Brinkaksen tilalla viljan rinnalla lainehtivat lumoavat maisemapellot. Koriste- ja pölyttäjäkasvit luovat pelloille monimuotoisuutta, hoitavat maaperää ja kaunistavat maisemaa.
Pyhtään Länsikylässä puhkeaa loppukesällä kukkataivas, joka lumoaa niin isäntäperheen kuin ohikulkijat. Kun Miina Tuominen-Brinkas, Patrik Brinkas ja lapset Lauri, 5, ja Hilla, 2, iltakävelyllä saapuvat pellonlaitaan, silmiin tulvii kukkien räiskyvä väriloisto, huumaavat tuoksut valtaavat hajuaistit ja korvat täyttyvät tuhansien pörriäisten ahkerasta surinasta.
Brinkaksen kasvinviljelytilalla on kylvetty kukkaseoksia jo useana kesänä.
”Aloitimme maisemanhoitopeltojen kylvön samoihin aikoihin, kun teimme isäni kanssa sukupolvenvaihdoksen seitsemän vuotta sitten”, Patrik Brinkas kertoo.
Ennakkoluuloton kokeilu sai alkunsa Satakunnasta tilalle muuttaneen nuoren emännän ideasta.
”Ajatuksenamme oli, että haluamme tänne jotain uutta, ja olin aina haaveillut, että olisipa ihana saada joskus kukkapelto”, Miina Tuominen-Brinkas sanoo.
Aluksi he kylvivät auringonkukkaa puolen hehtaarin kesantopellolle, joka sijaitsi tilaa sivuavan tien laidassa. Maisemapellot olivat tuolloin uusi ilmiö, ja kun kukinta puhkesi loistoonsa, ohikulkijat olivat myytyjä.
”Tein siitä itsepalvelupellon. Laitoin pellon laitaan kyltin, että olkaa hyvä. Ja pylväässä oli myös puukko kukkien katkaisemiseen. Kukkia haettiin mukaan ja ihmiset olivat tosi iloisia.”
Sittemmin auringonkukat ovat saaneet seurakseen eri lohkoille kylvettyjä sekakukkaviljelmiä, joista on tullut eteläisen Kymenlaakson turistinähtävyys. Kun kuvat kukkapellosta toissa vuonna levisivät sosiaaliseen mediaan, paikalle vyöryi hallitsematon määrä turisteja, peltoon tallattiin luvatta polkuja ja raivattiin kuvauspaikkoja.
”Täällä käytiin ottamassa selfieita sekä hää-, odotus-, perhe- ja koirakuvia. Tienvarressa saattoi olla kaksikymmentäkin autoa parkissa. Ihmisten ihastus oli tietenkin mukavaa, mutta lieveilmiöiltä ei vältytty. Lopulta jouduimme laittamaan pellonreunaan ohjekylttien tilalle kieltokyltit.”
Brinkaksen tila kuuluu yhtiöön, joka koostuu kahdesta maatilasta. Tiloilla on yhteinen konekalusto ja työt jaetaan. Patrik Brinkaksen isä asuu lähellä ja on edelleen mukana tilan töissä.
”Isäni aikana tässä oli kaikkiaan kolme tilaa, mutta yksi on jäänyt pois eläkkeelle siirtymisen takia.”
Peltoalaa yhteistilalla on viljelyksessä noin 360 hehtaaria. Pellot sijaitsevat laajalla alueella Pyhtäältä Kotkan liepeille. Pelloilla kasvaa muun muassa mallas- ja myllyvehnää sekä mallasohraa.
Tänä kesänä tilalla on kaksi maisemapeltoa. Lisäksi on apila- ja riistapeltoja, joiden kylväminen aloitettiin kolme vuotta sitten. Kaikkiaan kukkivia kasveja on kylvetty eri lohkoille kymmenisen hehtaaria.
Kukat ja viljelykasvit ovat lohkoilla kiertoviljelyssä. Kukkien viljelypaikat määräytyvät osittain viljelyteknisin ehdoin.
