Öljypellavan jalostajat kaipaavat lisää innokkaita viljelijöitä. Lisäsopimuksia ollaan lähivuosina valmiita tekemään tuhannelle hehtaarille.
Öljypellavan viljelyala on viime vuosina vaihdellut 1 000–2 000 hehtaarissa. Kotimaiselle pellavalle olisi suurempi tarve. Nyt käytetystä pellavasta suunnilleen puolet on tuotu ulkoa.
”Koko ajan on ollut vajausta kotimaisesta raaka-aineesta. Pellavatuotteiden menekki kasvaa, joten raaka-aineen tarvekin kasvaa”, Linseedin viljelypäällikkö Heikki Lahti-Kala sanoo. Tilanne on sama kaikilla Öljypellavayhdistykseen kuuluvilla pellavaöljyn jalostajilla. Tuotteissa käytettäisiin mieluummin kotimaista kuin tuontipellavaa. Sen öljyn laatu kun on parempaa.
Öljypellavan viljely on sopimustuotantoa. Sen hinta ei heilahtele samalla lailla kuin viljalla. ”Sopimus takaa sadolle varman menekin määrättyyn hintaan”, Lahti-Kala muistuttaa.
”Tällä hetkellä pellavan kilpailukyky on erittäin hyvä.” Kun viljan hinta on alhaalla, tiloilla aletaan miettiä muitakin kasveja.
Viljelykiertoon viljan välikasviksi pellava sopii erinomaisesti. Se katkaisee viljojen tautiriskiä ja parantaa maan rakennetta. ”Tutkimusten mukaan sen välikasviarvo on lähellä rypsin arvoa”, Lahti-Kala sanoo.
Pellava on vaatimaton kasvi. Sen vaatimat tuotantopanostukset ovat pienemmät kuin viljalla. Typpilannoitusta se tarvitsee noin 45–60 kiloa hehtaarille. Kasvinsuojelussa tautiruiskutukset saa unohtaa, vain rikkakasveja täytyy käydä torjumassa. Ympäristöystävällinen kasvi siis.
Entä puinti? ”Sitä kohtaan on kieltämättä määrättyjä pelkotiloja. Mutta kun asiaa valmistelee jo keväällä ja kylvää pellavan ensimmäisenä aikaisille lohkoille, pääsee myös puimaan ajoissa. Syksyllä on oleellista käyttää kuivat ja aurinkoiset päivät pellavan puintiin. Silloin se onnistuu, ja niin pellavanviljelijät tekevätkin.”
Sopimustuottajia ei jätetä yksin. Viljelytietoa ja kylvösiemeniä saa parhaiten ottamalla yhteyttä suoraan öljypellavaa jalostaviin yrityksiin. Viljelypäälliköt kertovat, miten pellavan viljelyssä onnistuu. Keväällä järjestetään viljelijäkoulutuksia, ja uusien viljelijöiden pelloilla käydään kesän mittaan katsomassa kasvustoja.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
