Huolellisesti tehty tukkien katkonta eli apteeraus ropisuttaa metsänomistajan laarin tukun euroja. Myös leimikkoon sopivat mitta- ja laatuvaatimukset ratkaisevat puukaupan onnistumisen.
Metsänomistajalle on tärkeää, että puukaupasta saadaan paras mahdollinen tili. Tavoitteen täyttyminen edellyttää tukkipuun ottamista tarkasti talteen. Tukkipitoisessa kohteessa puunostajan käyttämät mitta- ja laatuvaatimukset ovat avainasemassa. Tukin korkea yksikköhinta ei välttämättä ratkaise kaupan onnistumista.
”Leimikko kannattaa myydä ostajalle, jonka mitta- ja laatuvaatimukset vastaavat leimikon rakennetta, vaikka halvemmalla yksikköhinnalla, jos tukkikertymä siten kasvaa”, kertoo Pekka Kasurinen Sodankylän metsänhoitoyhdistyksestä.
Katkonnassa on tärkeää, että hakkuukoneenkuljettaja noudattaa puukauppasopimukseen kirjattuja mitta- ja laatuvaatimuksia. Myös lyhyitä tukkimittoja on tehtävä.
Harvennushakkuilla poistettavat rungot ovat usein vikanaisia. Varsinkin monivääryys ja mutkaisuus vaikuttavat apteeraukseen ja tukin saantoon. Siksi on tärkeää, että tukin laatu- ja mittavaatimuksissa on mukana myös lyhyitä ja ohuita mittoja.
”Tukin mittaa ei pidä venyttää siten, että siitä tulee pikkutukki. Tai, että lyhyestä ja vahvasta tukista tulee joku muu puutavaralaji kuin normaalitukki.”
Kasurinen korostaa puunmyyntikohteiden huolellisen ja taitavan kilpailutuksen merkitystä. Jotta oman leimikon paras hintataso saadaan selville ennen kaupan tekemistä, kannattaa tarjouksia pyytää aina useilta ostajilta.
Mies muistelee tapausta, jossa kaksi keskenään samanlaista ja rinnakkaista leimikkoa myytiin ja korjattiin yhtä aikaa, silti niillä oli kaksi eri ostajaa. Palstat jakoi varsitie.
”Toiselle puolelle tietä ilmestyi hakkuiden jälkeen 130 motin kuitupino ja 20 motin tukkipino.
Tien toisella puolella oli taas sadan motin tukkipino ja 50 motin kuitupino. Väärin siinä ei hakattu, mutta ostajien mitta- ja laatuvaatimukset olivat erilaiset. Jälkimmäisessä tapauksessa myyjä sai paljon paremman tilin”, Kasurinen vertailee.
Toisen ostajan järeänpuoleisena pitämä kuitupuu voi olla toisen silmissä näppärä pikkutukki.
”Vaikka moton automatiikka ilmoittaisi, että koneen kourassa sätkii kuiturunko, voin katkoa sen myös pikkutukin mittoihin, jos näin on kaupassa sovittu”, selvittää metsäkoneyrittäjä Mikko Ojanperä Sodankylästä.
Tukkisaannon kannalta olisi järkevää, että koneyrittäjän saama korjuutaksa nousisi, mikäli hakkuukone pystyy kasvattamaan leimikon sahatukkien määrää taitavalla apteerauksella.
”Yrittäjä ei saa tukkiprosentin kasvattamisesta bonuksia. Lyhyimmillään pikkutukin minimipituus on 3,1 metriä, vahvuuden pitää ylittää 10 senttimetriä”, Ojanperä sanoo.
Suomalaiset metsät ovat nuorentuneet tehokkaiden hakkuiden myötä. Siksi myös sahojen nykyinen kalusto ja sahausmenetelmät mahdollistavat entistä pienempien runkojen hyödyntämisen.
Kasvuvaiheessa olevan metsän hakkuuseen kannustaa myös uusi metsälaki, josta poistettiin metsän hakkuukypsyyden alamitat. Metsänomistaja voi käytännössä itse päättää, minkä kokoista puustoa hän ryhtyy hakkaamaan.
Jos kuituvaltainen metsä on varttumassa tukkimetsäksi lähimmän 5–10 vuoden kuluessa, kannattaa tätä tukkisiirtymää ja metsän arvokasvua odottaa rauhassa ellei rahantarve edellytä myyntiä. Kuitupuukokoisen puuston varttumista tukkipuukokoon kutsutaan arvokasvuksi.
Nuoren metsän tuotto onkin parhaimmillaan juuri arvokasvussa, ei niinkään puuston kokonaistilavuuden kasvussa.
”Etenkin, jos metsää on hoidettu siten, että se varmasti muuttuu tukiksi; eli mikäli taimikonhoidot ja ensiharvennukset on tehty ajallaan. Onhan tukkipuu kuituun verrattuna 2–3 kertaa arvokkaampaa”, Kasurinen sanoo.
Harventamattoman ja hoitamattoman metsän puusto ei kasva paksuutta eikä lihota kuiturunkoa tukiksi. Silloin myöskään metsänomistajan kukkaro ei liho.
Myös korjuujälki on metsänomistajille tärkeää; se vaihtelee voimakkaasti eri puolilla Suomea. Entistä harvemmat metsänomistajat voivat tarkistaa korjuujäljen henkilökohtaisesti, sillä yhä useammat asuvat kaukana metsästään.
Huonosta korjuujäljestä kertovat kasvu- ja laatutappioita aiheuttavat runkojen vauriot, etenkin jos niitä ilmenee runsaasti.
