Yhteistyö antaa voimavaroja yritystoimintaan
Tilojen välinen yhteistyö tehostaa viljelykiertoa ja pakkaamotoimintaa. Yhteistyön voimaa hyödyntää avomaan luomuvihanneksia Mikkelin Haukivuorella tuottava Kalliolan Luomu.
Suomen keväästä puuttuu runsaasti vettä. Kesäkuussa ahnaasti kasvavia viljoja ja nurmia sadetetaan kuitenkin hyvin harvoin. Miksi?
Vesi lentää komeassa kaaressa sadan metrin kaistalle Erjalan tilan ohrapellolla Salon Perniössä. Sateenkaari kehystää kesäkuun alun aamussa Perniönjoesta pumpatun veden lentoa.
Maatalousyrittäjä Teemu Erjala on kastellut viljapeltojaan kymmenisen vuotta. Ajatus kastelusta oli muhinut päässä jo pidempään, kunnes läheisessä maatalouskaupassa vuosia lojunut sadetuslaite tuli myyntiin sopivalla hinnalla.
”Nämä maat ovat entistä merenpohjaa ja suurelta osin tiukkaa urpasavea. Ilman sadetusta satovaihtelut olisivat suuret, sillä sadepilvet eivät yleensä muodostu näin lähelle meren rantaa. Kuivuus onkin lähes jokavuotista”, Erjala kuvailee.
Hyvä puoli tilan sijainnissa on se, että kilometrin päässä sijaitsevaan merenlahteen virtaa peltojen sivuitse Perniönjoki, jossa kasteluvettä riittää.
Samalla aukealla on kaksi muutakin tilaa, jotka sadettavat säännöllisesti viljoja ja toinen tila myös nurmia. Alueella on myös paljon sadetuslaitteita käyttäviä vihannes- ja juurestiloja. Sadetuslaitteiden yhteiskäyttö on kuitenkin hankalaa, sillä sadetuksen tarve on kaikilla samaan aikaan ja vuorokaudessa ehtii sadettaa enintään kymmenkunta hehtaaria.
Erjalalla oli kesäkuun neljäntenä päivänä menossa siemeneksi viljeltävän Arild-ohran sadetus. Tarkoituksena oli antaa ohralle 25 millimetriä vettä, mutta toteuma oli noin 20 milliä. 20 hehtaarin ohralohkojen sadetus vei viisi päivää.
”Huomiselle ja ylihuomiselle on luvattu noin 20 millin sateet, mutta silti tämä sadetus kannattaa tehdä. Kasvusto tarvitsee tässä vaiheessa todella paljon vettä ja kylvöjen jälkeen on satanut vain 30 milliä. Sadetuksen tarve on arvioitava aina etukäteen, sillä kuivuuden oireiden ilmaantuessa on myöhäistä sadettaa”, Erjala painottaa.
Seuraaviksi päiviksi luvattua sadetta ei koskaan tullut, joten sadetus oli enemmän kuin paikallaan. Koska kuivuus jatkui koko kesäkuun, sadetti Erjala ohralohkot toiseen kertaan samalla vesimäärällä. Viljojen lisäksi hän sadettaa silloin tällöin sokerijuurikasta heinä-elokuun vaihteessa. Sadetukseen sopivaa peltoalaa tilalla on noin 60 hehtaaria.
Erjala ei ole laskenut sadetettujen ja sadettamattomien lohkojen satoeroja kiloissa, mutta eron sadon määrässä ja laadussa näkee silmälläkin.
”Etenkin vuoden 2018 kuivana kasvukautena ero oli huomattava. Arvioisin, että sadetetuilta lohkoilta tuli silloin 2 000 kiloa suurempi hehtaarisato. Myös sadon laatu oli parempi, sillä kasvusto tuleentui tasaisesti. Silloinkin sadetin oraat kahteen kertaan ja vesimäärä oli yhteensä 40 milliä.”
Naapuritilalla kevätviljoja ja sokerijuurikasta viljelevä Pasi Järvinen on arvioinut, että sadetus lisäisi viljojen satoa keskimäärin 1 500 kilolla hehtaarilta. Kuivana vuonna hän arvioi saaneensa jopa 4 000 kilon sadonlisän hehtaarilta.
Erjalan hankkima itävaltalainen Bauer ProRain F30 -kastelulaite pumppuineen, moottoreineen, letkuineen ja runkoputkineen maksoi kymmenen vuotta sitten vajaat 30 000 euroa. Hän ei ole laskenut, millaisella aikataululla laite voisi maksaa itsensä takaisin, mutta uskoo niin käyvän.
Toimittajan mutkat suoriksi -matematiikalla tuhannen kilon sadonlisä tarkoittaisi vehnällä noin 160 euroa tuhdimpaa viljatiliä hehtaarilta. Laatukin paranee, joten siitä voi tulla vielä hieman hintalisää.
Polttoainetta 20 millin sadetusmäärällä kuluu Erjalan mukaan 25 litraa hehtaarilla. Polttoainekuluksi muodostuu siten noin 20 euroa hehtaaria kohden. Kustannuspuolelle pitää laskea myös oma työaika, jota hehtaarin sadettamiseen kuluu noin tunti. Työajasta syntyisi 4 000 euron kuukausipalkalla sivukuluineen noin 30 euron kulu hehtaarille.
Sadettamisen muuttuvat kustannukset haukkaisivat yhdellä 20 millin sadetuskerralla vajaan kolmanneksen tuotoista. Sadettimen kiinteiden kustannusten kattamiseen jäisi siten vielä hyvin rahaa.
Erjalan ja Järvisen sadetuslaitteet ovat olleet melko varmatoimisia. Suuria remontteja ei ole tarvinnut tehdä. Jos korjaustarpeita tulee, kohdistuvat ne yleensä kovalla rasituksella olevaan pumppuun. Järvisen sadetuslaite on vuonna 2001 hankittu italialainen Irtec. Pumppua voi pyörittää vanhalla traktorilla tai rakentaa pumpulle kokonaan oma moottori.
Erjala löysi pumpun pyörittämiseen romuttamolta 1960-luvulla valmistetun Perkinsin moottorin, joka lienee ollut aikaisemmin leikkuupuimurissa. Moottorille ja pumpulle hän rakensi peräkärryn, jolla laitteet on helppo vetää joen rantaan. Laitteisto tuottaa vesitykille 11 barin paineen.
Sadetuslaite eli vesitykki toimii ilman traktoria, sillä laitteessa oleva turbiini ottaa veden virtauksesta energian, jolla pyörien päällä kulkeva vesitykki kelautuu takaisin. Laitteen säätäminen tapahtuu kelan kyljessä olevasta, aurinkokennolla toimivasta ohjaustaulusta. Siitä valitaan sadettimen kulkunopeus eli sadetusmäärä.
Sadan millin paksuista, yhdeksän metrin pätkissä olevaa alumiinista runkoputkea Erjalalla on 350 metriä. Kastelulaitteen kelalla sadan millin letkua on puolestaan 450 metriä.
Yhdellä sadetuslaitteen vedolla pystyy kastelemaan parhaimmillaan neljän hehtaarin alan. 20 millin vesimäärällä yhteen vetoon kuluu 12 tuntia.
Sadettaminen on melko huoletonta, sillä laite kelaa vesitykin automaattisesti takaisin ja sammuttaa pumpun moottorin, kun tykki on palannut kelan viereen. Jos vedenpaine laskee liiaksi, sammuttaa automatiikka silloinkin pumpun. Sadetus tapahtuu pääosin yöllä, kun haihdunta on vähäistä.