Siirry sisältöön

Kaikkea ei tarvitse hankkia kerralla eikä viimeisimmällä tekniikalla varustettuna. Kierrätysmateriaaleja ja kekseliäisyyttä käyttäen saa aikaan toimivia ratkaisuja. Esimerkiksi tästä kelpaa kurikkalaisen Teemu Kulmalan pari vuotta sitten valmistunut kylmälypsykarjapihatto, jossa on käytetty muun muassa Metsä-Botnian Kaskisten tehtaan purkuelementtejä.

110 lypsylehmän lisäksi pihatossa märehtii 15 hereford-emolehmää. Lypsyasemana toimii vanha parsinavetta.

”Olen tyytyväinen, että sain kohtuurahalla rakennettua pihatto-olosuhteet lehmille ja lehmämäärän kasvatettua yli sadan. Näistä lähtökohdista on helpompi suunnitella tulevaa”, Kulmala sanoo.

Hänen tavoitteensa on koko kymmenvuotisen maatalousyrittäjyyden aikana ollut kustannustehokas tuotanto parhaalla mahdollisella taloudellisella tuotolla.

”Homman pitää mennä niin, että jotain jää omaankin taskuun. Kai sitä sitten jotain on jäänytkin, kun ei ole tarvinnut mennä vieraalle töihin”, mies myhäilee.

Kulmalan tila oli yksi talven Sarka-messujen tilakohde, ja vierailijoita riitti kymmenittäin. ”Tämä on minun tapani toimia ja se sopii minulle, mutta en väitä sen sopivan kaikille. Rakentamiskustannuksiin pitäisi ylipäätään suhtautua kärkevämmin, sillä koko karjatalouden tarkoituksena on elättää yrittäjäperhettä eikä pönkittää pelkästään kone- ja laitevalmistajia.”

Kylmälypsykarjapihatto ei eroa ulkoisesti tehdastekoisesta. Lehmäpaikkoja navetassa on 110 lypsylehmälle.

Oman tilan 
isännäksi

Kulmalan lapsuudenkodin peruja on toisten hommista omiin hommiin -vimma, sillä yrittäjyys ja työnteko tulivat tutuksi isän rakennusfirman kautta.

”Pikkupojasta lähtien olen ollut isän apuna rakennuksilla, ja oppinut siellä monia tarpeellisia rakentamistaitoja, joista on ollut iso hyöty maatilan arjessa.”

Timpurin työ ei innostanut päätyönä. Kiinnostus maatalouteen ja eläintenpitoon vei Kulmalan maatalousoppilaitokseen opiskelemaan. Tosin pulpetissa istuminen ei ollut nuoren miehen lempilaji, sillä taustalla poltteli palava halu työntekoon.

”Koulupäivän jälkeen kiirehdinkin lomitustöihin yhden toisen kaverin kanssa. Oppilaitoksen silloinen rehtori kyllä ennusti, ettei meidän hommista taida tulla yhtikäs mitään”, Kulmala nauraa. Onneksi noituminen ei käynyt toteen.

Nuoren miehen tie maatalousyrittäjäksi kypsyi lomittajantyön lomassa ja hän alkoi etsiä itselleen sopivaa maatilaa. Parin vuoden haun jälkeen sellainen löytyi Kurikan Polvenkylästä. Tila oli pahoin rapistunut. Lehmät oli ehditty laittaa pois, mutta sopivankokoinen maitokiintiö oli olemassa ja tilakeskuksen ympärillä oli erinomaiset laidunmaat.

Kaupat tilasta tehtiin vuonna 2006 ja saman tien aloitettiin parsinavetan laajennus 30-paikkaisesta 50-paikkaiseksi.

”Samaan syssyyn ostin yhdeltä tilalliselta 13 lehmää, joita lypsettiin remontoinnin ajan vuokranavetassa. Kotitilalle hankin hiehoja varttumaan.”

Navettatilojen remontti saatiin valmiiksi vuoden kuluttua, jolloin karja voitiin kotiuttaa vuokranavetasta.