”Harvennushakkuulla kasvamaan jääviä puita ei saa kolhia. Parhaat puut jätetään pystyyn, jotta seuraavalla hakkuulla kertyisi mahdollisimman paljon tukkia”, Ojanperä huomauttaa.
Metsäkeskuksen mukaan ohjeiden vastaiseen kuntoon jää tätä nykyä keskimäärin joka kymmenes hakkuukohde. Heikointa jälkeä tehtiin Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen alueella, siellä työn laatu oli heikkoa joka neljännessä hakkuukohteessa. Erot ovat suuret etenkin energiapuunkorjuussa. Puustovaurioiden ohella korjuujälkeä usein heikentää myös kasvamaan jätettyjen puiden liian pieni määrä suosituksiin nähden.
Heikkoa korjuujälkeä on syntynyt aikaisemminkin. Metsätalouden kehittämisyksikkö inventoi koneellisesti korjattuja ensiharvennuskohteita kesällä 1998. Tuolloin suurin poikkeama ohjeisiin oli hakkuun jälkeisen puuston määrässä.
”Runkoluvulla mitattuna 53 prosenttia kuvioista alitti metsänhoito-ohjeen tason. Pohjapinta-alalla mitattuna vajaa kolmannes kuvioista alitti harvennusmallin minimin. Kaksi kolmasosaa puustovaurioista syntyi sulan maan hakkuissa”, kertoo korjuujälkeä selvittänyt metsätalousinsinööri Timo Ari Metsähallituksesta Rovaniemeltä.
Vaikeimpia korjuukohteita metsäkoneenkuljettajan kannalta ovat ylitiheät ja umpeenkasvaneet tiheiköt, joissa taimikonhoito ja ensiharvennus on jätetty tekemättä.
Kun näkyvyys hakkuukoneesta on kohteen tiheyden takia heikko, myös korjuutyön laatu kärsii. Puissa oleva lumi haittaa näkyvyyttä etenkin tiheiköissä.
”Jos metsänhoito on tehty ajallaan, korjuujälki ja tukkisaanto ovat hyvät”, kertoo Pekka Kasurinen.
Ylitiheiden kohteiden hakkuujälkeä voidaan parantaa raivaussahalla tehtävällä ennakkoraivauksella, vuotta tai kahta vuotta ennen hakkuuta. Toimenpiteessä poistetaan korjuuta haittaavat ja kasvatettavaksi kelpaamattomat puut. Vesottuvilla alueilla ennakkoraivausta ei pidä odotella vuosikausia.
Hakkuukoneenkuljettajan pitää olla taidoiltaan myös metsänhoitaja, sillä leimikkoja ei leimata enää etukäteen.
”Kuljettajan pitää tietää jo työmaan käynnistämisvaiheessa, mitkä rungot katkaistaan ja mitkä jätetään kasvamaan.”
Mikäli metsänomistaja havaitsee, että hakkuu ei suju kauppakirjan mitta- ja laatuvaatimusten mukaisesti tai korjuujälki on heikkoa, kannattaa paikalle kutsua korjuusta vastaava henkilö. Lisäksi hakkuutyöt on syytä keskeyttää asioiden selvittämisen ajaksi.
Oikea toimintalinja on löydettävä ennen töiden jatkamista, korjuun mitta- ja laatuvaatimukset tai työtavat pitää tarkistaa.
”Sen jälkeen, kun puut ovat pinossa ja kuljetettu ostajalle, metsänomistajan on vaikea näyttää toteen, minkälaista puu on ollut ennen katkontaa. Valvonnan pitää olla ajan tasalla ja asiantuntevaa. Huono korjuujälki näkyy metsässä pitkään”, Kasurinen sanoo.
Yhteismetsän perustaminen esimerkiksi perheen kesken on harkinnan arvoinen asia, mikäli puustoa on riittävästi. Tähän kannustaa myös kevyempi verotus. Posiolainen yrittäjä Marko Poropudas perusti yhteismetsän omille mailleen.
Pystykaupassa tukin katkonta on puun myyjälle usein taloudellinen riski. Ostajalla ei ole velvollisuutta katkoa tukkia siten, että tukkisaanto on mahdollisimman suuri.
Metsän vesitaloudesta huolehtiminen uudistusaloilla ja suometsissä on puuston kasvun kannalta keskeinen tekijä. Ojituksen tarpeellisuutta on tutkittu yhä liian vähän etenkin jatkuvapeitteisessä suometsätaloudessa.
Mikä yhdistää EU:n ennallistamis- ja metsäkatoasetuksia, alkuperäselvitystä ja metsien monitorointia? EU-parlamentin jäsen Elsi Katainen vastaa, että hyvä lähtökohta, mutta epäselvät ja epäreilut keinot.
Kaura on superruokaa, jolle on nouseva kysyntä ulkomailla. Elintarvikekauraa viljelyttävä ja jalostava Raisio Oyj on tunnettu kauratuotteistaan Eurooppaa ja Aasiaa myöten. Kauralle kehitetään myös uusia käyttömahdollisuuksia.
Suurimokauran viljely on taitolaji, jossa pirkanmaalainen Koivuniemen tila on menestynyt. Tähän mennessä jokainen kaurakuorma on täyttänyt elintarvikekauran laatuvaatimukset. Ville Koivuniemen resepti laatuviljan tuotantoon on hyvä suunnittelu ja oikea ajoitus.
Luomutuotteiden kysynnän uskotaan elpyvän kuluttajien luottamuksen kohentuessa. Julkiset keittiöt ja vienti antavat hyvää vetoapua.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
