Mönkijä ei ole maataloudessa traktorin korvike. Mainio kone se kuitenkin on moneen tehtävään, varsinkin pehmeällä maapohjalla.
Mönkijän tyypillisintä käyttöä maataloudessa lienee ihmisten ja pienten kuormien siirtäminen. Kasvustojen tarkkailun ohella tällaisia töitä ovat esimerkiksi salaojien säätökaivojen säätäminen, maanäytteiden ottaminen, aitojen rakentaminen, työkalujen siirtäminen paikasta toiseen tai kivien kerääminen.
Traktoriin tai työautoon verrattuna mönkijän suurin etu on sen kyky kulkea märässä maastossa. Tämä avaa mahdollisuuksia esimerkiksi piensiementen kylvöön paljon aikaisemmin kuin traktorilla olisi pelloille asiaa.
– Ensi alkuun monella tilalla on mietitty, että tekeekö mönkijällä maataloudessa mitään. Että onko se liian pieni ja heikko. Sitten tilanne on kuitenkin kääntynyt toisin päin, että ihmetellään miten ennen on pärjätty ilman. Käyttöä löytyy maatilalta yllättävän paljon. Mönkijä ei kilpaile traktorin kanssa, vaan sillä tehdään nimenomaan pikkunäppäriä töitä, Motocafen myyjä Ville Koutonen kertoo.
Nykyään myytävät mönkijät ovat käytännössä kaikki traktorimönkijöitä, joilla saa ajaa mallista riippuen neljää- tai kuuttakymppiä.
Mönkijöitä käytetään kaikenlaisilla tiloilla, mutta omat käyttötarpeet kannattaa kartoittaa ennen ostohousujen pukemista.
– Ensimmäisenä kiinnittäisin huomiota käyttötarkoitukseen: millaiseen käyttöön mönkijä on tulossa, mitä ominaisuuksia tarvitaan ja mikä on oikea kokoluokka. Tämän jälkeen miettisin, että mönkijästä löytyy tarvittavat varusteet ja että maavara ja jousitus ovat kunnossa, Oulun konekaupan laitemyyjä Henri Lumiaho Ylivieskasta hoksauttaa.
Kun konevalinta on tehty, konetta voi räätälöidä monenlaisilla lisävarusteilla tilan tarpeisiin.
– Vakiota järeämmällä rengastuksella saa lisää pitoa ja maavaraa. Vinssi menee käytännössä aina ja pohjapanssari on ehdoton. Se ei anna vain suojaa, vaan auttaa myös välttämään kiinni jäämistä siten, ettei esimerkiksi kanto tartu mönkijän rakenteisiin. Panssarin ansiosta mönkijä liukuu kannon yli, konemyyjä Tomi Pirttijärvi Tarvikekeskukselta toteaa.
Niin ikään erilaiset puskurit, työkalulaatikot ja sivuraudat ovat maatilakäytössä usein tarpeellisia.
Pohjanlahden rannikolla Kalajoella monet pellot ovat hyvin rautapitoisia. Saostumien takia salaojat vaativat tavallista enemmän huoltoa ja tarkkailua. Kevätmärillä tapahtuva salaojien toimivuuden varmistaminen onkin ollut maanviljelijä Lauri Juolan lihasikatilalla mönkijän tärkeintä käyttöä. Kosteilla pelloilla mönkijä ei tee jälkiä, eikä jää helposti kiinni.
Tilalle hankittiin reilut kaksi vuotta sitten maastomönkijän tilalle Can-Am Traxter HD9.
– Peltomme ovat useammassa paikassa ja tilan rakennuksiakin vähän siellä täällä. Liikkumista paikasta toiseen on siis paljon. Sillä avomallisella mönkijällä siirsi ihmisen hienosti paikasta toiseen, mutta onhan se talvella kylmää kyytiä, Juola sanoo.
Juolan Traxterissa on lisävarusteena ovet ja ohjaamo, joka lämpiää hänen mukaansa nopeasti tarvittaessa jopa kuumaksi. Ohjaamoon on myös helppo kulkea, koska istuin on sopivan avonainen ja nousukorkeus matala.
– Sekin on tietenkin etu, että kypärää ei tarvitse käyttää. Pihapiirin ajoissa kypärä jää helposti pois, joten ohjaamollinen mönkijä on myös turvallisuuskysymys, Juola pohtii.
Traxter on osoittautunut oivalliseksi myös salaojia tehtäessä: viisimetrinen alumiinikärry putki- ja tarvikekuormassa kulkee sujuvasti mönkijän perässä. Oma lukunsa kuljetuskyvyssä on toki myös Traxterin lava, jonne mahtuu Juolan sanoin vaikkapa katkaisusirkkeli tai 450-litrainen polttoainesäiliö.
– Tuo on kuudenkympin malli, eikä sitä nopeampaan sorateillä tarvitse ajaakaan. Sähköisen ohjaustehostimen ja turf-lukon ansiosta mönkijä kulkee suoraan. Se on myös niin vakaa, että sen uskaltaa antaa ajettavaksi 15-vuotiaalle traktorikortilliselle, Juola sanoo.
Juolan Traxterilla on ajettu yli 400 tuntia ja 20 000 kilometriä. Takuuajan huollot hän teetti liikkeessä, mutta on huoltanut myöhemmin konetta itse.
– Kun lavan nostaa pystyyn, niin siellä alla on kaikki hyvin ja tilavasti esillä. Ei ole niin kuin avomalleissa, että pitää purkaa puoli konetta löytääkseen tulpan.
Mönkijöiden voimansiirto on yleensä toteutettu variaattorilla. Hondan 520 FA6 -malleissa on sen sijaan kaksoiskytkimellä varustettu automaattivaihteisto. Ratkaisu on tuttu automaattivaihteisista autoista.
