Ylimääräinen niittokerta säilörehulohkoilla puhdistaa pellot rikkaruohoista varsinaista satoa varten. Tehokkailla yhteiskoneilla homma vie vajaan päivän.
Ensimmäinen niitto – tai neljäs. Miten sen nyt ottaa. ”Ehkä puolikas”, kuten jokioislainen Simo Horkka itse kutsuu säilörehusatoa, joka tehdään toukokuun loppupuolella ensimmäisen vuoden nurmille ja tarvittaessa vanhoille nurmille.
”Kyse on puhdistusniitosta. Siinä vaiheessa nurmet voivat olla aika keltaisena voikukkaa. Jos sitä ei hävitä, ensimmäinen varsinainen sato on valkoisena voikukan hahtuvista. Sillä ei ole ravintoarvoa lehmille ja se tukkii koneiden jäähdyttimet”, Horkka toteaa.
Hän suosii monipuolisia nurmiseoksia. Mukana on paria tyyppiä timoteita, nurminataa, ruokonataa, apiloita, englannin raiheinää, sinimailasta, jopa niittynurmikkaa. Käytössä on useampia lajikkeita. Joka lohkolle siemenseos suunnitellaan erikseen.
”Erityisesti ensimmäisenä keväänä pellolla on täyskirjo rikkakasveja”, Horkka sanoo. Kun seoksissa on apilaa ja sinimailasta, sopivia torjunta-aineita on vähän, ja ne ovat kalliita.
Kaksi vuotta sitten Horkka kokeili ensimmäisen kerran niittoa runsaat kaksi viikkoa ennen varsinaista ensimmäistä rehuntekoa. Silloin hän niitti noin 30 hehtaaria sadan hehtaarin nurmialasta. Viime keväänä hän niitti toukokuussa 45 hehtaaria.
Parhaassa kasvussa olevat toisen ja kolmannen vuoden nurmet eivät puhdistusniittoa tarvitse, mutta vanhemmille nurmille se voi taas olla tarpeen.
”Siinä vaiheessa keväällä nurmissa on kova kasvu. Jos ajattelee laitumia, ne on ennätetty syöttää jo moneen kertaa.”
Ensimmäinen varsinainen sato ei hänen kokemuksensa mukaan kovin paljon kärsi puhdistusniitosta. Toukokuussa niitettyä rehua ei määrällisesti tule kovin paljoa. Puolikas kärrykuorma hehtaarilta, sanoo Horkka.
Rehu kaadetaan edellisenä päivänä. Karhotus ja rehunteko hoidetaan seuraavana päivänä samanaikaisesti. Hommaan riittää viisi traktoria, kun normaalisti rehua tehdään 7–9 hengen voimin.
Aikaisin niitetty rehu olisi sinänsä kovaa syötettävää. Viime kesän rehuanalyyseissä D-arvo oli 748 grammaa kuiva-ainekilossa. Valkuaista oli 197 grammaa.
Horkan tilan noin 90 lehmällä on käytössä aperuokinta. Ensimmäisen niiton rehu sekoitetaan heikompaan säilörehuun.
”Jätämme pienet ja hankalat lohkot suosiolla viimeisinä korjattaviksi. Viime kesänä tällaisen siilon rehun D-arvo oli 665 ja valkuainen 142”, Horkka kertoo.
Appeeseen hän sekoittaa kahden erilaatuisen säilörehun lisäksi mäskiä, hernettä, ohraa, vehnää, rypsiä ja tilalle räätälöityä kivennäistä.
Puhdistusniiton sadossa on tietysti paljon rikkakasveja, mutta nuorina rikkakasvit eivät ole puisia.
Toukokuun rehunteon lisäksi säilörehua tehdään kolmen niiton tekniikalla. Rehu tehdään laakasiiloihin ja aumoihin. Säilöntäaineena on happo.
Multavuus paranee koko ajan
Nurmet Horkka perustaa suojaviljaan. Ensimmäiselle sadolle ne lannoitetaan Salpietarilla, toiselle ja kolmannelle niitolle käytetään pääasiassa lietettä ja tarvittaessa lannoitteita.
Pellot ovat hyvässä kunnossa. Omilla lohkoilla ei yhdelläkään ole pH alle 6,5:n, vuokralohkoillakin ollaan sitä lähellä. Pelloista kaksi kolmasosaa on nurmilla. Se ja lietteen käyttö on lisännyt savimaiden multavuutta selvästi.
Nurmien täydennyskylvöjä Horkka tekee, jos perustaminen on epäonnistunut. Jos vanhemmat nurmet harvenevat, ne kynnetään ylös.
Horkalla on kahden naapuritilan kanssa käytössä yhteinen ajosilppuriketju. Kaikkiaan ensimmäistä satoa tehdään 300 hehtaarilta. Isoilla koneilla hommaan menee kuusi päivää.
