Vinkit ja työkalut maatilan johtamiseen
Maatilayrittäjä johtaa tilansa tuotantoa, taloutta ja tulevaisuuden suunnittelua. Päätösten tueksi on tarjolla työkaluja ja menetelmiä. Silti moni yrittäjä ei tartu niihin – miksi?
Kantar Agrin tutkimuksen mukaan maatalouden rakennemuutos jatkuu, ja jatkavat tilat kehittävät toimintaansa aktiivisesti osaamisen, yhteistyön ja teknologian avulla. Menestys ei niinkään riipu tilan koosta vaan maatalousyrittäjän kyvystä sopeuttaa toimintamalli muuttuvaan ympäristöön.
Kantar Agrin keväällä 2026 toteuttama laaja Maatilojen kehitysnäkymät -tutkimus osoittaa, että suomalaisen maatalouden rakennemuutos jatkuu myös tulevina vuosina. Samalla tutkimus kertoo myös tuotantoa jatkavien viljelijöiden vahvasta kehittämishalusta. Tilan tulevaisuutta rakennetaan muun muassa investoimalla osaamiseen, riskienhallintaan, pellon kasvukuntoon, yhteistyöhön ja teknologiaan.
Menestyksen ratkaisee yhä harvemmin pelkästään tilan koko, vaan yhä useammin kyky löytää omalle tilalle sopiva toimintamalli muuttuvassa toimintaympäristössä.
Maatilojen rakennekehitys jatkuu. Tänä vuonna maatiloja on tuotannossa noin 40 000, ja vuoteen 2035 mennessä määrän arvioidaan laskevan noin 25 000 tilaan. Samalla keskipeltoala kasvaa nykyisestä noin 58 hehtaarista yli 90 hehtaariin. Yli 100 hehtaarin tiloilla on tuolloin peltoalasta 60 prosenttia ja yli 200 hehtaarin tiloilla 27 prosenttia.
Luvuissa ei ole suurta dramatiikkaa, vaan kehitystrendi on melko tasaista myös aiempaan kehityskulkuun nähden.
Jatkajatilanne on jopa hieman kohentunut kahden vuoden takaisesta mittauksesta ja sukupolvenvaihdossuunnitelmat ovat piristyneet. Keskimääräistä paremmin jatkajia löytyy suurilla tiloilla ja kotieläintiloilla, mikä tukee investointien ja pitkäjänteisen kehittämisen jatkumista.
Tilamäärän väheneminen ei tarkoita passiivista sopeutumista tilanteeseen. Päinvastoin, tutkimuksen perusteella tiloilla etsitään aktiivisesti uusia mahdollisuuksia toiminnan kehittämiseen ja tukijalkoja tulovirtojen lisäämiseen.
Kehittämishalun rinnalla tilojen tulevaisuuskuvaa varjostaa taloudellinen epävarmuus. Maatalouden lähivuosien kannattavuusodotukset ovat hieman kahden vuoden takaista vaisummat, vaikka kokemus viime vuoden kannattavuudesta on kohentunut.
Tilojen välillä on kuitenkin suuria eroja. Maito- ja naudanlihatiloilla tulevaisuuden näkymät ovat keskimääräistä myönteisempiä, kun taas viljatiloilla tulevaan suhtaudutaan varovaisemmin. Tämä näkyy kasvavana kiinnostuksena erikoiskasveihin, viljelysopimuksiin sekä uusiin tulonlähteisiin.
Maatilat kehittävät toimintaansa joko erikoistumalla tai monialaistamalla liiketoimintaansa kukin omista lähtökodistaan. Tilan tulonlähteiden monipuolistuminen ei tarkoita vain uutta yritystoimintaa maatilan yhteydessä. Monella kasvitilalla viljelijä tai puoliso käy tilan ulkopuolella palkkatyössä, ja erityisesti viljatiloilla ulkopuolinen työ on keskeinen osa kotitalouden toimeentuloa.
Metsätalous ja puunmyyntitulot ovat monelle tilalle tärkeä lisätulonlähde. Lisäksi noin puolet tiloista harjoittaa muuta yritystoimintaa, yleisimmin koneurakointia tai puu- ja energiatuotteiden valmistusta myyntiin. Moni tila harjoittaa tilan tuotteiden suoramyyntiä tai tarjoaa matkailupalveluja. Uusiutuvan energian merkitys osana tilan tulonmuodostusta ja kustannusten hallintaa on myös kasvussa.
Maatilan tulevaisuuden toimintamalli voi siten rakentua maatalouden, metsätalouden, muun yritystoiminnan ja palkkatulojen yhdistelmästä.
Yksi tutkimuksen keskeisistä viesteistä liittyy riskienhallintaan. Riskien havainnointi ja hallinta ovat hyvin läsnä tilojen arjessa. Tulonlähteiden hajautuksen lisäksi jatkavat tilat hyödyntävät neuvontapalveluita, ottavat eläintautivakuutuksia ja harjoittavat sopimustuotantoa. Myös tietoturvan hallinta on mukana tilan toiminnan turvaamisessa.
Kasvinviljelyssä panostetaan erityisesti maan kasvukuntoon, vesitalouteen ja ojitukseen. Tähän on voinut vaikuttaa myös se, että kasvukauden sään ääri-ilmiöt kuuluvat kasvitilojen merkittävimmiksi arvioimiin riskeihin.
Hyvässä kunnossa oleva pelto auttaa kestämään sekä märkiä että kuivia vuosia ja tasoittaa satovaihtelua. Maanparannustoimet sekä erilaisten maanpeitekasvien käyttö nähdään samalla sekä ympäristötekoina että liiketaloudellisina investointeina.
