Peräkylän kevätseurannasta päivää! Täälläpäin ovat tänä talvena olleet lumet aika vähissä, mutta silti sitä vielä notkoissa ja pohjoisrinteillä paikoin reippaastikin riittää. Pihasta sulava lumi paljastaa kaikenlaista rompetta haravasta puutarhatuoliin ja tielanaan, jotka ovat näemmä talvehtineet hangen alla ihan kivasti. Syysvehnäpelto paljastui lumen alta jo varhain maaliskuun alussa ja näyttää edelleen aika ruskealta. Toisin kuin naapurilla, jonka puolella kaikki on aina vihreämpää…
Koska veroilmoitukset on jo tehty, ja varsinaisiin kevättöihin ei vielä ole kiirettä eikä polttopuusavottakaan ole oikein ottanut lähteäkseen liikkeelle, on ollut aikaa seurailla myös ihmislajin keväistä liikehdintää maatilamme lähimaastoissa.
Ihmisalalajeista ensimmäisenä kevätaurinkoon virkosivat tänäkin vuonna pilkkijät. Näitä esiintyy laajalti keskisuurten vesistöjen kevätjäillä ja sulien virtapaikkojen välittömässä läheisyydessä heti maaliskuun ensimmäisten aurinkoisten sunnuntaipäivien aikoihin. Täällä ydinmaaseudulla pilkkijöiden kevätrituaaleihin näyttää edelleen kuuluvan auton ajaminen mahdollisimman lähelle apajia, eli yleensä tilakeskuksen liittymään tai rantasaunan polun alkupäähän tientukkeeksi.
Heti lumien sulettua mökkiteiltä kömpivät talvipesistään esille mökkiläiset. Näistä ensimmäisenä kevätilmoja kerkeävät yleensä aistimaan varttuneemmat yksilöt, jotka myös talvihorroksestaan virottuaan pursuavat tarmoa päästä puuhaamaan kaikenlaista pientä ja isompaa projektia. Tämän alalajin tunnistaakin usein jo etäältä kantautuvasta moottorisahan katkonaisesta pärinästä tai auton peräkärryssä kulkevasta lautakuormasta.
Kun kevään ensimmäinen töyhtöhyyppä alkaa kujerrella soidintanssiaan (edelleen kulahtaneen ruskeassa) vehnäpellossa, tietää, että hetkenä minä hyvänsä on taas mahdollisuus myös bongata ihkaoikeita lintubongareita. Nämä kulkevat pienehköinä parvina hälytyslaitteet muassaan muuttolintuparvien perässä sillä erolla, että eivät lennä, vaan heidän kulkuneuvonsa aiheuttavat hieman samantyyppistä ongelmaa kuin edellä mainittu pilkkijöiden alalaji. Heidän pyrähtelynsä paikasta toiseen vaan on hieman vaikeammin ennustettavaa, koska ikinä ei tiedä, mikä sinipyrstösirriäinen tuonne lepikkoon lennähtää ja tietämättään aiheuttaa laajaa vahinkoa rantapellossa, ruuhkaa rospuuttotiellä ja suistumisia pientareilla.
Kun nämä kausi-ihmiset ovat kaikonneet, alkavat pikkuhiljaa näyttäytyä myös kanta-asujaimistoon luokiteltavat isäntämiehet, jotka kulkevat pitkin pellonpientareita itsekseen mutisten, pellon kosteutta arvioiden ja syysviljojen kuntoa manaten. Kevät on tullut ja elämä kevättulvien jälkeen laskeutunut uomiinsa Peräkylän havaintoasemalla.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Maatalousteknologia otti pitkiä loikkia 2000-luvun alusta lähtien. Yleiskieleen putkahtivat internetin ohella sanat lypsyrobotti, geenimanipulointi, some, drone ja viimeisimpänä kehityksen hännänhuippuna tekoäly.
Pellervo-Media on saanut riveihinsä uuden tekijän, kun Anu Artjoki aloitti elokuussa Maatilan Pellervon ja Eläin Pellervon tuottajana Rita Lahden jäädessä vanhempainvapaalle.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
Maatiloilla on perinteisesti tehty paljon muutakin kuin pelkästään viljelty kasveja tai tuotettu maitoa, lihaa tai kananmunia. Kautta aikojen tyypillisin liitännäiselinkeino on ollut tilan ulkopuolelle tehty maataloustyö, jossa on hyödynnetty tilan koneita tai rakennuksia. Useimmiten se on ollut koneurakointia viljelijäkollegoiden pelloilla, teiden talvikunnossapitoa tai tilan kuivurin vuokraamista naapuritilojen käyttöön. – Mitä parhainta olemassa olevan kaluston hyötykäyttöä,
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
