Sertifioitu siemen maksaa itsensä takaisin jo pienellä sadonlisällä, mutta myös tilan oma siemen voi olla kilpailukykyinen vaihtoehto huolellisesti kunnostettuna. Esimerkkilaskelma alla vertailee, kumpi kannattaa. Kylvösiemenen pitää aina olla puhdasta, tervettä ja hyvin itävää.
Maatalousyrittäjä Kallepekka Toivonen katselee juuri puitua Calispero-kevätvehnäpeltoa Nurmijärven Nukarilla. Sadon määrä ja laatu miellyttävät, vaikka tarkat luvut eivät olekaan vielä tiedossa.
– Kylvin tämän lohkon itse kunnostamallani viime vuoden siemenellä. Tämänkin vuoden sadosta saa varmasti kylvösiemenen ensi vuodelle, Toivonen pohtii.
Hänellä on kylvösiemenen kunnostukseen oma lajittelija. Peittauksen Toivonen hoitaa yhteistyötilan peittauslaitteella.
– Mielelläni käytän uusiakin lajikkeita. Vaihdan viljalajikkeita keskimäärin viiden vuoden välein. Jos on huono satovuosi, käytän seuraavana vuonna sertifioitua siementä. Öljykasvien, kuminan, öljyhampun ja hybridirukiin siemenet ostan luonnollisesti aina kaupasta.
Toivonen on varsin tyypillinen suomalainen viljelijä. Noin 30 prosenttia vuosittain käytettävästä ruoka- ja rehukasvien kylvösiemenestä on kaupasta ostettua sertifioitua siementä. Karjatiloilla ostosiementä käytetään kasvitiloja enemmän, koska työaika kuluu eläinten parissa.
Toivosella on selvät kriteerit lajikkeiden valinnalle.
– Viljasta katson ensimmäiseksi lajikkeen laatuominaisuudet. Vehnällä pitää olla korkea valkuaispitoisuus ja sakoluku, ja kauran tärkein laatutekijä on korkea hehtolitrapaino.
Suomessa kylvösiemeneksi saa markkinoida vain Ruokaviraston valvonnassa tuotettua sertifioitua siementä. Valvonta ulottuu koko tuotantoketjuun pellolta kauppaan.
Sertifioimattoman siemenen myynti on siemenlain nojalla kielletty. Myynniksi luetaan myös maatilojen välinen siemen- ja vaihtokauppa.
Kylvösiemenenä voi käyttää myös tilalla tuotettua siementä, jota kutsutaan TOS-siemeneksi (tilan oma siemen). Oikeus TOS-siemenen käyttöön on kirjattu lakiin kasvinjalostajanoikeudesta.
Tilat maksavat suojattujen lajikkeiden käytöstä käyttöoikeus- eli TOS-maksun. Tiedot TOS-maksua varten kerätään maatalouden tukihakemuksista. Ruokavirasto toimittaa viljelijöiden tukihakemuksiin kirjaamat tiedot oman siemenen käytöstä Siemenkauppiaitten Yhdistykselle. Tietojen pohjalta lähetetään laskut viljelijöille ja tilitetään saadut rahat kasvinjalostajille tai heidän edustajilleen.
Maatilan Pellervon digitilauksella pääset lukemaan tämän ja muita maksullisia juttuja.
Jäikö juttu kesken? Jatka lukemista: Nyt ensimmäinen kuukausi Maatilan Pellervon digiä vain 5,90 euroa.
Oletko jo tilaaja?
Avomaankurkku on Vainion perhetilan lippulaivatuote. Suurin osa satojen tonnien sadosta lähtee tuoreena kuluttajille eri puolille Suomea, mutta tilalla valmistetaan myös suolakurkkuja perinteisin menetelmin. Veljesten suolakurkut -tuotemerkki on valloittanut paikkansa kauppojen hyllyillä.
Viime kesän säät suosivat kasvinviljelyä suurimmassa osassa Suomea. Sadot olivat määrältään ja laadultaan keskimääräistä parempia. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertoo, miten kasvukausi omalla tilalla sujui.
Monet seikat puhuvat erikoiskasvien viljelyn lisäämisen puolesta: ne ovat usein taloudellisesti kannattavia, hajauttavat riskejä ja sopivat viljan esikasveiksi. Hyvät sadot edellyttävät kuitenkin viljelijältä uuden opettelua ja viljelykierron huolellista suunnittelua.
Pinaatti on ainoa viljelykasvimme, josta saadaan avomaalla kaksi satoa kesässä. Maatalousyhtymä Heikkilä Vampulassa on yksi harvoista sitä viljelevistä tiloista. Pinaatin viljely edellyttää säntillisyyttä. Sen lisäksi tilalla viljellään tuorehernettä ja viljoja.
Kasvinsuojelu on kokonaisuus, joka rakentuu laji- ja lajikevalinnoista, viljelykierrosta, viljelytoimenpiteistä ja ruiskutuksista. Viljelykierron suunnittelussa on huomioitava myös kasvinsuojelukierto: eri kasveilla yleiset kasvintuhoojat sekä resistenssin ehkäisy.
Maatilayrityksissä tapahtuu vuosittain tapaturmia ja jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen Riskimittari on uusi työkalu, jonka avulla yrittäjä voi tunnistaa riskejä ja tehdä riskien seurantaa.
Kun aloitin maa- ja metsätalouden opinnot 1960-luvun lopulla, maatilojen keskimääräinen peltopinta-ala oli kahdeksan hehtaaria. Lypsylehmiäkin oli suurin piirtein kahdeksan taloutta kohden. Tilojen toimintaa tuettiin valtiollisilla tuloratkaisuilla, ja metsät toimivat tuotannon investointipankkina. Yliopiston opetusohjelmaan tuli vahvasti mukaan koneiden tekniikka ja käyttö, koska se kehityssuunta nähtiin välttämättömänä. Hitaasta muutoksesta huolimatta Suomi ajautui 1960-luvulla ylituotanto-ongelmiin. Syntyi voi- ja…
Metsäojituksella on yli kolminkertaistettu suopuustojen kasvu. Nyt suometsät käsittävät noin neljänneksen Suomen puuvarannosta ja metsien vuosittaisesta kokonaiskasvusta. Suomen puustoisia soita on ojitettu lähes sata vuotta. Ojitusta on kokeiltu ja tutkittu jo pitkään ennen sitä.
Muutos on riski, mutta niin on paikalleen jääminenkin. Kaikkea epävarmuutta ei voi yritystoiminnassa välttää. Olennaista on tunnistaa, mikä on hallittua riskinottoa ja mikä passiivisuudesta syntyvää riskiä.
Valkuaiskasvien viljelyn lisääminen niin ruuaksi kuin rehuksi vahvistaisi ruuantuotannon omavaraisuutta koko Euroopassa. Suomessa kokeillaan esimerkiksi härkäpapua ja kikhernettä.
