Peräkylän kevätseurannasta päivää! Täälläpäin ovat tänä talvena olleet lumet aika vähissä, mutta silti sitä vielä notkoissa ja pohjoisrinteillä paikoin reippaastikin riittää. Pihasta sulava lumi paljastaa kaikenlaista rompetta haravasta puutarhatuoliin ja tielanaan, jotka ovat näemmä talvehtineet hangen alla ihan kivasti. Syysvehnäpelto paljastui lumen alta jo varhain maaliskuun alussa ja näyttää edelleen aika ruskealta. Toisin kuin naapurilla, jonka puolella kaikki on aina vihreämpää…
Koska veroilmoitukset on jo tehty, ja varsinaisiin kevättöihin ei vielä ole kiirettä eikä polttopuusavottakaan ole oikein ottanut lähteäkseen liikkeelle, on ollut aikaa seurailla myös ihmislajin keväistä liikehdintää maatilamme lähimaastoissa.
Ihmisalalajeista ensimmäisenä kevätaurinkoon virkosivat tänäkin vuonna pilkkijät. Näitä esiintyy laajalti keskisuurten vesistöjen kevätjäillä ja sulien virtapaikkojen välittömässä läheisyydessä heti maaliskuun ensimmäisten aurinkoisten sunnuntaipäivien aikoihin. Täällä ydinmaaseudulla pilkkijöiden kevätrituaaleihin näyttää edelleen kuuluvan auton ajaminen mahdollisimman lähelle apajia, eli yleensä tilakeskuksen liittymään tai rantasaunan polun alkupäähän tientukkeeksi.
Heti lumien sulettua mökkiteiltä kömpivät talvipesistään esille mökkiläiset. Näistä ensimmäisenä kevätilmoja kerkeävät yleensä aistimaan varttuneemmat yksilöt, jotka myös talvihorroksestaan virottuaan pursuavat tarmoa päästä puuhaamaan kaikenlaista pientä ja isompaa projektia. Tämän alalajin tunnistaakin usein jo etäältä kantautuvasta moottorisahan katkonaisesta pärinästä tai auton peräkärryssä kulkevasta lautakuormasta.
Kun kevään ensimmäinen töyhtöhyyppä alkaa kujerrella soidintanssiaan (edelleen kulahtaneen ruskeassa) vehnäpellossa, tietää, että hetkenä minä hyvänsä on taas mahdollisuus myös bongata ihkaoikeita lintubongareita. Nämä kulkevat pienehköinä parvina hälytyslaitteet muassaan muuttolintuparvien perässä sillä erolla, että eivät lennä, vaan heidän kulkuneuvonsa aiheuttavat hieman samantyyppistä ongelmaa kuin edellä mainittu pilkkijöiden alalaji. Heidän pyrähtelynsä paikasta toiseen vaan on hieman vaikeammin ennustettavaa, koska ikinä ei tiedä, mikä sinipyrstösirriäinen tuonne lepikkoon lennähtää ja tietämättään aiheuttaa laajaa vahinkoa rantapellossa, ruuhkaa rospuuttotiellä ja suistumisia pientareilla.
Kun nämä kausi-ihmiset ovat kaikonneet, alkavat pikkuhiljaa näyttäytyä myös kanta-asujaimistoon luokiteltavat isäntämiehet, jotka kulkevat pitkin pellonpientareita itsekseen mutisten, pellon kosteutta arvioiden ja syysviljojen kuntoa manaten. Kevät on tullut ja elämä kevättulvien jälkeen laskeutunut uomiinsa Peräkylän havaintoasemalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Tansania on yksi Afrikan vakaimmista valtioista ja samalla yksi maanosan nousevista maatalouden kasvumaista. Maatalous on talouden kivijalka ja myös suurin yksittäinen työllistäjä. Epävarmuustekijöitäkin on.
Maatilayrittäjä johtaa tilansa tuotantoa, taloutta ja tulevaisuuden suunnittelua. Päätösten tueksi on tarjolla työkaluja ja menetelmiä. Silti moni yrittäjä ei tartu niihin – miksi?
Peltomaakauppoja tilastoitiin vuoden 2025 tammikuulta marraskuuhun vähän enemmän kuin edellisvuoden vastaavana aikana. Keskimääräinen hehtaarihinta verrattuna vuoteen 2024 oli hieman edullisempi.
Aspilan veljekset Eino, Lauri ja Aku ovat tyytyväisiä päätökseensä jatkaa sukutilan pitoa yhteisvoimin. Työnjaossa on huomioitu jokaisen vahvuudet, ja kaikki pääsevät vuorollaan vapaalle. Tilan kärkituotteeksi on noussut sipuli.
Hyvinvointi- ja elämyspalvelut sekä alkutuotanto yhdistyvät omaperäiseksi yrityskokonaisuudeksi nurmijärveläisellä Maisin tilalla, jota luotsaavat Niklas Maisi ja Jenni Hack.
Luonnonvarakeskuksella (Luke) on paljon reivattavaa, jos se aikoo saavuttaa kansalaisten luottamuksen takaisin. Niin isoja laskuvirheitä ei pitäisi tulla kuin hiilinielu- ja päästölähdeasioissa on tapahtunut. On tehty suuren luokan veivaamista. Uskottavan ja luotettavan tiedon tuottaminen vaatii virkamiehiltä lujaa siviilirohkeutta. Meillä Suomessa oli pitkään käsitys, että kun maan pinta-alasta on valtaosa metsiä, on myös hiilinieluja. Kuitenkin Lukelta
Metsämaan kauppoja tilastoitiin tammi–marraskuulta 2025 yhteensä 3 932, enemmän kuin vastaavana aikana vuonna 2024. Verrattuna edellisvuoteen metsähehtaarista maksettiin enemmän. Katso alla olevasta Suomen kartasta kauppamäärät ja keskihinnat maakunnittain.