Myös markkinariskien hallinta korostuu. Viljelijät hakevat vaihtoehtoisia myyntikanavia, viljelysopimuksia ja uusia yhteistyömalleja. Erityisesti suurilla kasvitiloilla kiinnostus tuottajaorganisaatioita ja jopa vientikanavia kohtaan on kasvanut. Tulevaisuuden kilpailukyky ei rakennu ainoastaan tuotanto-osaamisen kehittämiseen vaan myös markkinaosaamisen laajentamiseen.
Pieni tilakoko ei automaattisesti tarkoita heikkoja tulevaisuudennäkymiä.
Kasvinviljelyssä näkyy selvää siirtymää kohti monipuolisempaa tuotantorakennetta. Viljatilat suunnittelevat ottavansa entistä aktiivisemmin viljelyyn erikoiskasveja, valkuaiskasveja ja öljykasveja osana tulevaisuuden strategiaansa. Tavoitteena on rakentaa parempaa peltoviljelyn kannattavuutta ja vähentää riippuvuutta yksittäisen tuotteen markkinakehityksestä.
Samalla kasvinviljelyn kehittämisessä korostuu viljelytekniikan uudistaminen. Syyskasvit, valkuaiskasvit, maan kasvukunnon parantaminen ja täsmäviljelyteknologiat ovat nousseet vahvasti esille tilojen suunnitelmissa.
Varsinkin yli 100 hehtaarin tiloilla erilaisia täsmäviljelyn toimia otetaan aktiivisesti käyttöön. Viljelyn kehittämistä ei nähdä yksittäisinä toimenpiteinä, vaan kokonaisuutena, jossa tuotantotapa, kasvivalinnat, talous ja riskienhallinta tukevat toisiaan.
On myös tärkeä huomioida, että pieni tilakoko ei automaattisesti tarkoita heikkoja tulevaisuudennäkymiä. Monet erikoiskasvitilat ovat pinta-alaltaan suhteellisen pieniä ja erikoistuminen, kasvivalinnat, jalostusaste ja markkinaosaaminen voivat tarjota vaihtoehtoisen polun kannattavuuden rakentamiseen.
Kotieläintalouden investointiaikeet tuotantorakennuksiin ovat kevään kyselyn mukaan aiempaa vireämpiä. Vaikka tilojen määrä vähenee, kotieläinsektorin tuotantomäärien ei odoteta laskevan samassa suhteessa.
Investointihalukkuus ei vielä tarkoita, että kaikki suunnitelmat toteutuvat. Tuotannon heikko kannattavuus ja epävarmuus tulevasta ovat edelleen tärkeimmät investointien esteet. Samalla rahoituksen saatavuus on noussut aiempaa selvemmin rajoittavaksi tekijäksi.
Varsinkin investoivilla kotieläintiloilla velkamäärät voivat olla jo ennestään suuria. Siksi investointipäätöksissä korostuvat aiempaa enemmän kassavirta, maksuvalmius ja kyky arvioida hankkeen kannattavuutta erilaisissa markkinatilanteissa.
Yli 200 hehtaarin tilat muodostavat tutkimuksen perusteella oman ryhmänsä. Näiden tilojen määrä kasvaa nykyisestä 1 800:sta 2 000:een vuoteen 2035 mennessä. Suurilla tiloilla investointihalukkuus on selvästi muuta maataloutta suurempaa lähes kaikilla osa-alueilla.
Suurilla tiloilla investoinnit, osaamisen kehittäminen ja uusien toimintatapojen käyttöönotto ovat muuta maataloutta yleisempiä. Isot tilat panostavat muita enemmän lisäpellon hankintaan, ojituksiin, varastoihin, täsmäviljelyyn ja energiaratkaisuihin. Samalla tilakoon kasvu korostaa johtamista, ulkopuolisen työvoiman käyttöä, yhteistyöverkostoja ja strategista päätöksentekoa.
Tuotannon kehittäminen nähdään yhä enemmän johtamis- ja yrittäjyyskysymyksenä.
Maatilojen strategioissa korostuvat vahvasti osaamisen kehittäminen ja yhteistyö. Viljelijät nostavat tärkeimmiksi koulutustarpeiksi talouden hallinnan, ympäristöasiat, peltoviljelyn, energia-asiat sekä riskienhallinnan. Tuotannon kehittäminen nähdään yhä enemmän johtamis- ja yrittäjyyskysymyksenä.
Samaan aikaan yhteistyö lisääntyy lähes kaikissa tuotantosuunnissa. Koneyhteistyö, urakointipalvelut, työnvaihto, hankintarenkaat ja erilaiset viljelijäverkostot tarjoavat mahdollisuuden parantaa tehokkuutta ilman, että kaikkea tarvitsee tehdä tai omistaa itse.
Tutkimuksen perusteella johtopäätös on, että ”Maatila 2035” ei ole vain yksi tyyppiratkaisu vaan vaihtoehtoja on lukuisia. Yksi kasvaa satojen hehtaarien yritykseksi, toinen rakentaa kannattavuutensa erikoistumisen varaan ja kolmas yhdistää maatalouden energiantuotantoon, metsätalouteen tai muuhun yritystoimintaan.
Yhteistä menestyville tiloille on kuitenkin kyky tunnistaa omat vahvuutensa, kehittää osaamistaan ja tehdä pitkäjänteisiä strategisia valintoja.
Maatila 2035 ei siis ole yhden mallin tila. Se on tila, jolla kyetään näkemään mahdollisuuksia ja osataan uudistua.
Kirjoittaja on tutkimusjohtaja Kantar Agrissa.