Suomi on pitkä maa. Vaikka rukiin viljely on keskittynyt maan eteläosiin, ruispeltoja löytyy Meri-Lapistakin. Kasvukauden lyhentyessä riskit kasvavat.
Pro Ruis -yhdistyksen selvityksen mukaan Lapin ELY-keskuksen alueelta löytyy kolme rukiin viljelijää. Suomen pohjoisimmat ruispellot löytyvät Tervolasta, Matti Vaajoensuulta.
”Ruista minulla on aina silloin tällöin. Nyt on kuutisen hehtaaria”, hän kertoo.
Vaajoensuu otti tilan viljelyynsä vuonna 1995. Sitä ennen hänen isäntä viljeli myös ruista. Se syötettiin pääosin lehmille laitumena, puitiin vain siemenen verran.
”Silloin ruis oli todella kannattava kasvi. Lehmät söivät ruista laitumelta kuin lampaat: joka ikisen korren. Se näkyi tuotoksessa ja pitoisuuksissa.”
Maidontuotanto on tilalla lopetettu jo vuosia sitten. Nyt Vaajoensuu viljelee 120 hehtaarillaan rukiin ohella kauraa 30 hehtaarilla ja Lapin puikulaperunaa 10 hehtaarilla. Kahdeksan hehtaaria on kurkipeltona: keskellä on heinää, sen ympärillä ohraa ja laidoilla kauraa. Loppuala on kuivalla heinällä.
”Kurkien takia ohraa ei täällä oikein voi viljellä, ne syövät sen. Siksi kaura on valtalaji.”
Kuiva heinä menee tilan kahden tallin asukeille, 15 hevoselle.
Viljelyn ohella Vaajoensuulla on tilitoimisto nimeltä Meri-Lapin Maatalousneuvos.
”Siinä on kaksi työntekijää, asiakkaina meillä on maatiloja ja muita yrityksiä. Olen juuri tehnyt pitkältä toista sataa tukihakemusta. Teen investointilaskelmia ja Neuvo2020:n puitteissa kasvinviljelyn ja taloushallinnon neuvontahommia.”
Rukiin kylvö Vaajoensuulla jäi viime syksynä syyskuun puolelle, kun kylvötraktori hajosi huonoon aikaan.
Lajikkeena hänellä on Ensi. Se on periaatteessa juhannusruislajike, mutta pääasiassa sitä on viljely syysrukiin tapaan. Ensi-rukiin vahvuus on erinomainen talvenkestävyys, ja se soveltuu erityisesti runsaslumisille alueille.
Myöhäisen kylvön vuoksi kasvusto jäi melko harvaksi. Siitä huolimatta Vaajoensuu on tyytyväinen, kohtuullisen hyvältä näyttää.
”Jos sato menee yli kahden tonnin hehtaarilta, se on kova sana”, hän toteaa.
Vaajoensuu kylvää rukiin VM-aitosuorakylvökoneella. Lannoituksen hän pitää hyvin maltillisena: syksyllä vähän typpeä, ja joinakin vuosina karjanlantaa, jos sitä on saatavilla.
Rukiin hän kylvää yleensä nurmen jälkeen. Nurmi lopetetaan glyfosaatilla ja tarvittaessa äestetään. Sitten on vuorossa kylvö.
Myös tänä syksynä hänellä on tarkoitus laittaa ruista, nyt kauran jälkeen. ”Kaura korjataan vihantana, ruis ehtii sen jälkeen hyvin.”
Vaajoensuun pellot ovat pääasiassa puikulaperunan viljelyyn soveltuvia hietamultamaita. Jänkämaita hänellä ei ole, eivätkä ne rukiille sopisikaan.
Puimaan Tervolassa ruista pääsee yleensä syyskuun puolessa välissä. Säät ovat siinä vaiheessa jo iso riski.
”Yhtenä vuonna minulla oli ruista kymmenen hehtaaria. Kasvusto näytti todella hyvältä. Itselläni ei silloin ollut puimuria, ja syysmyrsky ehti tulla juuri kun piti puida. Myöhästyin päivän! Sato ei kelvannut jauhoksi.”
Rukiin Vaajoensuu jauhaa paikallisessa myllyssä.
Kokeilunhaluisen Matti Vaajoensuun pelloilta löytyy monenlaista. Hän on testannut viljellä lähes kaikkea, paitsi ei vehnää.
”Porkkanaa ja naurista minulla on ollut. Tänäkin keväänä niitä oli tarkoitus laittaa, mutta maa oli pitkään kylmää ja kylvö olisi mennyt liian myöhään”, hän toteaa.
Vanhoja pyöränjälkiä ei kannata kuluttaa, vaan kulkea kehityksen polulla. Vain siten voi parantaa viljelyn kannattavuutta ja satotasoja. Matias Rönnqvist on löytänyt omaehtoisten kokeilujen kautta omille pelloille parhaat viljelymenetelmät. Hän testaa tilallaan Vaasassa tavallisesta poikkeavaa lannoitusta kuminalle ja korianterin syyskylvöä.
Suholan tila siirtyi gluteenittomaan viljelyyn 30 vuotta sitten. Pioneerityö erikoistuotteiden parissa vei mennessään ja sivuelinkeino kasvoi maatalouden ohi Etelä-Savon perukoilla.
Sokerijuurikasta viljelevälle Ossi Kupilalle omaehtoiset viljelykokeet ovat työn suola ja tapa hioa omaa ammattitaitoa. Vaikka välillä tulee takapakkia, kokeilujen kautta voi löytää juuri omalle tilalle ja sen koneille soveltuvat menetelmät.
Viime kasvukauden lämpösummat olivat Suomessa ennätyksellisen korkeat. Sateiden ajoittuminen ratkaisi viljelyn onnistumisen. Neljä viljelijää eri puolilta Suomea kertovat, kuinka heidän tilallaan sujui kasvukausi 2024.