Maitotilallisen työ maistui hyvältä ja vähin erin jatkettiin tilan peruskorjausta: kunnostettiin vanhaa kylmäpihattoa ja rakennettiin tasovarastoja hyödyntäen kierrätysmateriaaleja.

Koko ajan mielessä pyöri pihaton rakentaminen – oli vain keksittävä taloudellisesti järkevä rakennustapa. ”Suunnittelin lypsylehmille kylmäpihaton, jonka isä piirsi puhtaaksi. Kuvat olivat jo valmiina, kun sain sattumalta tietää Metsä-Botnian Kaskisten tehtaan purkuelementeistä. Se sinetöi rakentamispäätöksen.”

Kulmala hankki naapurin kanssa kimppaan vanhan betoniauton, jonka avulla valutyöt saatiin toteutettua edukkaasti. Liimapuutehtaan tulipalon jäljiltä myynnissä oli kakkoslaadun liimapuupalkkeja, jotka kelpasivat oikein hyvin navettarakentamiseen.

Työt tehtiin paikallisten ammattilaisen voimalla, ja koko urakassa Kulmalan isällä oli tärkeä rooli.

Korkeaharjainen, verhoseinin varustettu kylmäpihatto valmistui vuonna 2013. Kulmalalle oli tähdellistä tehdä navetasta mahdollisimman helppohoitoinen vailla monimutkaisia teknisiä laitteistoja. Ratkaisu vähentää huoltotarvetta ja alentaa käyttökustannuksia. Käytännössä pihatossa huolenpitoa vaativat vain lämmitettävät juomakupit ja valaisimet.

”Tykkään työnteosta silloin kun se on sopivan selkeää eikä tarvitse koko ajan olla nokka kiinni tietokoneessa säätämässä ruokintaa tai lannanpoistoa. ”

Päivittäisiä askareita helpottaa navetan kupeessa sijaitsevat rehuvarastot, joista ne saa kätevästi annosteltua karjalle.

Luomuape koostuu apilasäilörehusta, herne-vilja-kokoviljasäilörehusta sekä murskeviljasta. Lisukkeena käytetään rypsitiivistettä ja kivennäisiä. Ruokinta tehdään itsepurkavalla apevaunulla. Rehua tehdään niin laakasiiloon kuin paaleihinkin.

Pihaton lantakäytävät siivotaan kuormaajalla. Etenkin talviaikaan käytetään runsaasti kuiviketta, jotta eläimillä on pehmeä ja lämmin makuupaikka.

Muutaman vuoden rakennusrupeaman lopputulos on Kulmalan mielestä toimiva kokonaisuus, jossa sekä uudet että vanhat tuotanto- ja varastotilat nivoutuvat yhteen.

Noin 110 lypsylehmän lisäksi pihatossa märehtii myös 15 komeaa hereford-emolehmää.

Parsinavetasta lypsyasema

Vanha kunnostettu parsinavetta toimii 22-paikkaisena lypsyasemana sekä erottelu- ja vasikkatilana. Lehmät siirtyvät pihatosta pihan poikki lypsylle parsinavettaan tottuneesti eikä niiden liikuttamisessa ole ollut ongelmia.

Kulmalalla on kaksi vakituista työntekijää. Pareittain aamu- ja iltalypsy sujuvat kahdeksalla yksiköllä kolmessa tunnissa.

Ukrainalaispariskunta on asunut ja työskennellyt tilalla jo viisi vuotta. Hyvät ja työhön sitoutuneet tekijät ovat suuri voimavara. Myös kiireapulaisia on seudulla hyvin saatavissa.

”Totta kai pitää yrittää tehdä mahdollisimman monet työt itse, mutta tekemiselle ei saa olla liian ahne ja yrittäjän on ymmärrettävä pitää myös vapaata. Ylirasittuneena sotkee helposti asiansa, sillä ajatus ei silloin luista kirkkaana”, Kulmala korostaa.

Karjatilan vetäjällä on niskassaan isot vastuut. Siksi on ensiarvoista pitää itsensä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin hyvässä vireessä.

