Vöyriläisten maitotilallisten Jonas ja Niklas Östmanin ylläpitämä itsepalvelukauppa palvelee ympäri vuorokauden. Valikoimassa on runsaasti myös muiden pientuottajien elintarvikkeita.
Niklas Östmanilla pitää kiirettä. Haastattelu siirtyy sovitusta pariin otteeseen. Kiireiden syyt löytyvät Vöyri-Maksamaan kunnan Kaitsorissa maantien varressa sijaitsevan Gårds Smak -yrityksen itsepalvelukaupasta. Myymälä aloitti toimintansa viime vuonna hieman ennen joulua. Niklas Östman on vuokrannut myymälätilat yhdessä veljensä Jonas Östmanin kanssa. Veljekset ovat maitotilallisia. Yhteisellä Kaitsorissa sijaitsevalla tilalla on satakunta lehmää, joista noin 80 on lypsyssä.
Myymälän toiminnasta vastaa Niklas. Hänen avukseen on palkattu Hampus Wester Oravaisista. Niklaksen mukaan kauppa työllistää häntä 30–40 tuntia viikossa. Itsepalvelumyymälä on käytössä ympäri vuorokauden joka ikisenä viikonpäivänä.
Gårds Smak on tullut tutuksi Vaasan ja sen ympäristön ruotsinkielisellä rannikkoseudulla pien- ja lähituottajien tuottamien ruokatarpeiden kotiinkuljetuspalvelusta. Yritys aloitti toimintansa vuonna 2017. Kymmenien pientuottajien ruokien toimittaminen heiltä perittyä provisiopalkkiota vastaan otti ajan kanssa hyvin tuulta purjeisiinsa. Jo vuonna 2020 yritys ylsi 700 000 euron vuotuiseen liikevaihtoon. Kaikesta pahasta huolimatta korona toi nostetta yrityksen toiminnalle. Tartunnan pelossa enimmäkseen kotona pysyneet ja ateriansa mielellään siellä valmistaneet käyttivät yrityksen palveluja tuolloin runsaasti.
Kaikki olisi luultavasti jatkunut hyvin ilman Ukrainan sotaa. Se sai ihmiset myös Suomessa selvästi säästeliäämmiksi ja heijastui sitä kautta vähitellen myös Gårds Smakin toimintaan. Toinenkin syy löytyy.
– Ruuat pakattiin ennen ihmisille toimittamista Kaitsorin varastoterminaalissamme. Lähdimme sitten viemään niitä asiakkaille kolmen aikaan, kun ihmiset pääsivät suunnilleen samaan aikaan töistä. Kun asiakkaat tulivat terminaalin myymälään, meillä ei ollut enää mitään myytävää heille, Niklas kertoo.
Koska konsepti ei toiminut aivan niin hyvin kuin olisi pitänyt, kuljetuspalvelu on toistaiseksi laitettu pienelle tuumaustauolle, joka alkoi viime vuoden maaliskuussa. Kokonaan ruokien kotiinkuljetusta ei aiota lopettaa, vaan luultavasti se aloitetaan taas tulevana syksynä.
Kaitsorissa sijaitsevassa itsepalvelumyymälässä ”ei oota” ei puolestaan tarvitse myydä vaan hyllyistä ja pakasteista löytyy kyllä ruokaa riittämiin.
Myymälän keskimääräiset kävijämäärät ovat talvella liikkuneet Niklaksen mukaan 30–40 asiakkaassa päivässä. Alkukesän lauantain puolipäivässä pihaan pysähtyy auto jos toinenkin. Niistä pyrähtää kauppaan hetkessä joukko asiakkaita. Niklas kertoo, että kaupan lähialueella sijaitsee yli tuhat kesämökkiä ja -huvilaa, joten suvi ja lomat tulevat lisäämään kävijämääriä väkisinkin.
Kaupalle löytyi tilat kiinteistöstä, jossa toimi vähittäismyyntiliike aina vuoteen 2000 asti. Kaupan kalusto on vuokrattu pakastekaappeja lukuun ottamatta, ne ostettiin Gigantista. Kaupan aloittaminen vaati 150 000 euron investoinnin. Se toteutettiin omalla sekä joukkorahoituksella. Investointukea ei edes haettu sen vähyyden ja byrokratian takia.
Myymälästä löytyy kaikkiaan nelisenkymmenen pientuottajan ruokia. Kun yhden tuottajan tuotteita on myynnissä keskimäärin viittä eri sorttia, kohoaa heidän tuottamansa valikoima jo 200–250 tuotteen hujakoille. Loppu hyllytilasta täyttyy samoista ruuista ja muista pienemmistä tarpeista, joita löytyy mistä tahansa muustakin kaupasta. Ne Gårds Smak hankkii isompien tukkujen varastoista. Kaikkiaan eri tuotteita löytyy nyt noin 1 600, ja tavoite on nostaa valikoima 2 500–3 000 tuotteen paikkeille.
Pienempien tuottajien valikoimista eniten edustettuina ovat erilaiset lihat. Naudanlihaa toimittavat myyntiin muun muassa Östmanin sekä Tomas ja Pia Nyströmin tilat, joista ensin mainittu toimii Kaitsorin lähellä Vöyrin Karvsorissa ja jälkimmäinen taas Pedersöressä. Porsaanlihat puolestaan tulevat Hannus Gård -nimiseltä tilalta Karvsorista. Myös lampaanlihaa myydään. Sen tuottaa purmolainen Engagårds lamm -lammastila.