”Elinkeinokasvit kylvetään aina ensin, sen jälkeen kukkaset. Viime vuonna saimme kukat peltoon jo toukokuussa, mutta tänä kesänä vasta kesäkuun puolivälissä”, Tuominen-Brinkas kertoo.
Kukkia on kylvetty myös monivuotisen heinän sekaan.
”Esimerkiksi aitohunajakukka nousee todella nätin näköisesti heinäpellosta.”
Erilaisin apilaseoksin kylvetyt nurmipellot toimivat niin ikään tehokkaina pölyttäjäimureina ja pellonparantajina.
”Apila on erittäin hyvä maanparantaja. Murskaamme suurimman osan apilasta ravinteiksi – osa paalataan omiin tarpeisiin. Apila saa olla viherlannoituspeltona kolme vuotta, jonka jälkeen siihen laitetaan vilja”, Brinkas kertoo.
Paalattua nurmea perhe käyttää kotitarpeiksi kasvatettavien lampaiden, kanojen ja lihakanien ruokintaan. Tilalla oli myös sonneja, mutta ne pantiin vuosi sitten lihoiksi.
Kun kukat kylvetään peltoon, maaperä pääsee lepäämään varsinaiselta työltään.
”Kukkakasvit, esimerkiksi öljyretikka ja keltalupiini, ovat erinomaisia, sillä ne rikkovat ja murentavat maaperää, jonka seurauksena maa kuohkeutuu ja tiivistyminen vähenee. Etenkin syväjuuriset ovat hyviä, sillä ne muokkaavat maaperää tehokkaasti.”
Aiempina vuosina tilalla on ollut viljelyssä öljykasveja, jotka erityisesti hyötyvät kukkapeltojen pölyttäjistä.
”Rapsin kanssa on ollut haastavia vuosia, emmekä laittaneet sitä täksi kesäksi. Viime kesänä kylvimme rapsipellon viereen 500 metrisen pölytyskaistan, joka oli loistava ja täynnä pölyttäjiä, mutta sitten tuli rajusti vettä, joka pilasi rapsin.”
Tuominen-Brinkaksella on tapana sekoitella itse luovia siemenyhdistelmiä, jolloin kukkapellosta saa sekä kauniin että mahdollisimman hyödyllisen.
”Hyvät pölytysseokset eivät välttämättä ole niin näyttäviä, joten saatan sekoittaa niiden joukkoon koristekukkien siemeniä. Loistavia pölyttäjiä ovat muun muassa aitohunajakukka, veriapila ja persianapila sekä rehuvirna, erityisen näyttäviä taas putkivartiset koristekukat kuten malvat ja unikot.”
Kylvötiheys pölyttäjä- ja koristekukille on noin 6–10 kiloa hehtaarille. Kylvöteknisesti kukansiementen viljely osoittautui hankalaksi ja on vaatinut isännältä työvälineiden kehittämistä.
”Ensimmäisenä vuonna tein normaalilla kylvökoneella, mutta sen jälkeen valjastimme kukkien kylvölle mönkijän. Se on kätevä ja olen kylvänyt sillä muillekin.”
Tilan pellot saavat EU:n maisemanhoitotukea. Tuki kattaa jokseenkin siemenkustannukset.
”Tietysti sen lisäksi tulevat kustannukset työstä kuten kynnöstä, kylvöstä, äestyksestä ja jyräyksestä”, Tuominen-Brinkas mainitsee.
Kukat tuovat lajista riippuen peltoon myös rikkakasveja, joita on jouduttu karsimaan käsivoimin.
Kukkapellot palkitsevat ympäristön lisääntyneinä pölyttäjinä ja parantuneena maaperänä. Itse kukista pariskunta ei aio tehdä bisnestä. Kun kukkaturistit ilmestyivät Länsikylään, Tuominen-Brinkakselle ehdotettiin yhtä sun toista kukkien myynnistä kahvilanpitoon.
”Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä. Sitä paitsi olemme kylähenkisiä, maaseudun elinvoima on meille tärkeää ja tämä on yksi tapa luoda sitä”, hän pohtii.
”Niin, tämä on meille pääasiassa arvokysymys. Ja onhan tämä mukavaa vaihtelua viljanviljelylle. On kiva käydä iltaisin pellolla seuraamassa, miten kasvu on edistynyt”, isäntä lisää.
Monet muutkin ammattiviljelijät ovat innostuneet asiasta ja kyselleet vinkkejä Brinkaksilta.
”Yhdelle pyhtääläiselle viljelijälle olemme jopa käyneet kylvämässä maisemapellon.”
Tuominen-Brinkas on ilokseen huomannut kukkapeltojen tulleen suosioon myös kuntien ja kaupunkien joutomailla. Kotipuutarhurit puolestaan ovat innostuneet istuttamaan kukkaseoksia muun muassa vanhoille perunamailleen.
Hänen mielestään tiloilla voidaan vaalia monimuotoisuutta hyvinkin pienin teoin. Aina ei tarvita isoja toimenpiteitä tai maisemapeltoja.
”Ihan yksinkertaista on vaikkapa säästää pellonlaitojen pajukkoja ja näin houkutella pölyttäjiä paikalle.”
Brinkaksen perheelle kukkaviljelmät antavat paitsi uskoa monimuotoisuuden mahdollisuuksiin, myös jokapäiväistä arjen iloa.
”Täällä tilalla ovat kesäisin huvit tiukassa, mutta kun illalla lähtee peltokierrokselle, näkee kasvit ja tuntee nenässään persianapilan makean, huumaavan tuoksun, voi tuntea rauhoittuvansa”, Miina Tuominen-Brinkas luonnehtii.
Kasvinviljelyyn ja broilerinkasvatukseen keskittyneellä Jartun tilalla katsotaan ennakkoluulottomasti tulevaisuuteen. Viime kesänä tehtiin kaksi uutta avausta: siirryttiin sokerijuurikkaan viljelyssä robottiaikaan ja aloitettiin leikkokukkien kasvatus avomaalla.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Töitä ja viljelyä kannattaa havainnoida aktiivisesti, ja tallentaa havainnot muistiin. Kun asioita korjaa ennakkoon, negatiiviset yllätykset kiireessä vähenevät. Työhön keskittyminen, oma jaksaminen ja maatilan talous paranevat.
Pusulassa kokeillaan uudenlaista tapaa hoitaa metsää. Yksilökohtaisessa metsänhoidossa säästetään aarin elinvoimaisin puu ja raivataan tilaa sille ja sen seuraajalle. Tuomas Mattila on jakanut tilansa metsän blokkeihin, jotka käsitellään yksi kerrallaan 15 vuoden kiertoajalla.
Asumme heimojen vedenjakajalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että semmoinen positiivisessa mielessä savolainen, hieman rennompi asenne elämään, puskee yhä enemmän läpi. Länsisuomalaiseen verenperintöön mielestäni kuuluu enemmän tarve pitää paikat siistinä, rivit suorina, kaikki hallinnassa, ojennuksessa ja tiptop. Itäisemmässä Suomessa luonto pursuilee ja hersyilee kivisten peltotilkkujen ja pihamaiden pientareilla huomattavasti enemmän valtoimenaan ja vähemmän
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Tutkimuksissa on havaittu, että mehiläispölytys tuottaa tasaisemman tuleentumisen sekä tasalaatuisemman ja suuremman rypsisadon. Mehiläistarhaajilta saa pölytyspalvelua.
Heikkotuottoisista koivikoista voi pakuria viljelemällä saada merkittävän tulonlähteen. Ensimmäiset pakurin sopimusviljelmät perustettiin Suomeen kymmenkunta vuotta sitten, ja ensisatoa korjataan parin kolmen vuoden kuluttua.
