Syysöljykasvien kylvö onnistuu monella eri tavalla. Tärkeintä on saada syksyllä aikaan sopivan tiheä ja rehevä kasvusto, jolla on talvesta selvittyään hyvät eväät sadontuottoon. Lasse Matikainen, Risto Tupi ja Mikko Kaase kertovat viljelykokemuksistaan.
Syysrapsi pitäisi kylvää heinä–elokuun vaihteessa, ohjeistaa somerolainen viljelijä Lasse Matikainen. Hän puhuu 15 vuoden syysrapsin viljelykokemuksella.
Syysöljykasvien kylvöikkuna on kapea. Riittävän aikainen kylvö, viimeistään elokuun ensimmäisellä viikolla, on erityisen tärkeää syysrapsille. Syysrypsin voi kylvää vielä hieman myöhemminkin.
Aikainen kylvö takaa syysöljykasveille niiden satopotentiaalin, koska nuppuaiheet muodostuvat jo syksyllä. Lämpösummaa pitäisi kylvön jälkeen kertyä vielä 450–500 astetta, jotta kasvi ehtii riittävän isoksi.
– Kun esikasvi on puitu ja on sopiva säärako, kaikki muut hommat pitää hetkeksi jättää ja keskittyä syysöljykasvien kylvöön, toteaa Harjavallassa ja Kokemäellä syysöljykasveja viljelevä Risto Tupi.
Aikainen kylvö rajoittaa syysöljykasvien mahdollisia esikasveja. Matikainen on todennut parhaaksi esikasviksi kaksivuotisen apila-sinimailasnurmen. Nurmi lopetetaan glyfosaatilla heinäkuun puolivälissä, jonka jälkeen pelto kynnetään heinäkuun lopussa. Kylvömuokkauksen Matikainen tekee välittömästi kynnön jälkeen jyrsimellä ja kylvää heti perään.
– Nurmen kanssa kylvössä ei tule kiire. Puna-apilavaltainen nurmi antaa syksyllä syysrapsille myös typpeä, jolloin lannoitusta voi hieman vähentää.
Risto Tupi pyrkii kylvämään syysöljykasvit aina puitavan satokasvin jälkeen. Yleensä esikasvina on herne tai aikainen syysvehnä. Näin hän välttää nollavuoden ennen syysöljykasvia. Joskus oikeasta kylvöikkunasta joutuu hieman joustamaan sadontuoton tai talvehtimisen kustannuksella.
Esikasvin kasvinsuojeluaineiden kanssa on oltava öljykasveilla tarkkana. Osa viljojen rikka-aineista voi vioittaa kehittyviä öljykasvin taimia.
– Riski lisääntyy erityisesti kevyillä mailla ja kevyessä muokkauksessa. Meillä on ollut vioituksia Hussar Plusin ja Mateno Duon kanssa, Tupi listaa.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Monet seikat puhuvat erikoiskasvien viljelyn lisäämisen puolesta: ne ovat usein taloudellisesti kannattavia, hajauttavat riskejä ja sopivat viljan esikasveiksi. Hyvät sadot edellyttävät kuitenkin viljelijältä uuden opettelua ja viljelykierron huolellista suunnittelua.
Punkalaitumelainen Levoniemen tila kuuluu välikasvien käytön uranuurtajiin Suomessa. Puinnin jälkeen syksyllä kylvettävät välikasvit ovat tuoneet uutta kasvupuhtia peltoon ja keskimäärin tuhannen kilon sadonlisän hehtaarilta.
Palveluntarjoajat toimittavat maatilalle akkujärjestelmän, ohjaavat sen käyttöä ja hoitavat kaupankäynnin Fingridin suuntaan. Akkubuumin keskellä on kuitenkin syytä liikkua realistisin odotuksin. Kasken tilalle asennettiin akut viime syksynä.
Luonnonarvokauppa herättää kasvavaa kiinnostusta maanomistajissa, yrityksissä ja luonnonhoidon asiantuntijoissa. Osapuolet voivat sopia keskenään suojelutoimista ja niistä maksettavista korvauksista. Hyvinkäällä on yksi ensimmäisistä toteutetuista kohteista.
Ruotsissa kehitetty Drever 120 -prototyyppi pyrkii ratkaisemaan maatalouden työn ja energiankulutuksen haasteita vähentämällä dieselriippuvuutta ja automatisoimalla aikaa vieviä peltotöitä.
Pöytyäläinen Taneli Takatalo käyttää peltokasvien lannoitteena nyt neljättä vuotta biokaasuntuotannossa syntyvää mädätejäännöstä. Kokemukset ovat lupaavia, sillä satotasot ovat nousseet ja lannoitekulut laskeneet.
Kehitteillä oleva sovellus mahdollistaa muistiinpanojen ja havaintojen kirjaamisen pellolta helposti ja paikkatietoon perustuen.
