Siirry sisältöön

Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä.

Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja viljavuoria. Peltojen paketointijärjestelmän myötä huonotuottoisimpia peltoja siirtyi reserviin tai metsänkasvatukseen. Vaikka rationalisointitarve nähtiin, muutokseen tähtäävät toimenpiteet vaikuttivat hitaasti. Vasta liittyminen EU:iin 1990-luvun puolivälissä laittoi rattaat liikkeelle.