Nuori mies myöntää maidonhinnan alenemisen ja muiden alan pulmien mietityttävän aika ajoin, mutta murheet eivät sentään yöunia häiritse.

Kaikki yrittäjät tietävät, etteivät hommat lopu tekemällä. Maatilallisen pitää panna työt tärkeysjärjestykseen, tinkiä toisarvoisista hommista ja oppia sietämään keskeneräisiä töitä. Liialla jämptiydellä vain väsyttää itsensä.

Lähialueella on useita luomutiloja ja Kulmala kertookin tilojen välisen yhteistyön toimivan sutjakkaasti. Yrittäjät vaihtavat myös tietoja ja kokemuksia keskenään sekä kannustavat toinen toisiaan.

”Maatalous ei ole enää elämäntapa-ammatti, vaan yhä selkeämmin yritystoimintaa, jonka kärkenä pitää olla laskento eikä uskonto. Suomalainen tuotanto on tehokasta, mutta nykyistä painokkaammin pitäisi keskittyä talousajatteluun”, Kulmala arvioi.

Suomessa on valitettavan paljon yritystoimintaa hankaloittavia kotikutoisia säädöksiä ja rajoituksia. Byrokratia on kaapannut keskeisen roolin maatalousneuvonnassakin. Tietojen jakaminen ja koulutus on vaihtunut lomakkeiden täyttöön.

Kulmala toivoisi maatalousalan järjestöiltä räätälöityjä pienryhmäkoulutuksia. Tehokkainta olisi toteuttaa tällaisia maatiloilla lähellä käytäntöä.

Suomalaisille puhtaille elintarvikkeille on valtavat vientimahdollisuudet, jos niihin osataan vain tarttua. Kulmalan mielestä pitäisi ponnekkaammin miettiä erilaisia erikoistumisvaihtoehtoja, kehittää suoramyyntiä sekä tuotteiden jalostusta eikä tyytyä myymään maitoa ja viljaa pelkästään raaka-aineiksi.

Kylmälypsykarja-
pihaton rakentamisessa on käytetty osin kierrätysmateriaaleja, mikä pienensi kustannuksia tuntuvasti.

Luomutuotanto 
osuva valinta

Kulmala kävi muutama vuosi sitten luomukurssin ja makusteli asiaa hetken. Rajusti kohonneet apulantojen hinnat jouduttivat luomupäätöstä. Pellot ovat olleet luomutuotannossa vuodesta 2009 ja maidontuotanto vuodesta 2012.

”Luomu on hyvä tapa tuottaa ja sopii erinomaisesti tälle tilalle, sillä ympärillä on lähes 40 hehtaaria laidunmaata. ”

Vahvuus on myös se, että lähiympäristössä on kymmenkunta luomutilaa, joiden kanssa tehdään säännöllisesti vilja- ja säilörehukauppaa.

Ilmava kylmäpihatto on isännän kokemuksen mukaan ollut hyväksi eläinten terveydelle: eläinlääkäriä tarvitaan sairaudenhoitoon todella harvoin.

Kiimantarkkailulaitteistoja ei pihatossa ole, vaan niiden virkaa tekevät perin innokkaat sonniherrat. Luonnonmenetelmä toimii eikä tiinehtivyydessä ole ilmennyt ongelmia. ”Tarkkana pitää toki olla, etteivät vastapoikineet pääse kanssakäymisiin sonnien kanssa, muuten maidontuotantokausi uhkaa jäädä liian lyhyeksi.”

Kolmekymppisen isännän viime vuodet ovat olleet rakentamisella lastattuja, sillä joka kesä on pykätty jotain uutta tai korjattu vanhaa. Viime kesänä asfaltoitiin ja kunnostettiin piha-alueita, ensi kesän projekteihin lukeutuu 15 peltohehtaarin salaojitus.

Uusia ideoita hautuu kaiken aikaa ja investointitukihakemus seuraavasta projektista on jo jätetty. Tulevan kesän hankkeena on asentaa aurinkopaneelit kattamaan osa tilan sähköntarpeesta. Tämäkin on Kulmalan ideologian mukaista: saada raha kiertämään omissa taskuissa.