Essi ja Ville Korhonen Valolan tilalta Rautalammilta rakensivat viime vuonna kahden robotin pihaton. Sinne iskeneen sorkanvälin ajotulehduksen nuori viljelijäpari sai nujerrettua tarkalla karjasilmällä ja ahkeralla sorkkapesulla.
Uuden pihaton avajaisia vietettiin syyskuussa ja sorkkaongelmat ilmenivät siitä parin kuukauden päästä. Olosuhteista se ei ollut kiinni. Pihatossa on käytävä- ja ritilämatot, mukavat parret, tilaa ja raikasta ilmaa. Mutta muutos, positiivinenkin, on lehmälle muutos.
– Kaksi jouduttiin hoitamaan antibioottikuurilla. Kuureja ei ole tarvittu sen jälkeen, kun opimme tunnistamaan oireet, Ville Korhonen kertoo.
Pihaton ensimmäisen joulun Essi ja Ville pesivät toisenkymmenen lehmän sorkkia. Viikon urakka kannatti. Pestäviä on nykyisin maksimissaan kaksi kuukaudessa, eikä ajotulehdus ole uusinut käsitellyillä.
– Ilman omaa telinettä joulupesu ei olisi onnistunut eivätkä yksittäiset sen jälkeen. Se on Finnlacton peruspukki, mutta sopii puhdistukseen. Sorkkahoitajan kanssa säädeltiin sitä ja pidennettiin hihnoja, Ville sanoo.
Jo etukäteen pihattoon suunniteltu sorkkapukki on nyt neljännelle robotille varatulla paikalla heti toisen robotin jälkeen. Lypsyltä poistuvan lehmän saa siihen yhdellä aidankäännöllä.
– Sorkkapukin on pakko olla helpolla paikalla. Kun joku bongattu on lypsyllä, pukin ehtii sen aikana valmistella. Pesun tekee yksin vartissa tai kahdestaan kymmenessä minuutissa, Essi kertoo.
Pesuun Korhoset käyttävät vettä ja Virkonia. Ärtyneempiin sorkkiin suihkutetaan Engemycin-antibioottisprayta ja lievempiin Aloe Vera -pohjaista hoitosuihketta. Nykyisille yksittäisille lieville riittää puhdistus parina–kolmena päivänä.
Pahimman epidemian aikana myös lannanpoistoväliä tihennettiin. Lehmillä oli hyvä lumitalvi kahlailla pakkaslumessa. Sorkkakylpyaltaasta Korhoset eivät ole innostuneet.
Essi ja Ville Korhonen katsovat pihatossa tarkasti sorkkia. Apejaon jälkeen on kätevää käydä läpi koko lehmärivin jalat.
Lehmä merkitään sorkkapesuun, jos se yhtään kannattelee sorkkaansa tai jalassa näkyy turvotusta. Oireita on tyypillisesti takasorkissa. Ensikoilla kriittinen aika on ensimmäinen viikko poikimisen jälkeen.
– Paljon kun liikutaan siellä, niin oma silmä on oppinut tunnistamaan oireet. Puutumme niihin heti. Mitä aikaisemmin sorkkasairauden saa kiinni, sitä vähemmän sen kanssa tarvitsee pelata ja sitä vähemmän tuotos laskee, Essi ja Ville painottavat.
Essi merkitsee pesukirjanpidon Minun Maatilaani, josta se siirtyy Nasevaan. Sorkkakuulumiset on helppo hoitaa Rautalammin eläinlääkäri Tanja Lehtolaisen kanssa hänen peruskäynneillään kolmen viikon välein ja terveydenhuoltokäynneillä neljästi vuodessa. Sorkkahoitaja hoitaa kaikkien sorkat kahdesti vuodessa.
– Jos sorkissa on vikaa, lehmä ei kävele, ei syö eikä tuota. Se näkyy saman tien tuloksessa. Ensiavulla olemme saaneet pelastettua paljon maitolitroja, kun ei ole tarvinnut mennä antibioottilääkitykseen ja lypsää maitoja erilleen, sanoo Valolan väki.
