Laumanvartijakoiria on monia rotuja, mutta niille on yhteistä voimakas tarve vartioida omaa laumaa ja suojella sitä petoja vastaan. Iisalmelaisella tilalla on jo kolmas koira kasvamassa tehtäväänsä.
Välimäen tilalla Iisalmen Pörsänmäellä käyskentelee tyytyväisiä limousin-nautoja. Tilakeskuksen kupeessa laitumella ryhmä sonneja ei paljoa välitä ihmisistä, mutta väliin ne tarkkailevat aidan viereen ryhmittyvää pyreneittenkoiraa, yksivuotiasta Harria.
Maatilayrittäjä ja eläintenkouluttaja Ulla Hööpakka kertoo, että nuoresta iästään huolimatta Harrilla on vahva laumanvartijakoiraidentiteetti.
– Pyreneittenkoira vaikuttaa hyvältä työn jatkajalta. Se pärjää suurikokoisten nautojen ja aasienkin kanssa. Meillä on Harrin lisäksi tiibetinmastiffi Herkko, joka on seitsenvuotias.
Herkko käväisee pihalla brahma-kanojen kyljessä tarkistamassa tilannetta. Herkko on järjestyksessään tilan toinen tiibetinmastiffi.
– Meillä oli Helka-tiibetinmastiffi, mutta se loukkaantui nuorena ja nukutettiin hiljattain ikiuneen vanhojen vammojen alkaessa vaivata.
Ulla Hööpakka ja puoliso Juha Korhonen jatkoivat Korhosen sukutilan toimintaa vuonna 2013.
Laidunalueet koostuvat perinnebiotoopeista sekä peltolaitumista. Kaikkiaan laidunalaa tilakeskuksen yhteydessä on noin 40 hehtaaria. Laitumilla käyskentelee 60 eläintä kolmessa ryhmässä.
– Tilan ympärillä 5–10 kilometrin säteellä on liikkunut kaikkia suurpetoja: havaintoja on ilveksestä, ahmasta, sudesta ja karhusta, Hööpakka kertoo.
Laumanvartijakoira merkitsee omaa reviiriään ja vartioi sen rajoja. Vartioinnin teho perustuu koiraeläimen luontaiseen käyttäytymiseen.
– Meillä koirat pääsevät liikkumaan koko tilan alueella, joka puolella. Kun Helka oli vielä tilalla, se kiersi aktiivisesti koko aluetta ja partioi pääosin yöaikaan. Herkko huolehtii töistään päivisin.
Pelkästään yhden koiran käyttö ei ole ihanteellista, varsinkin jos suojeltavana on iso alue, jolla on kova petopaine. Kun koiria on kaksi, toinen voi levätä sillä aikaa, kun toinen on työssä.
– Kun aloimme käyttää laumanvartijakoiria, petojen jälkien ilmestyminen tilan lähettyville loppui. Laumanvartijakoirat lisäävät turvallisuudentunnetta.
WWF:n projektityöntekijä, lampuri Annaelina Kotilainen vetää kaksivuotista Laumanvartijakoirat petovahinkojen torjunnassa -hanketta, jota ympäristöministeriö rahoittaa.
– Kyselyssämme laumanvartijakoirien käytöstä tiloilla paljastui, että suurin osa tilallisista koki koirista olevan paljon hyötyä. Silloin kun koirat pystyivät liikkumaan koko tilan alueella, petovahinkoja ei kyselyyn vastanneilla tiloilla ollut tapahtunut enää ollenkaan.
Toisaalta jos petopaine on kova tai alueen maasto vaativaa, vaati koiralta kovaa itseluottamusta tehdä työtään. Onnistunut vartiointi on usein useamman koiran samanaikaisen työpanoksen tulos.
– Laumanvartijakoiran keinot petojen torjunnassa pohjautuvat reviirinhallintaan. Koiran haukku kantaa kolmen neljän kilometrin säteelle ja ehkäisee sinällään petojen lähestymistä. Koira käyttää myös hajumerkkejä ja partioi jatkuvasti.