Timo ja Tuomo Tuovisen maatalousyhtymään Lapinlahdella ostettiin kolmisen vuotta sitten 520 FA6. Kaksoiskytkimellisellä mönkijällä oli tarkoitus korvata nimenomaan kasvinviljelytilan autoliikennettä tilakeskuksen lähellä.
– Sillä on mukavampi liikkua kuin traktorilla. Autoon verrattuna mönkijä on näppärämpi, koska sillä pääsee vähän oikomaankin. Nappivaihteiseen päädyttiin, sillä sen pitäisi olla luja ja kestävä. Lisäksi vetoteho on totta kai vähän parempi kuin variaattorillisessa laitteessa. Ajatuksena oli myös, että nuorisokin pääsee mopoautokortin suoritettuaan sillä pellolle ja pois, Timo Tuovinen selvittää.
Hondaan on rakennettu tilalla pieni teline, jossa kulkee lapio tai raivaussaha. Lisäksi mönkijää on käytetty tavaroiden siirtämiseen niin, että perään on kiinnitetty henkilöauton peräkärry. Maatalousajon ohessa mönkijällä on piipahdettu ajoittain metsäpalstoilla, koska Tuovisen sanoin siinä ei tarvitse auton tavoin pelätä, että johdot repeytyvät pohjasta irti.
– Vaikka käytössä on oikeastaan vain mielikuvitus rajana, niin täytyyhän se sanoa, että mönkijä on kuivan kelin kampe, Tuovinen jatkaa.
Tuovinen kertoo olevansa kaiken kaikkiaan Hondaan tyytyväinen.
– Ensimmäisen kahden vuoden aikana ei ollut yhtään mitään korjattavaa, mutta nyt kolmantena vuonna on ollut pientä anturivikaa vaihdelaatikossa. Onneksi se ei ole estänyt ajoa ja onneksi takuu on edelleen voimassa. Kertaakaan ei ole jääty välille, Tuovinen sanoo.
Hondan huolto-ohjelma noudattaa mönkijöille tyypillistä kaavaa: uuden koneen huollot tehdään 25, 50 ja 100 tunnin kohdalla. Tämän jälkeen huoltotarpeen ilmaisin syttyy sadan tunnin tai yhden vuoden välein.
Sonnien loppukasvatukseen keskittynyt siikajokinen Nautatuulia Oy osti Polaris Sportsman 570 6×6:n lähinnä piensiementen keväistä täydennyskylvöä varten.
– Siinä työssä 6×6 on hinta-laatusuhteeltaan paras kone. Jos haluaa, että kylvöistä on apua toiselle sadonkorjuulle ja itävyys hyvä, niin täydennyskylvö pitää tehdä keväällä niin aikaisin, että pellolla on vielä vesimärkiä kohtia ja varjopaikoissa lunta. Silloin pellolle ei ole juuri millään muulla asiaa, mutta tuolla mönkijällä ei oikeastaan jää edes jälkiä, maatalousyrittäjä Ari-Pekka Toppila kertoo.
Polariksella on ajettu tilalla 12 000 kilometriä maatalousajoa ja lisäksi vähän hupiakin. Ensiksi mainittu on sisältänyt 250 hehtaarille keväisin tehtävän täydennyskylvön lisäksi lohkojen tarkkailua ja työkalujen kuljettamista.
– Lava on jotakuinkin metri kertaa metri eli sinne mahtuu työkaluja niin, että kärry on ollut harvoin perässä, Toppila kertoo.
Mönkijän maastokelpoisuutta Toppila kuvaa toteamalla ettei ”menokykyä voita mikään”. Hän konkretisoi asiaa vertaamalla, että siinä missä tilan edellinen nelivetoinen mönkijä jäi kiinni, kolmiakselinen menee vielä perusvedolla. Perustilanteessa 6×6 vetää kahdella takimmaisella akselillaan.
– Olemme pitäneet etuvetoa päällä todella vähän. Ajatuksena on ollut se, että jos kone alkaa jäädä kiinni takavedolla, niin etuveto kytketään ja matka jatkuu, Toppila sanoo.
6×6:ssa on sama moottori kuin yleisemmässä kaksiakselisessakin Sportsmanissa. Voima ei Toppilan mukaan kuitenkaan lopu kesken, vaikka kuusipyöräinen onkin raskaampi.
– Kun lavalla on tavaraa, paino on taka-akseleilla, minkä myötä pitoa löytyy paljon. Kun pienellä puolella ajaessa voimaa riittää, niin kardaaniakselit ovat lujilla. Kerran sellainen on pitänyt vaihtaakin, mutta muutoin kone on ollut kestävä ja luotettava, Toppila jatkaa.
6×6:n ainoaksi huonoksi puoleksi Toppila mainitsee sen, että ajaessa on harrastettava ”kypäräsulkeisia” eli kypärän käyttö on pakollista.
Kasvustosensori on nykypäivän vaatimuksiin sopiva työväline. Se mittaa kasvustoa ja säätää lannoitteen tai kasvinsuojeluaineen määrää havaitun tarpeen mukaan. Tuotantopanosten käytön tarkentamisesta syntyy säästöä, ja oikein kohdistetut panokset voivat lisätä myös tuottoja.
Nyt se on rantautunut Suomeen, ensimmäinen itsenäiseen työhön pystyvä robottitraktori. Elokuun alussa AgXeedin robottitraktori-kultivaattoriyhdistelmä teki neitsytmuokkauksensa Hintsan tilalla Raisiossa.
Koneyhteistyö lisää turvallisuutta peltotöissä. Suunnitelmallisuus säästää myös aikaa. Työn tauotus ja hyvä kunto estävät tuki- ja liikuntaelinvaivoja.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.