Kun kirjanpainajat ja hirvet koettelevat kuusimetsää, metsän uudistaminen sekametsäksi voi olla hyvä ratkaisu. Tuhoriskit ovat sekametsässä pienemmät kuin yhden puulajin metsässä.
Lempääläläinen maanviljelijä Juha Ruuna esittelee reilun 50 hehtaarin metsäpalstaansa, johon kesällä tehtiin poimintahakkuu. Tarkoitus on, että kuusimetsä vaihtuu sekametsäksi.
Ruuna ei mieluusti teettänyt hakkuuta. Metsä ei vielä ollut hakkuuiässä, mutta hakattava oli, koska kirjanpainaja oli iskenyt metsään.
Kuusimetsä oli hakattu viimeksi 1960-luvulla. Silloin jätettiin toiveikkaasti myös siemenmäntyjä, koska kivinen ja moreeninen maaperä sopii männylle. Männyt kuitenkin sulivat hirvien mahoihin. Suunniteltu mäntymetsä muuttui kuusimetsäksi, jossa on vähän koivua.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Maatilan Pellervon digissä yli 20 uutta artikkelia kuukaudessa ja 700 jutun arkisto. Nyt ensimmäinen kuukausi vain 4,90 € (Eläin-sisällöillä 5,90 €).
Oletko jo tilaaja?
Pienessäkin metsikössä kasvuolosuhteet vaihtelevat, mutta metsänhoidossa tätä ei aina huomioida riittävästi. Monipuolisemmat hoitotavat edistävät puiden kasvua ja terveyttä sekä luonnon monimuotoisuutta. Ne auttavat osaltaan varautumisessa ilmaston lämpenemiseen.
Metsäsijoittaja Harri Suutari tekee harvennushakkuut omalla korjuukalustolla. Tavoitteena on kasvattaa kuiturungot tukeiksi.
Metsäpalo poltti 20 000 hehtaaria tunturiylänköä Pohjois-Sallan Tuntsalla kesällä 1960. Viime talvena Tuntsan nuorta männikköä harvennettiin talvisavotalla.
Silmälle sopiva ja virkistyskäyttöä palveleva metsä päätehakkuun jälkeenkin. Tämä oli metsänomistaja Kaisa Vasama-Kakon toive ja tavoite, kun puunkorjuu rakkaasta kotimetsästä kävi ajankohtaiseksi.