Horkan toukokuinen, ylimääräinen niitto, on samoilla koneilla noin puolen päivän homma.
Koneyhteistyö Äijälän tilan kanssa alkoi jo noin parikymmentä vuotta sitten. Kolmaskin isäntä Markkulan tilalta on ollut mukana kymmenisen vuotta.
Yhteistyöstä Simo Horkalla ei ole kuin hyvää sanottavaa: ”Kuudessa päivässä kaikkien rehut on tehty. Vaikka oli sadekesä, pystyimme valitsemaan päiviä eikä yhtään rehua jäänyt sateeseen.”
Horkan lohkokoko vaihtelee 0,3 hehtaarista 28 hehtaariin. Hänen kokemuksensa mukaan isot koneet sopivat hyvin pienillekin lohkoille. Porukan korjuuketjussa on 9-metrinen perhosniittokone. Sillä on lohko niitetty selvästi nopeammin kuin kolmimetrisellä koneella.
”Meillä ei ole murskaimia, eikä tule, jos minä saan päättää”, Horkka toteaa. Eduksi hän luettelee pienemmän traktoritehon tarpeen, pienemmän polttoainekulutuksen ja selvästi edullisemmat koneet.
Karhottimen työleveys on 14 metriä. Hyvä rehunkorjuuketju on mahdollistanut myös maidontuotannon kasvattamisen. Kaikki kolme tilaa ovat laajentaneet vuosien mittaan.
Tiloista kahdella on käytössä ape ja yhdellä kioskiruokinta. Siitäkin saadaan pelivaraa.
”Aloitamme vähän yliväkevällä rehulla apetiloilla. Kioskitilalla rehu pyritään tekemään oikeaan aikaan, minkä jälkeen palataan takaisin apetilojen pelloille. Kaikkiaan kesässä tehdään rehua 800–1 000 hehtaarilta”, Horkka kertoo.
”Vaikka meillä on täysin uutena ostetut koneet, ketju on kohtuuedullinen”, Horkka laskee.
Jokainen tila omistaa koneketjusta kolmasosan, pinta-alasta riippumatta. Lohkoja voidaan tarvittaessa vaihdella rehunteon sujumisen parantamiseksi. Logistiikkaa tehostamalla turha ajo pidetään minimissä.
Arvonlisäverottomilla hinnoilla laskettuna koneketju maksaa 235 000 euroa: niittokone 31 000, karhotin 44 000 ja silppuri 160 000 euroa. Yhdelle tilalle siitä tulee pyöreästi 80 000 euron osuus.
”Jos sama tuhannen hehtaarin ala teetettäisiin urakoitsijalla, vuosikustannus olisi 150 000–250 000 euroa. Meillä tässä jää remonttivaraa”, Horkka laskee.
Tiloilta löytyy myös työvoimaa ja varakoneita.
Ja kuusi pomoa. ”Tarve on yhdelle. Tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa meistä kuudesta saa homman pyörimään, jos on vain traktorikuskeja. Tunnemme sen verran toistemme lohkot, tiedämme huoltomiehet ja niin edelleen.”
Yhteistyön kehittämiskohteiksi hän nimeää laakasiilot. Vaikka ne ovat melko uusia, katetut laakasiilot ovat liian matalia. Toinen kehityskohde on teissä. Turha kökkiminen ja vastaantulijan odottaminen ei sovi tehokkaaseen toimintaan.
Ylä-Leskelän tilalla vietettiin uuden pihaton valmistujaisia vuoden 2023 marraskuussa. Täyttö alkoi vauhdikkaasti, ja kaikki lehmäpaikat olivat käytössä jo toukokuussa 2024. Hiekkaparret ja hyvät oltavat kirittivät päivämaidot pienen notkahduksen jälkeen uusiin lukemiin.
Pian kymmenen vuotta Eurofins Viljavuuspalvelun toimitusjohtajana työskennelleen Ano Halosen tausta on kansainvälisessä elektroniikkateollisuudessa. Tilaisuuden tullen Peking vaihtui kuitenkin Mikkeliin.
Kuusi-lehtipuusekoitus soveltuu tuoreille ja lehtomaisille kankaille. Mänty-kuusisekametsä syntyy parhaiten karkealajitteisimmille tuoreille kankaille sekä hienolajitteisimmille kuivahkoille kankaille. Tärkeintä on kasvattaa kaikkia puulajeja samassa jaksossa, jolloin ne eivät kilpaile keskenään.
Kun on hyvä idea ja sinnikkyyttä hioa reseptejä kerta toisensa jälkeen, onnistuu luomaan jotain erilaista ja kiinnostavaa. Pieni porilainen Vuohitila Kosket jalostaa käsityönä vuohikatraansa maidon.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
