Teknologia tuo uusia työkaluja maatalouteen. Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksessa (SjT) Paimion Meltolassa kokeiltiin tällä kasvukaudella peltorobotin käyttöä sokerijuurikkaan viljelyssä. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia: robotti toimii niin kylvössä kuin rikkojen kitkemisessäkin.
Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainut peltorobotti on tämän kesän häärinyt tutkimuskeskuksen juurikaspelloilla Paimiossa. Itsekseen kulkeva pienikokoinen härveli on herättänyt ansaittua huomiota ohikulkijoissa.
– Muualla Euroopassa peltorobotteja hyödynnetään viljelyssä jossain määrin, joskin sielläkin käyttö painottuu luomuviljelyyn ja tutkimustoimintaan. Meille tanskalaisvalmisteinen FarmiDroid FD20 -peltorobotti hankittiin tänä vuonna, SjT:n johtaja Susanna Muurinen kertoo.
Aurinkovoimalla toimivalla, 6-rivisellä peltorobotilla voidaan sokerijuurikkaan ohella kylvää myös muita peltokasveja ja harata rikkaruohoja. Robotti kulkee 500–900 metriä tunnissa kylvettävästä kasvista ja kylvötiheydestä riippuen. Hehtaarin kokoisen lohkon robotti kitkee parhaimmillaan viidessä tunnissa.
– Laite toimii yllättävän hyvin ja hyvällä tarkkuudella. Käyttö on ollut melko helppoa, mutta vaatii erilaista osaamista kuin perinteisten koneiden kanssa. Valmistajan tukeakin on tarvittu joissain tilanteissa. Tekniikka on kuitenkin uutta, vaikka kyseisiä laitteita on maailmalla jo noin 400, kertoo projektipäällikkö Reetta Palva Työtehoseurasta (TTS).
Robotilla voi kylvää siemenet tarkkuuskylvönä yksittäin, ryhminä tai tavanomaisesti rivikylvönä. Jotta taimien välistä voi harata, siementen välin on oltava vähintään 10 senttimetriä. Robotissa on monipuoliset säätömahdollisuudet, osa manuaalisesti avaimilla ja osa näppäilemällä kosketusnäytöstä. Harattaessa säädetään esimerkiksi aktiivisen veitsiharan etäisyyttä taimista.
Robotin toiminta perustuu GPS-teknologiaan ja sillä on oma RKT-tukiasema. Se muistaa kylvämänsä siemenen sijainnin ja osaa kitkeä rikkakasvit sekä rivien sisällä että niiden välistä. Laitteen vahvuutena on keveys, sillä robotti painaa vain 900 kiloa.
– Robottiteknologialla voidaan vähentää kemiallisen rikkatorjunnan tarvetta. Jos maa on päässyt varhaiskeväällä kuorettumaan, robotilla voitaisiin rikkoa kuorettuma jo ennen sokerijuurikkaan taimettumista, Muurinen selittää.
TTS:n ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) vetämässä PeltoRobo-hankkeessa testataan robottia yhteistyössä SjT:n ja Apetitin Räpin koetilan kanssa käytännön olosuhteissa ja selvitetään peltorobotiikan soveltuvuutta suomalaisiin viljelymenetelmiin ja -käytäntöihin. Sokerijuurikkaan ja pinaatin ohella robotti kylvi onnistuneesti syysrapsia kahdella eri rivivälillä.
Teknologia valtaa alaa kasvinviljelyssä sekä metsätaloudessa. Jo jonkin aikaa drooneja on käytetty metsien terveyslannoituksissa.
– Peltopuolella droonit olisivat hyödyllisiä esimerkiksi rikkakasvipesäkkeiden täsmätorjunnassa, mutta EU:ssa maatalousdrooneja koskeva lainsäädäntö on vasta valmisteilla. Peltokasvien lannoittaminen sen sijaan on mahdollista, Muurinen kertoo.
Viljelyssä käytettävät koneet ja niiden apulaitteet kehittyvät kovaa vauhtia.
– Kameraohjauksella varustettu hara auttaa tunnistamaan rikkakasveja ja helpottaa työtä. Edelleen tarvitaan traktori ja kuljettaja, mutta kamera lisää tarkkuutta, ajon nopeutta ja harauksen tehokkuutta, Muurinen perustelee.
Sokerijuurikkaan Tutkimuskeskuksen päätehtävänä on koko 70-vuotisen toiminta-ajan ollut tutkimukseen ja testaamiseen perustuvan uusimman viljelytiedon jakaminen viljelijöille.
