Luomutuottajien määrän kasvu on hidastunut, mutta tutkija arvelee luomutuotannon osuuden silti kasvavan hiljalleen. Talouden lisäksi luomutuottajiksi ryhdytään ekologisista ja kestävyyssyistä.
Projektipäällikkö Leena Viitaharju Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista vastaa erilaisista tutkimus- ja kehittämishankkeista, joissa yksi keskeinen teema on luomu.
Luomun aluetaloudelliset vaikutukset ja tuotannon edistäminen -hankkeessa kolme vuotta sitten selvitettiin luomutuotannon aluetaloudelliset vaikutukset kaikissa maakunnissa ja valtakunnan tasolla. Yhteensä 840 luomutuottajaa vastasi kyselyyn, eli peräti 20 prosenttia luomutuottajista.
”Luomun vaikutus Suomen bruttokansantuotteeseen oli 680 miljoonaa euroa vuonna 2017. Eli tuotannolla on taloudellista merkittävyyttä. Mutta toki jos vertaa kokonaismaatalouden tuottamaan yli viiden miljardin vaikutukseen, niin luomu on vielä melko pienen mittakaavan toimintaa.”
Koska luomuun siirtymisen tuet loppuivat vuonna 2019, luomutuotannon aloittaneiden määrän kasvu on hidastunut. Tällä hetkellä peltoalasta on luomua 14,1 prosenttia, kun se viisi vuotta sitten oli noin kymmenen.
Hallituksen luomualan kehittämisohjelmassa on asetettu tavoite siitä, että viljellystä peltoalasta luomua olisi 20 prosenttia. Osassa maakuntia määrä ylittyy, kun taas toisissa jäädään kauas tavoitteista. Viitaharju pohtii syitä alueelliseen vaihteluun.
”Etelä-Pohjanmaa nousi tutkimuksessa esiin vahvimpana luomumaakuntana, kun tarkastellaan eri alueiden luomutuotannon taloudellista vaikuttavuutta. Ehkä asemaa selittää se, että Etelä-Pohjanmaalla ollaan aina oltu yrittäjähenkisiä, ja katsotaan tavallista tarkemmin kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä.”
Etelä-Pohjanmaalla on hehtaareissa tarkasteltuna paljon luomupeltoa, runsaasti luomuhyväksyttyjä eläimiä sekä jalostusta.
Luomun aluetaloudellisia vaikutuksia laskettiin Ruralia-instituutissa kehitetyllä RegFin-mallilla. Malli kuvaa talouden useiden toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Siinä mukaan lasketaan muun muassa hinnat, tuotanto, tulot ja investoinnit.
RegFin-malli keskittyy talousvaikutusten laskemiseen, eli siitä puuttuvat kokonaan ympäristöhyötyihin liittyvät laskelmat. Viitaharjun mielestä olisi mielenkiintoista, jos joku yhdistäisi näitä laskelmia tulevaisuudessa.
Selvityksen mukaan keskeisimmät syyt siirtyä luomuun tavanomaisesta tuotannosta olivat kannattavuus, eettisyys sekä ekologisuus.
”Motiiveista taloudelliset syyt korostuivat: viljelijät ymmärtävät hyvin, että toiminnan on oltava kannattavaa, jotta työtä ylipäänsä voi jatkaa.”
Aluetalous-hankkeessa nousi esiin yksi mielenkiintoinen seikka talouteen liittyen:
”Vaikka luomutuotanto useimmiten on itse maatalousyrittäjälle keino lisätä kannattavuutta, luomuun siirtymisestä voi tulla negatiivisia yhteisvaikutuksia aluetaloudelle. Tämä johtuu siitä, että luomussa tuotantopanostekijöitä jää pois, ja esimerkiksi väkilannoitekauppa vähenee. Myös satotasoissa ja lopputuotteiden hinnoissa on eroja.”
Viitaharju korostaa sitä, että pelkästään luomuun siirtyminen ei vielä riitä tulevaisuuden markkinoilla.
”Tarvitsemme pitemmälle jalostettuja ja selkeämmin kuluttajille merkittyjä luomutuotteita, jotka löytää helposti kaupan hyllyltä. Vaikka osa kuluttajista on valmis näkemään vaivaa luomutuotteiden löytämiseen, laajempaan käyttöön päästään vasta kun tuotteita on helposti saatavilla.”
Moni tekijä puoltaa sitä, että luomuala kasvaa jatkossakin. Viitaharju korostaa, että luomutuotannon tulevaisuuden kannalta jalostamiseen liittyvät innovaatiot ovat suuressa roolissa. Kuluttajan näkökulmasta luomua on kohtuullisesti saatavissa tietyissä tuoteryhmissä.
”Viljelijän näkökulmasta luomun jalostamisessa on monta asiaa, joiden pitää kohdata, jotta tuotteiden kehittäminen pääsee vauhtiin. Haluan kuitenkin uskoa, että menemme tässä koko ajan eteenpäin. Oleellista on huomata, että yhteistyöllä pääsee pitkälle,” Viitaharju linjaa.
Kysyimme luomuun siirtymisen käytännöstä maatalousyrittäjä Timo Haavistolta Etelä-Pohjanmaalta, Kalakoskelta. Hän siirtyi luomuun vuonna 2017 seitsemän vuoden tavanomaisen viljelyn jälkeen. Viljelyn lisäksi Haavisto tarjoaa maatalouspalvelua, kuten viljan vastaanottoa.
