Suomi on pitkä maa. Vaikka rukiin viljely on keskittynyt maan eteläosiin, ruispeltoja löytyy Meri-Lapistakin. Kasvukauden lyhentyessä riskit kasvavat.
Pro Ruis -yhdistyksen selvityksen mukaan Lapin ELY-keskuksen alueelta löytyy kolme rukiin viljelijää. Suomen pohjoisimmat ruispellot löytyvät Tervolasta, Matti Vaajoensuulta.
”Ruista minulla on aina silloin tällöin. Nyt on kuutisen hehtaaria”, hän kertoo.
Vaajoensuu otti tilan viljelyynsä vuonna 1995. Sitä ennen hänen isäntä viljeli myös ruista. Se syötettiin pääosin lehmille laitumena, puitiin vain siemenen verran.
”Silloin ruis oli todella kannattava kasvi. Lehmät söivät ruista laitumelta kuin lampaat: joka ikisen korren. Se näkyi tuotoksessa ja pitoisuuksissa.”
Maidontuotanto on tilalla lopetettu jo vuosia sitten. Nyt Vaajoensuu viljelee 120 hehtaarillaan rukiin ohella kauraa 30 hehtaarilla ja Lapin puikulaperunaa 10 hehtaarilla. Kahdeksan hehtaaria on kurkipeltona: keskellä on heinää, sen ympärillä ohraa ja laidoilla kauraa. Loppuala on kuivalla heinällä.
”Kurkien takia ohraa ei täällä oikein voi viljellä, ne syövät sen. Siksi kaura on valtalaji.”
Kuiva heinä menee tilan kahden tallin asukeille, 15 hevoselle.
Viljelyn ohella Vaajoensuulla on tilitoimisto nimeltä Meri-Lapin Maatalousneuvos.
”Siinä on kaksi työntekijää, asiakkaina meillä on maatiloja ja muita yrityksiä. Olen juuri tehnyt pitkältä toista sataa tukihakemusta. Teen investointilaskelmia ja Neuvo2020:n puitteissa kasvinviljelyn ja taloushallinnon neuvontahommia.”
Rukiin kylvö Vaajoensuulla jäi viime syksynä syyskuun puolelle, kun kylvötraktori hajosi huonoon aikaan.
Lajikkeena hänellä on Ensi. Se on periaatteessa juhannusruislajike, mutta pääasiassa sitä on viljely syysrukiin tapaan. Ensi-rukiin vahvuus on erinomainen talvenkestävyys, ja se soveltuu erityisesti runsaslumisille alueille.
Myöhäisen kylvön vuoksi kasvusto jäi melko harvaksi. Siitä huolimatta Vaajoensuu on tyytyväinen, kohtuullisen hyvältä näyttää.
”Jos sato menee yli kahden tonnin hehtaarilta, se on kova sana”, hän toteaa.
Vaajoensuu kylvää rukiin VM-aitosuorakylvökoneella. Lannoituksen hän pitää hyvin maltillisena: syksyllä vähän typpeä, ja joinakin vuosina karjanlantaa, jos sitä on saatavilla.
Rukiin hän kylvää yleensä nurmen jälkeen. Nurmi lopetetaan glyfosaatilla ja tarvittaessa äestetään. Sitten on vuorossa kylvö.
Myös tänä syksynä hänellä on tarkoitus laittaa ruista, nyt kauran jälkeen. ”Kaura korjataan vihantana, ruis ehtii sen jälkeen hyvin.”
Vaajoensuun pellot ovat pääasiassa puikulaperunan viljelyyn soveltuvia hietamultamaita. Jänkämaita hänellä ei ole, eivätkä ne rukiille sopisikaan.
Puimaan Tervolassa ruista pääsee yleensä syyskuun puolessa välissä. Säät ovat siinä vaiheessa jo iso riski.
”Yhtenä vuonna minulla oli ruista kymmenen hehtaaria. Kasvusto näytti todella hyvältä. Itselläni ei silloin ollut puimuria, ja syysmyrsky ehti tulla juuri kun piti puida. Myöhästyin päivän! Sato ei kelvannut jauhoksi.”
Rukiin Vaajoensuu jauhaa paikallisessa myllyssä.
Kokeilunhaluisen Matti Vaajoensuun pelloilta löytyy monenlaista. Hän on testannut viljellä lähes kaikkea, paitsi ei vehnää.
”Porkkanaa ja naurista minulla on ollut. Tänäkin keväänä niitä oli tarkoitus laittaa, mutta maa oli pitkään kylmää ja kylvö olisi mennyt liian myöhään”, hän toteaa.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Keinotekoisia raaka-aineita korvaavalle kuituhampulle haetaan nyt markkinoita. Kuituhamppua kolme vuotta viljellyt Jyrki Siira on todennut sen erinomaiseksi maanparannuskasviksi. – Koska viljelykiertoon tarvitaan syväjuurisia kasveja, mieluummin valitsen sellaisen kasvin, josta maksetaan kuin sellaisen, joka murskataan peltoon.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Kaisa Vasama-Kakon ja Juha Kakon luotsaama Talvisillan tähkä ja trekooli tuottaa peltokasvien rinnalla kurkkuja ja luomutomaatteja sekä pyörittää mökkivuokrausta. Toimintaa kehitetään kuluttajien mieltymyksiä kuunnellen.
Toivon tilalla kello käy eri tahtiin kuin muilla. Esimerkiksi kylvöjä tehdään keväästä syksyyn viljelyriskien tasaamiseksi. Tilan isäntä Olli-Pekka Ruponen on kyseenalaistanut perinteiset viljelytavat ja kehittänyt tilalleen ja nykyolosuhteisiin sopivan oman viljelyjärjestelmän.
Maatilojen kokonaistulovirta oli 7,1 miljardia euroa vuonna 2024. Maatalouden myyntitulot laskivat kolme prosenttia edellisvuodesta, kun taas metsänmyyntitulot nousivat, samoin tulotuet maksatussiirtymien vuoksi. Myös sivuansiotuloissa oli pientä nousua. Kaikkiaan kokonaistulovirta kasvoi prosentin vuodesta 2023.
Poliitikot ja etujärjestöt puhuvat paljon marginaaliverosta. Vaikuttaako marginaalivero maatilayrityksen verosuunnitteluun? Puretaanpa myös muutama marginaaliveroa koskeva myytti.
Raivaussahaostoksilla perehdytään runkoputken pituuteen, tärinänvaimennukseen, moottoritehoon ja kulmavaihteeseen. Iso merkitys työssä jaksamiselle on myös valjailla.
Lähes jokaisella maatilalla on elinkaarensa aikana tarve ulkopuoliselle rahoitukselle. Velka voi olla tehokas työkalu, joka mahdollistaa kasvun ja uudistumisen, kunhan sitä käytetään harkiten ja tavoitteellisesti.
Suomen ensimmäinen tilaviinimyymälä avattiin vuonna 1995 Kuopion Vaajasalon saareen. Hallmanin perhe on kehittänyt marjaviinejä yli 30 vuoden ajan − ja yhtä kauan navigoinut tiukassa alkoholilainsäädännössä.