– Kasvuolosuhteemme ovat kovin erilaiset kuin esimerkiksi muualla Euroopassa, joten siellä jalostetut lajikkeet eivät varmuudella toimi meillä. Lajikkeiden testaus onkin yksi tärkeistä tehtävistämme. Jos viljelyssä ilmenee ongelmia, pyritään niihin löytämään nopeasti ratkaisu, Muurinen kertoo.
Kasvinsuojelututkimuksella haetaan toimivia ja vaihtoehtoisia ratkaisuja muuttuviin olosuhteisiin maakohtaisten rajoitusten mukaisesti.
Tilanne on kasvinsuojelun osalta Muurisen mukaan sikäli kriittinen, että tehoaineita poistuu jatkuvasti markkinoilta eikä uusia tule tilalle.
– Viime aikoina rikkakasvitorjunnan kehittäminen on ollut yksi painopistealueista, ja tähän liittyy myös peltorobotin testaaminen kitkennässä.
Sokerijuurikasta kasvaa Suomessa noin 560 tilalla yhteensä yli 11 000 hehtaarin alalla.
Tutkimuskeskuksen omalla ja yhteistyötilojen kanssa tehtävällä koetoiminnalla on saatu paljon arvokasta kokemusta ja löydetty toimivia viljelykäytänteitä. Satotasot ovat viime vuosina kivunneet jopa yli 60 tonniin hehtaarilta.
– Ehkä merkittävin saavutus sokerijuurikkaan viljelyssä oli aikanaan sijoituslannoituksen käyttöönotto. Pienempiä virstanpylväitä ovat olleet starttifosforimenetelmän testaus sekä tarkennetun lannoituksen testaus ja niiden käyttöönotto. Viljelykiertoa olemme edistäneet pitkään, ja tässä on viimein myös saavutettu tuloksia, toteaa Muurinen.
Tutkimuskeskus tuottaa aktiivisesti tietoa ja kehittää viljelymenetelmiä, jotta viljely luonnistaisi ilmaston muuttuessa.
Keskiössä ovat hiilensidonnan edistäminen ja viljelyssä tapahtuvan muutoksen hallinta.
– Keväiden kuivuus on yleistynyt ja sen takia sokerijuurikkaan veden tarve nousee aivan eri tavalla esille kuin aiemmin. Samoin kokonaisvaltaisen viljelyn huomioiminen kasvinsuojelussa ja ravinteiden kierrätyksessä. Tämä kaikki muuttaa tutkimuskeskuksen työnkuvaa laajemmaksi ja haastavammaksi, Muurinen arvioi.
Sokerijuurikas on yksi tehokkaimmista hiilidioksidia ilmasta sitovista viljelykasveista Suomessa. Hiiltä sitoutuu juurikkaaseen, naattiin ja juuriin. Hehtaaria kohden peltoon jää keskimäärin 25–30 tonnia biomassaa palauttamaan poistunutta hiiltä. Sokerijuurikas on yksi potentiaalisimmista viljelykiertoa monipuolistavista viljelykasveista ja erinomainen esikasvi muun muassa viljoille.
Tänä syksynä sokerijuurikasta on korjattu hyvissä olosuhteissa ja aiempaa isommilla koneilla. Nyt nostotyö alkaa olla loppusuoralla. Oikukkaasta kasvukaudesta huolimatta keskisato yltää hieman yli viiden vuoden keskiarvon.
Kasvustosensori on nykypäivän vaatimuksiin sopiva työväline. Se mittaa kasvustoa ja säätää lannoitteen tai kasvinsuojeluaineen määrää havaitun tarpeen mukaan. Tuotantopanosten käytön tarkentamisesta syntyy säästöä, ja oikein kohdistetut panokset voivat lisätä myös tuottoja.
Sokerijuurikkaan viljelyalaa on tarve kasvattaa peräti 30 prosenttia, jotta suomalainen sokerituotanto pystytään nostamaan 100 miljoonaan kiloon. Kotimarkkinoilla on tilaa, sillä sokerin omavaraisuusaste on alle puolet kulutuksesta.
Sokerijuurikasta viljelevälle Ossi Kupilalle omaehtoiset viljelykokeet ovat työn suola ja tapa hioa omaa ammattitaitoa. Vaikka välillä tulee takapakkia, kokeilujen kautta voi löytää juuri omalle tilalle ja sen koneille soveltuvat menetelmät.