”Tilan pohjana on äidin mummolan tila. Siihen olen ostanut tai vuokrannut aina tilaisuuden tullen lisää maata. Nyt peltoalaa on yhteensä 260 hehtaaria. Lähes joka vuosi ala on vähän kasvanut.”
Peltoalan kasvun haasteena on, että seuraavan kevään kylvöihin sitoutuu enemmän pääomaa, ja se hidastaa tilan muuta kehittämistä. Pinta-alan lisääntyessä myös kalustoa täytyy päivittää tarpeen mukaan.
”Osa lisämaista on ollut huonokuntoisia ja vaatinut perusteellista kunnostusta. Sinänsä pinta-alan suhteen ei ole mitään tiettyä tavoitetta, tärkeintä on, että kasvu tapahtuu kannattavasti ja hallitusti. Harva tulee pelkällä viljalla toimeen. Monipuolisuus auttaa hallitsemaan riskejä.”
Kun Haavisto siirtyi luomuun, kasvivalikoima muuttui, kuten myös viljelykierrot.
”Nyt viljelemme syysruista, syysrypsiä, syysvehnää, kevätvehnää sekä kauraa. Tuotan läheiselle luomulypsykarjatilalle härkäpapu-kokovilja-säilörehua. Viljelykierrossa on aina vähintään 30 prosenttia nurmea.”
Haaviston tilalla on tällä hetkellä menossa peltolohkojen viljelykierron synkronointi.
”Pellot sijaitsevat hajallaan viidentoista kilometrin säteellä Peräseinäjoen keskustasta. Yhden peltoalueen lohkot yritetään saada samaan kierron vaiheeseen lisäämällä tai vähentämällä joidenkin lohkojen peräkkäisiä nurmivuosia.”
Syitä luomuun siirtymiseen oli useita.
”Ajatus oli kytenyt mielessä jo jonkin aikaa. Kamppailin sen kanssa, haluanko käyttää kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita, ja päästä isompiin satoihin, vai riittääkö pienempi sato pienemmin kustannuksin.”
Haavisto oli tehnyt rahtipeittausta muille, mutta peittausaineiden kanssa toimiminen ei tuntunut hyvältä.
”Lähdin tekemään laskelmia, ja olin yhteydessä ProAgriaan. Ryhdyin jo vuonna 2016 varautumaan siirtymään ja laitoin nurmea suojaviljan joukkoon. Seuraavana vuonna alkoi kahden vuoden siirtymävaihe luomuun.”
Haavisto sanoo, että onnistumalla luomuviljelyssä on mahdollista päästä parempiin tuloksiin pienemmällä riskillä kuin tavanomaisessa viljelyssä.
”En pitänyt kasvinsuojeluaineiden käytöstä, joten luovuin ruiskutuksista mielelläni.”
Vaikka asiat ovat Haavistolla hyvin, hän sanoo, ettei pärjäisi pelkästään viljelyllä, eli hän haluaa jatkaa viljan vastaanottotoimintaa.
”Jos nykyinen kannattavuustaso säilyy, ja tila saadaan velattomaksi, voi olla mahdollista tulla toimeen pelkästään luomuviljelyllä. Satotasoissa on vielä parannettavaa, joten kehittämistyötä riittää kyllä.”
Haavisto arvioi näppituntumalla, että hänen oman tilansa kohdalla luomun kannattavuus on noin 20–30 prosenttia parempi kuin tavanomaisen viljelyn.
”Esimerkiksi kaurassa keskisadot ovat laskeneet noin 30 prosenttia. Kun ottaa huomioon nurmen hoidon ja karjalannan lisäyksen lannoituskustannuksina, luomukaurasta saa noin 20 prosenttia paremman tuloksen hehtaarilta kuin tavanomaisella viljelyllä. Myyntitulo on noin 100 euroa enemmän hehtaarilta, vaikka sato on pienempi.”
Ostopanosten määrä on laskenut parista sadasta eurosta 70 euroon hehtaarilta vuodessa.
Paikkakohtainen kannattavuuskartta on oiva työkalu lohkon tuottavuuden parantamiseen. Jatkuvasti tappiota tuottava lohkon osa kannattaa jättää kokonaan viljelemättä tai korjata tilanne pikaisesti. Tutkimusryhmä selvitti mahdollisuuksia aarikohtaiseen kannattavuuslaskentaan.
Jani Härkäsellä on neljän erillisen pumpun ja 13 vuoden hyvä kokemus maalämmöstä. Aurinkoenergia pyörittää lypsyrobottia ja jäähdyttää maidon, biokaasu on ollut pitkään mietinnässä.
Kilojen ja litrojen sijaan maitotilayrittäjien kannattaa kääntää katse euroihin, sillä maksimituotosten tavoittelu johtaa ylisuureen panosten käyttöön ja syö kannattavuutta.
Soile Prokkola vaihtoi tutkijan hommat luomuviljelyyn parikymmentä vuotta sitten. Hän pitää kotitilaansa Lumijoella Pohjois-Pohjanmaalla ja toista luomutilaa Heinävedellä Savossa, joten tekemistä riittää.