Kun poikimisen jälkeiset ongelmat saadaan kuriin, lehmien lypsykausi lähtee hyvin käyntiin. Eläimet heruvat oman potentiaalinsa mukaan, eikä tuotoksesta leikkaudu paras osa pois.
Alatalon tilalla Sonkajärven Sukevalla kävi niin kuin aika monella muullakin tilalla: uusi upea navetta otettiin käyttöön ja aluksi kaikki oli hyvin. Parin vuoden kuluttua havahduttiin siihen, että tuotos junnasi paikallaan ja eläinlääkäri vieraili navetassa luvattoman usein.
”Uusi kahden robotin navetta otettiin käyttöön vuonna 2010. Siinä vaiheessa maitotuotos oli noin 9700 kiloa lehmä kohti vuodessa”, tilan isäntä Risto Vidgren kertoo.
Kaksi vuotta sitten keskituotos oli pudonnut huomattavasti, oltiin noin 8900 kilossa. Ongelmia oli: utaretulehdukset olivat yleisiä, poikimisen jälkeen esiintyi jälkeisten jäämistä ja kohtutulehduksia.
”Iso osa karjasta oli aina poikimisen jälkeen antibioottikuurilla. Lypsykausi lähti huonosti käyntiin”, Vidgren kertoo.
Terveydenhuoltoeläinlääkäri käy tilalla kerran kuussa. Pari vuotta sitten niiden käyntien lisäksi oli akuuttia hoidettavaa kerran, pari viikossa.
Korjausliikettä tehtiin monella rintamalla. Tilalla mietittiin tavoitteet: lehmät pitää saada poikimaan terveinä, jotta ne saadaan nopeasti lypsyyn ja saadaan koko lypsykausi hyödyksi. Näin saadaan myös lisää litroja.
Apua pyydettiin monelta eri taholta ja monelta eri asiantuntijalta. Neuvoista poimittiin itse ne asiat, joiden kehittäminen tuntui tilalla parhaalta vaihtoehdolta.
Tilan karjanhoitaja Tytti Heikkilä kertoo managementiin keskittymisestä:
”Lehmien elämään otettiin tarkat rutiinit. Aiemmin jokainen teki vähän omalla tyylillään. ”Tilalla työskentelee isännän lisäksi emäntä Mirja Kervinen, karjanhoitaja ja toinen työntekijä.
Rutiineja parannettiin muun muassa umpeenpanossa. Aiemmin umpeen saatettiin laittaa liian aikaisin, joten umpikaudesta tuli liian pitkä.
Poikimiseen jälkeen otettiin rutiinisti käyttöön kalkkibolukset.
”Muutenkin käytiin kaikki rutiinit läpi. Nyt kaikki toimivat samalla lailla. Se helpottaa työtä ja ajankäyttöä”, Risto Vidgren kertoo.
Eläinaines oli aiemmin sekavaa. Jalostusneuvoja oli siinä kohtaa isoksi avuksi.
Ruokinnassa tehtiin isoja muutoksia. Sen suunnitteluun otettiin avuksi asiantuntijamyyjä Markku Komulainen Hankkijalta. Aluksi analysoitiin rehut.
”Meillä oli umpilehmille säilörehussa liikaa kalsiumia, kun nurmissa oli paljon apilaa. Umpilehmien ruokinnasta löytyi korjattavaa. Nurmista jätettiin apila pois, nyt meillä on pelkkää timoteita ja nurminataa”, Risto Vidgren kertoo.
Umpilehmille kivennäisiä ja hivenaineiden määrää lisättiin reilusti.
Nyt tilalla on vapaasti jaettava PMR-seos. Siinä on kahta erilaista säilörehua, joiden laatu tarkastetaan kahden viikon välein analyyseillä, ohra-kaura-seosta, rypsiä, ja säilörehun laadun sitä vaatiessa suojattua rasvaa. Lisäkuitua tulee oljesta.
Roboteilla houkutusrehuna on Auto-Krossi IV. ”Nyt seuraamme päivittäin tiiviisti keskimaitoa. Lehmillä on aina tarjolla laadukasta apetta. Tarkkailemme tiiviisti joka elukkaa”, Tytti Heikkilä kertoo.
Lehmille ape tehdään 2–3 kertaa päivässä. Hiehojen ja umpilehmien ape tehdään kerran päivässä.
Kovin tärkkelyspitoinen ape lihottaa helposti loppulypsykauden lehmiä, kun taas valkuainen lypsättää. Loppulypsykauden lihominen saadaan vähenemään ja maidontuotanto säilymään pitempään hyvällä tasolla, kun alennetaan hieman seoksen tärkkelystä ja lisätään valkuaista.
