Eurooppalainen ylituotanto on romahduttanut myös suomalaisen perunan hinnan alle tuotantokustannusten. Siitä huolimatta ylijäämäperuna ei käy kaupaksi.
Perunan vientiongelmat Venäjälle alkoivat jo ennen Ukrainan kriisiä. Venäjä lopetti perunan ostamisen kesäkuussa 2013 ulkoa vetoamalla kasviterveysasioihin. Tällä hetkellä perunaa ei Venäjälle mene mistään EU-maasta.
Suomessa perunaa tuotetaan noin 600–700 miljoonaa kiloa vuodessa. Tuotantomäärä on pitkään pysynyt samana, vaikka viljelyala on koko ajan pienentynyt. Keskisadot ovat kasvaneet.
Kulutus on keskimäärin 60 kiloa henkeä kohti vuodessa. Venäläinen sen sijaan syö perunaa 160 kiloa vuodessa. Meidän omakin kulutuksemme oli vielä 50 vuotta sitten 200 kiloa. Kasvumahdollisuuksia siis periaatteessa olisi.
”Ajatuksena on, että kotimaassa markkinoita voisi kasvattaa. Tilanne pitää ottaa haasteena”, Perunantutkimuslaitoksen johtaja Jussi Tuomisto toteaa.
”Peruna-alalta odotetaan nyt uusia tuotteita. Pitäisi korostaa myös sitä, kuinka monipuolinen raaka-aine peruna on”, Tuomisto sanoo.
Hän muistuttaa perunantuotannon ympäristöystävällisyydestä verrattuna kilpailijoihin, riisiin ja pastaan. Perunan hiili- ja vesijalanjäljet ovat niitä huomattavasti pienemmät. Yksi peruna-annos tarvitsee energiaa vain kolmasosan pastaan ja viidesosan riisiin verrattuna. Vettä peruna tarvitsee puolet pastan ja kolmasosan riisin vedenkulutuksesta. Maa-alaa riisiannoksen tuottaminen vaatii 4,5-kertaisesti perunaan verrattuna.
Elintarvikekäytön lisäksi perunalle etsitään lisämarkkinoita lääke- ja kemianteollisuudesta. Perunassa kun on monia hyödyllisiä komponentteja: glykoalkaloideja, proteiineja ja kuitua.
”Myös Kaukoidässä ja Afrikassa kiinnostus perunaan on kasvanut elintason kohoamisen myötä. Suomalaisella tautivapaalla siemenperunatuotannolla voisi olla runsaasti vientimahdollisuuksia – jos osaamme ne hyödyntää”, Tuomisto pohtii.
Elokuussa Kristiinankaupungissa järjestettiin kaksipäiväinen Potato Scandinavia -tapahtuma. Ensimmäinen päivä oli suunnattu viljelijöille, tarjolla oli tiukkaa ammattiasiaa lajike-esittelyineen ja nostonäytöksineen.
Toinen päivä oli suunnattu kuluttajille ja muille ruoka-alan ammattilaisille. Päivän ohjelmassa oli kokkikilpailua, Pop up-ravintoloita ja sadonkorjuujuhla.
”Haluamme lisätä kuluttajan perunatietoisuutta ja osoittaa kuluttajille koko perunaketju alkujalostuksesta kuluttajan lautaselle asti”, Tuomisto sanoo.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Korianteri on viljelykierrollisesti ja tuotto-odotustensa vuoksi kiinnostava erikoiskasvivaihtoehto. Korianterille on maailmanlaajuiset markkinat, ja siitä voi Suomessa tulla jopa samankaltainen menestystuote kuin kuminasta. Viljelyala on nyt noin 700 hehtaaria, mutta se voi helposti kolminkertaistua lähivuosina.
Helsinkiläinen Leena Pesu etsii sopimusviljelijöitä ympäristöystävälliselle kuitupellavalle. Hän haluaa, että sitä viljeltäisiin taas Suomessa vuosikymmenien tauon jälkeen. Tiloilla Orimattilassa ja Pälkäneellä on saatu viljelystä hyviä kokemuksia, kuitupellava on hyvä lisä viljelykiertoon.
Hometoksiineja on esiintynyt kevätviljasadoissa viime vuosina keskimääräistä enemmän. Homesienten kasvu ja toksiinien muodostuminen on monimutkainen yhtälö, jonka kaikkia muuttujia ei vielä tunneta.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
