Siirry sisältöön

Suomen viljellyin erikoiskasvi on rypsi, jota Luonnonvara­keskuksen tilaston mukaan tuotettiin viime vuonna alle 50 000 hehtaarilla. Kuminan viljelyala oli vähän päälle 20 000 hehtaaria ja rapsin noin puolet siitä. Muita erikoiskasveja viljeltiin huomattavasti pienemmillä pinta-aloilla.

Etenkin rypsin ja rapsin viljelyalat ovat viime vuosina olleet kasvussa, mutta niidenkin viljelyä olisi yhä varaa lisätä reippaasti. Alkutuotannon asian­tuntija Johanna Pihala Pyhäjärvi-­instituutista muistuttaa, että elintarviketeollisuus käyttäisi mielellään suomalaista öljykasvi­puristeen raaka-ainetta, mutta koti­maasta sitä saa vain 30 prosenttia. Markkinoita löytyy myös muille erikoiskasveille kuten kuminalle, korianterille ja öljyhampulle.

– Erikoiskasvien viljely on ollut useana vuonna kannattavampaa kuin viljojen, mikä puoltaisi niiden viljelyn lisäämistä. Toisaalta erikoiskasvien viljelyssä on enemmän kriittisiä hetkiä kuin viljoilla, joten ne vaativat enemmän tarkkailua ja havainnointia, Pihala puntaroi.

Hän on perehtynyt erikoiskasvien ja yrttien viljelyyn ja mahdollisiin riskeihin Pyhäjärvi-instituutin monissa hankkeissa. Pihalan mielestä maatilayrittäjän kannattaa huomioida erikoiskasvit viljelypohdinnoissaan, jos on valmis omaksumaan uutta tietoa ja muuttamaan toimintatapojaan.

Rypsi ja rapsi sopivat hyvin myös nurmi­valtaisiin viljely­kiertoihin. Kuva: Pyhäjärvi-instituutti
Rypsi ja rapsi sopivat hyvin myös nurmi­valtaisiin viljely­kiertoihin. Kuva: Pyhäjärvi-instituutti

Erikoiskasveilla on useita hyötyjä

Kannattavuuden lisäksi erikoiskasvit tuovat tilalle monia muitakin hyötyjä. Pihala listaa ensimmäiseksi satoriskien hajauttamisen, sillä esimerkiksi viljoille huonot kasvuolosuhteet eivät välttämättä ole sitä erikoiskasveille.

– Tilan monipuolinen viljelykasvi­valikoima vähentää satomenetyksiä. Esimerkiksi viime vuonna monet vilja­kasvit kärsivät kevään viileydestä ja sateista, mutta syysrypsille ja -rapsille se oli otollista ja niistä saatiin suuri sato, hän havainnollistaa.

Erikoiskasvien viljely lisää pelto­luonnon monimuotoisuutta ja katkaisee hyvin viljojen tautipainetta. Öljyhampun runsas biomassa on omiaan lisäämään pellon orgaanista ainesta. Syyskylvöiset kasvit puolestaan tuovat pelloille myös talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen liittyviä ympäristö­hyötyjä.

Pihalan mukaan monet erikoiskasvit voivat menestyä aina Oulun korkeuksilla asti. Syysrapsia ja korianteria suositellaan vain Suomen eteläisimpiin osiin, mutta rypsi ja kumina pärjäävät kovemmissakin oloissa.

– Suomessa on paljon nurmivaltaisia viljelykiertoja, jotka olisivat varsinkin rypsille ja rapsille erityisen otollisia. Niiden viljelyn hidasteena monilla karjatiloilla saattaa kuitenkin olla se, että työhuiput osuvat yksiin tilan muiden työhuippujen kanssa. Tilojen kannattaisi ehdottomasti kuitenkin punnita potentiaalin hyödyntämismahdollisuuksia, Pihala kannustaa.