”Seosta muuttamalla maitomäärä on kasvanut. Auto Krossi IV on parantanut maidon pitoisuuksia valtakunnan keskipitoisuuksia paremmaksi. Tällä hetkellä saamme 2,5 senttiä keskihintaa parempaa hintaa”, Vidgren toteaa.
Viimeisin muutos ruokinnassa on nestemäinen energialisä. Poikimisesta tiinehtymiseen asti lehmät saavat vahvaa Acetona Energy Plus -liuosta.
”Minusta meillä kaikki lehmät ovat nyt virkeämpiä. Niillä ei ole energiavajetta poikimisen jälkeen. Se vaikuttaa myös piileviin ketooseihin, ne ovat vähentyneet selvästi. Samalla hedelmällisyys on parantunut. Poikimaväli on lyhentynyt 420 päivästä noin 390 päivään”, isäntä kertoo.
Virkeät lehmät kulkevat poikimisen jälkeen hyvin lypsylle ja toisaalta myös syömään apetta.
Myös karvan laatu tuntuu kohentuneen. Karkeakarvaisia ei karjasta enää löydy.
Aiemmin vasikoilla oli kiusana rotavirus-infektioita. ”Umpikauden kivennäisruokinnalla vaikutetaan vasikoidenkin terveyteen”, Risto Vidgren toteaa.
Vasikat siirrettiin vapaaseen hapanjuottoon ensimmäisen kahden ja puolen kuukauden ajaksi. Sen lisäksi ne saavat vapaasti Primo Starteria. Kasvut ovat nyt hyviä, yli 900 grammaa päivässä, liharotuisilla yli kiloa.
Hyvän kasvun myötä raamia riittää ja siemennyksiä on pystytty aikaistamaan. Ensimmäiset siemennetään noin 13 kuukauden iässä.
”Muutoksen huomaaminen on hidasta. Lehmällä siihen menee vuosi. Toisaalta jos se ei lähde kunnolla herumaan, koko kausi on pilalla”, Vidgren sanoo.
Hyvin kasvuun lähteneen vasikan tuotoksen tietää vasta kolmen vuoden kuluttua. Työ on pitkäjänteistä.
Nyt tilalla on päästy hyvään tilanteeseen. Keskituotos on 10 200 kilon rajan. Keskimaito vaihtelee 32–36 kilon välillä. Rasvaa on keskimäärin 4,3 ja valkuaista 3,6 prosenttia.
”Kivennäisten tarkentaminen näkyy myös sorkkaterveydessä. Sorkkahoitaja sanoo, että karjan sorkka-aines on nyt parantunut”, Risto Vidgren toteaa.
Eläinlääkärin ei akuutteja asioita tarvitse käydä hoitamassa kuin ehkä kerran kuussa. Eläinterveydessä on siirrytty sairaiden hoitamisesta ennaltaehkäisyyn. Se tuntuu myös tilipussissa.
Raitista ilmaaTulevaisuuden tavoite on kasvattaa maitomäärä tonnista kahteen lehmää kohti. Isoja investointeja ei ole mielessä, mutta jaloittelutarha on tarkoitus rakentaa. Umpilehmät jaloittelevat jo kesät talvet, mutta sama mahdollisuus halutaan tarjota myös lypsylehmille.
”Keskitymme nyt siihen, mitä on nykyisen navetan sisällä. Ilmanvaihtoa on parannettu pudottamalla ilman lämpötilaa, jotta navetassa on oikeasti raitis ilma lehmille”, isäntä sanoo.
Tänä ja ensi vuonna otetaan selvää, missä kunnossa ovat yksityisteiden sillat ja rummut. Valtakunnallisen kuntotarkastusurakan tavoitteena on kannustaa tiekuntia peruskorjaustoimiin nyt, kun valtionavustusta voi saada aiempaa enemmän.
Kimmo Kaskisen ja Stina Kurjen kokemus on, että peruskorjaamalla pääsee vanhassakin navetassa hyvään tulokseen. Vaikka on saneerattu kustannustehokkaasti, tärkeissä asioissa ei ole valittu halvimpia tuotteita.
Hiekkaparret ovat osoittaneet toimivuutensa Suomessakin. Eläimet voivat hyvin eikä lannanpoistossakaan ole esiintynyt isompia ongelmia.
Pöydällä on nippu maksamattomia laskuja ja teurastili tulee kahden kuukauden päästä. Tuttu tilanne monella tilalla. Budjetointi on paras tapa ennakoida kulujen ja tuottojen ajoittumista, mutta vain osa maatiloista seuraa aktiivisesti taloutta, tekee välintilinpäätöksiä tai analysoi tunnuslukuja.