuntaa käytännön viljelyn kehittämiselle.
– Kaikilla niillä lohkoilla, joille olin kylvänyt välikasveja, kaurasato oli keskimäärin 500–1 500 kiloa suurempi kuin tilan viimesyksyinen kauran 4 900 kilon keskisato hehtaarilta. Tonni lisää kuivattavaa kannustaa ilman muuta kokeilemaan lisää, isäntä iloitsee.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Aspilan veljekset Eino, Lauri ja Aku ovat tyytyväisiä päätökseensä jatkaa sukutilan pitoa yhteisvoimin. Työnjaossa on huomioitu jokaisen vahvuudet, ja kaikki pääsevät vuorollaan vapaalle. Tilan kärkituotteeksi on noussut sipuli.
Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