Myymälässä myytävät lähituottajien ruuat hinnoittelee tilallinen itse. Niklaksen mukaan tosin melko usein hän ja tuottaja neuvottelevat siitä, mikä on milloinkin järkeen käypä vähittäismyyntihinta. Gårds Smakin tuottajalta myynnistä ottama provisio vaihtelee. Nyrkkisääntönä on, että mitä hintavampi tuote on, sen pienempi on Gårds Smakin kate prosenteissa laskettuna.
– Provisio vaihtelee 15–25 prosentin välillä myyntihinnasta. Halvemmat ruuat, kuten perunapussit, vievät usein enemmän hyllytilaa, joten myyntiprovision on oltava myös prosenteissa laskettuna isompi, Niklas selvittää.
Myymälän konseptille on haettu mallia Ruotsissa pitkään toimineesta Never Closed -kauppaketjusta ja sen toimintatavasta. Nimen alla toimivia kauppoja löytyy kolmisenkymmentä eri puolilta Ruotsia.
Normaalisti kaupan ulko-ovi on kiinni. Sen saa auki kännykän kameralla, joka suunnataan oven pielestä löytyvään QR-koodiin. Sitten puhelimesta avataan verkkopankin sovellus, jossa tapahtuvan tunnistautumisen jälkeen ovi aukeaa. Kun asiakas on kerran skannanut itsensä kauppaan, tapahtuma tarvitsee toistaa omasta pankista riippuen seuraavaksi vasta 2–4 viikon kuluttua. Toinen vaihtoehto sisäänpääsyyn on muovinen poletti, jota varsinkin vanhempi kaupassa asioiva väki suosii. Kesän huvilasesonkina kaupan ulko-ovea pidetään usein auki, jotta mökilleen menijät pääsevät asioimaan helpommin.
Maksaminenkin tapahtuu skannaamalla. Ensin maksutapahtuman alussa, jonka jälkeen skannataan tuotteet. Jos myytävästä tuotteesta ei löydy viivakoodia, se täytyy etsiä tietokoneen näytön valikosta. Varsinainen maksaminen tapahtuu pankkikortin lukijalaitteella.
Myymälän hävikki on pyritty minimoimaan kameroilla ja sillä, että Niklas saa muistutuksen kännykkäänsä, mikäli asiakas poistuu kaupasta ilman ostoksia. Silloin hän voi halutessaan tarkistaa kännykällään kameran taltioiman kaupassa käynnin.
– Hävikkiä ei ole ollut ja vain kerran on jääty kiinni myymälävarkaudesta.
Niklas ja Jonas Östmanin suunnitelmissa häämöttää myös toisen vastaavan myymälän avaaminen. Neuvottelut rahoittajan kanssa ovat jo pitkällä.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
Kaisa Vasama-Kakon ja Juha Kakon luotsaama Talvisillan tähkä ja trekooli tuottaa peltokasvien rinnalla kurkkuja ja luomutomaatteja sekä pyörittää mökkivuokrausta. Toimintaa kehitetään kuluttajien mieltymyksiä kuunnellen.
Helsingin Mylly vei aamupuuron jäljitettävyyden uudelle tasolle. Kaura 2.0 -hiutalepaketissa lukee kauranviljelijän nimi.
Puotimaalla-suoramyyntivaunu kulkee traktorin vetämänä Kymenlaakson tapahtumiin. Liisa ja Tommi Mattila markkinoivat oman tilan tuotteita myös verkkokaupan kautta.
Peltorobotti, robottitraktori ja työdrooni. Näiden tarjoamiin mahdollisuuksiin pureudutaan Sokerijuurikkaan tutkimuskeskuksen (SjT) ja Työtehoseuran PeDro-hankkeessa. Katso SjT:n peltopäivänä kuvattu video täsmäruiskuttavan peltorobotin sekä täydennyslannoituksiin ja kylvöihin pystyvän droonin toiminnasta.
Vastaanpa heti otsikon kysymykseen: Luomusta ja suoramyynnistä ei ole ratkaisuksi maataloutemme kannattavuusongelmaan, mutta yksi osa ratkaisua ne voivat olla. Tämän lehden numeron teemajutut kertovat salolaisten Birkkalan ja Karviaisten tilojen innovatiivisista yrittäjistä. Birkkalan tila on napannut oman siivunsa elintarvikemarkkinoista. Luomuspeltin viljelyyn ja viljatuotteiden jatkojalostukseen keskittynyt tila suuntaa kotimaiden markkinoiden ohella myös vientiin. Karviaisten tilalla on puolestaan
Yrittäjän hyvinvointi ja jaksaminen on tärkeä tuotantotekijä maatilalla. Tämä on tunnistettu laajasti EU:ssa. Suomessa on monia maatalousyrittäjien hyvinvointia ja jaksamista edistäviä palveluja, jotka auttavat työkyvyn ylläpitämisessä.
Maatalousnäyttelyihin ja opintomatkoihin liittyvät kulut ovat maatalousyrittäjälle pääsääntöisesti verovähennyskelpoisia. Kulujen ilmoittamisessa pitää kuitenkin olla tarkka.
Lill-Bredsin marjatilan omistajanvaihdos ei tapahtunut tavanomaiseen tapaan perheen sisäisenä omistajanvaihdoksena. Gustav ja Jenny Hildén ostivat tilan ja jatkoivat viljelyä ja suoramyynnin kehittämistä.
Jalostuksen hyödyt kristallisoituvat eritoten rauduskoivulla, jonka taimi kasvaa noin 30 prosenttia luonnontainta nopeammin ja voi hyvissä olosuhteissa järeytyä tukkikokoon jopa reilussa kolmessa vuosikymmenessä. Siten nuori metsänomistaja voi saada istuttamastaan metsästä tukkitilin jo ennen eläkepäiviään.