Suomessa kokemukset laumanvartijakoirista ovat vielä melko vähäisiä. Aiheesta on julkaistu yksi kirja, Kaisa Hilskan Laumanvartijakoirat.
Hanke kerää ja levittää tietoa laumanvartijakoirien käyttömahdollisuuksista karjatiloilla. Koirat suojelevat laiduneläimiä, jotka toimivat perinneympäristöjen hoitajina.
– Laumanvartijakoirat voivat olla erinomainen vaihtoehto petoaitojen ohella petopaineen hillintään etenkin vaikeakulkuisilla laitumilla.
Kotilainen muistuttaa, että ihan kaikille tai kaikkiin ympäristöihin laumanvartijakoirat eivät kuitenkaan sovi.
– Suosittelen suhtautumaan mahdollisuuteen avoimesti, hankkimaan tietoa ja juttelemaan kasvattajien kanssa. Kun sitten päätyy laumanvartijakoiran hankintaan, olisi hyvä jutella sellaisen tilallisen kanssa, joka jo käyttää koiraa omalla tilallaan samalla tavoin kuin itsellä on aikomus käyttää. Näin saa hyvät pohjatiedot ennen koiran hankintaa.
Koira voi vartioida aluetta tai eläimiä tai mitä tahansa tältä väliltä.
– Järjestämme hankkeessa useita koulutus- ja verkostoitumistilaisuuksia, joissa jaamme tietoa hyvistä käytännöistä ja rohkaisemme tilallisia koirien hankintaan, Kotilainen kertoo.
Ulla Hööpakka miettii, että alun perin hän viehättyi laumanvartijakoirien mentaliteetista.
– Vanhan, sekarotuisen isomman koiran ikääntyessä laumanvartijakoirat tuntuivat meille sopivalta vaihtoehdolta. Kun karja on tottunut koiraan ja koira karjaan, niin oli millainen tilanne tahansa, vaikka poikimisaika, niin kaikki menee hyvin.
Ennen pyreneittenkoiran hankkimista Hööpakka selvitti rodun kasvattajilta sen soveltuvuutta työkoiraksi. Yhteydenotosta kasvattajiin oli hänen mukaansa hyötyä.
Annaelina Kotilainen lisää, että laumanvartijakoira on tilan hälytysjärjestelmä, joka on töissä 24/7.
– Mikään teknologia ei voi korvata koiran jatkuvaa liikkumista ja ympäristön seuraamista.
Koiraa kannattaa vakavasti harkita, jos alueella on petopainetta ja koira saa riittävän suuren alueen, jota voi itsenäisesti vartioida.
– Koira purkaa vartiointitaipumustaan liikkumalla. Pienemmälläkin tilalla, puolen kilometrin säteellä tilakeskuksesta, koira voi liikkua 20 kilometriä yhden yön aikana, Kotilainen kuvaa.
Antti Teivaisen nimen tuntevat nekin, jotka eivät raviurheilua harrasta. Mutta alan harrastajat tietävät varsin hyvin, kuka on Suomessa eniten voittoja ajanut raviohjastaja. Teivainen on Pohjoismaiden toiseksi voitokkain kuski Jorma Kontion jälkeen.
Ravihevosten yhteisomistamisen suosio kasvaa koko ajan. Uudenlaiset osuudet tarjoavat entistä monipuolisempia mahdollisuuksia. Oli kimppa iso tai pieni, yksi asia yhdistää kaikkia, hevonen.
Siuntiolainen Heli Lepo on saattanut yhteen keinoemoja ja orpovarsoja jo 20 vuoden ajan. Onnistuneet yhdistämiset saavat hevosnaisen sydämen edelleen sykähtämään.
Jouko Aaltosen tarinassa on onnellinen loppu. Masennus, työuupumus ja talousvaikeudet on nyt selätetty. Hänen pelastuksensa oli tomera sisar, joka laittoi tilan asiat kuntoon ja tuki veljeään.