Essi ja Ville Korhonen alkoivat kolme–neljä vuotta sitten kiertää ProAgrian ryhmässä Suomen ja Tanskan pihatoita saadakseen omastaan helppohoitoisen ja eläimille mahdollisimman hyvän. Hiehola päätettiin rakentaa ensin.
– Että olisi kunnon tilat nostaa eläinmäärää ennen rakentamista ja hoitaa sen aikana. Väliaikaistiloissa menee aikaa ja voimia, Ville perustelee.
Kylmäkasvattamossa on nyt tilat sadalle eläimelle. Vasikat viettävät emonsa kanssa ensin pari päivää lypsypihaton poikimakarsinassa vapaalla ternimaidolla. Essi on huomannut vasikoiden pysyvän niin hyvin terveinä. Vanhassa navetassa vasikat ovat viiden vasikan karsinoissa ja ryhmät siirtyvät hiehopihattoon noin kolmen kuukauden ikäisinä.
Askel 33 lehmän parsinavetasta uuteen pihattoon oli loiva ja tuotos pysyi tasaisena. Lehmät olivat kesän hiehopihatossa – siinäkin oli hyötyä kunnon tiloista – ja kulkivat lypsyllä pihalle sijoitetulla robotilla.
– Ne eivät pihatossa yhtään ihmetelleet robottia. Ei olla yhtään yötä valvottu siellä robottiin totuttamassa, Korhoset sanovat.
Vaikka karjasta on 60 prosenttia ensikertalaisia, energiakorjattu keskituotos on 11 500 kiloa ja tavoite 12 000 kiloa lähestyy jouluna. Essi kertoo tilan satatonnari Hipelin lypsäneen viime vuonna kolmessa navetassa elämänsä tuotoksen, 17 000 kiloa.
Uudistuseläimissä Essi ja Ville Korhonen kiinnittivät huomiota sorkkaterveyteen, koska omassa navetassa ei tarttuvia sorkkatauteja ollut. He ostivat hiehot ja vasikat viideltä tilalta lähikunnista.
– Ostettiin niitä ikäluokkia, mitä itsellä ei ollut. Tavoitteena oli, että pihatossa poikisi suunnilleen saman verran joka kuukausi. Vahingossa osattiin ajatella sopimustuotannon mukaisesti, Ville nauraa.
Ruokinnallisia sorkkasairauksia Valolassa ei ole ollut. Sorkat ja jalat pysyvät edelleen jalostuksen painopisteenä. Faba hoitaa jalostuksen ja Ville siemennykset. Genomitestausta on Valolassa tehty nyt neljä vuotta. Hiehopihaton Terttu näyttää tällä hetkellä geeneiltään lupaavimmalta.
Tuottajavetoinen Juvan Bioson Oy toimii hyvänä kouluesimerkkinä, miten lannankäsittely osakastilojen omassa biokaasulaitoksessa tuottaa energian ohella hyvää kierrätyslannoitetta. Lisäksi se tasaa alueen ravinnetasetta.
Harrastukseksi mainitaan yleensä jotain mukavaa ajanvietettä, jota tekee omasta halustaan, kutakuinkin säännöllisesti ja vapaa-ajallaan. Joskus harrastus voi muuttua työksi, mikä on useimmiten mahtavaa, jos into ja palo aiheeseen säilyy. Kukapa ei haluaisi tehdä työkseen sitä, mitä tekisi muutenkin ihan mielellään ja jopa ilman korvausta. Pari tähän Eläin-lehteen haastateltua yrittäjää mainitsee käyttävänsä vapaa-aikaansa numeron teema-aiheeseen eli
Luonnonvarakeskuksen syyskuussa julkistama kuivikemarkkinoiden selvitys on totista luettavaa. Turpeen nosto vähenee rajusti, kutteri ja sahanpuru ohjautuvat energiaksi ja korvaavat materiaalit ovat vähissä.
Lajinmukainen ja laadukas ruokinta on eläinten tuottavuuden, terveyden ja hyvinvoinnin lähtökohta.
