Kallion tilan uusi emopihatto alitti kustannusarvion yli 100 000 eurolla. Siitäkin huolimatta, ettei joka kohdassa valittu halvimpia ratkaisuja. Kustannussäästöt syntyivät harkiten ja pienistä puroista.
Uuden, 72 emon makuuparsipihaton kustannusarvio oli 452 000 euroa, mutta Juho Lappi pystyi toteuttamaan koko urakan sisältäen hiekkakauhan hankinnan 337 000 eurolla. Se ei ole yllätys, sillä nuori viljelijä osasi etsiä säästöä monesta paikasta, mutta harkiten.
– Tämä ei siis ole viimeisen päälle halpa emola. Esimerkiksi kantavina rakenteina tässä ovat metallitolpat. Niillä ja betonielementeillä sisällä sain kestävää ja nopeasti valmista. Sama oli valmisanturoissa, sanoo Lappi, joka suhteutti kokonaiskustannusta sekä hintaan että rakennusaikaan.
Pihaton paikkaa piti etsiä tien halkomalla tontilla, jossa naapurin raja on lähellä. Isäntä kaivoi neljä testikuoppaa, ennen kuin löysi sopivan paikan kallion päältä, jossa pihatto on selvästi ympäristöään korkeammalla.
Kaksirivisessä hiekkaparsipihatossa on toinen lantakäytävä parsien välissä ja toinen ruokintakäytävällä, jossa emojen takana on 1,5 metriä korkea betonielementtiseinä. Poikima- ja sairaskarsinat ovat keskellä.
Takakäytävän hiekkaisen lannan Juho tuuppaa kuivalantalaan ja etukäytävän läjät hän pyrkii saamaan lietesäiliöön. Kolmeen osastoon jaettu katettu kuivalantala vetää reilut 800 kuutiota, ja lietesäiliöön mahtuu noin 800 mottia lietettä.
Syksyllä lantalan yhdessä lokerossa on katon alla kuivaa hiekkaa hiekkaparsien täytteeksi ja kuivikkeeksi. Sen kuluttua loppuun lantalaan alkaakin tulla poikimakauden olkilantaa.
– En edes harkitsisi pihattoa ilman lietelantasäiliötä. Jotkut sanovat sitä turhaksi, mutta se on ollut tosi hyvä. Olisi karmeaa rämpiä liian märän kuivalannan kanssa.
Lattialämmityskaapelista lantakäytävien alle tuli noin 5 000 euron lisäkustannus. Pakkasjaksoilla kaapelin voi laittaa lämpenemään, jotta lanta lähtee levyinä. Viime talvena sille oli käyttöä neljä kertaa.
34-vuotias Juho Lappi on suunnitellut emopihaton rakentamista tosimielellä vuodesta 2018. Tilalla oli tuolloin 19 maitolehmää parsinavetassa, mistä hän halusi päästä eroon ensimmäisenä.
Ensimmäiset likvit Lappi teetti omasta robottipihatosta. Rakentamisen sijasta hän osti neljän kilometrin päästä 60 lypsävän robottitilan, jossa hän tekee nyt hallinnollisia töitä sekä vuoroviikoin aamua tai iltaa. Yhteistyökumppani vastaa toisesta puolikkaasta.
Omalla tontilla alkoi plan b:n toteuttaminen, koska uutiset vasikkapulasta antoivat vihiä, että emotuotannolle olisi markkinoita.
– Ja yleensä halusin, että tilalla on eläimiä ja luomua. Nyt emot ovat luomussa ja maito tavanomaisena. Kaiken pohjalla on halu toimia tällä alalla, painottaa Juho Lappi.
Hän lasketutti J&M Talous Oy:n Jaana Piipolla kaikkiaan neljä likviä, raatorehellisesti koko ajan kalliimmilla rakennuskustannuksilla ja laskevilla tuilla. Siten emolan tavoitehinnaksi tuli 300 000–350 000 euroa. Suunnittelijaksi hän valitsi Rakennusinsinööritoimisto Tiimin.
Juho Lappi kilpailutti hankettaan ensimmäisenä talvena pohjakuvilla ja käytti rakennekuvia vasta seuraavana. Hän sai käytännössä kaikki rakennustarvikkeet kilpailukykyiseen hintaan Kiuruvedeltä.
– Kokenut kauppias osaa jo pohjien perusteella arvioida tavaran menekin.
Kustannusarvio kelpasi sellaisenaan ELY-keskukselle. Nuorena viljelijänä Lappi sai 45 prosenttia investointiavustusta, ja korkotukilaina nosti tuen 50 prosenttiin.
Kolmen tilan kimppakaivinkone oli hintansa arvoinen pihaton pohjatöissä kesällä 2019. Rakennustyöhön pestattu kiuruveteläinen neljän–kuuden miehen porukka aloitti työt Kallion pihatossa vappuaattona 2020.
Porukka hoiti rakennuksella tärkeät mittatarkat työt, kuten katon ja liimapuupalkit. Niissäkin työvaiheissa Lappi oli renkinä, ja työmiesten lähdettyä heinäkuun ensimmäisellä viikolla hän rakensi pihaton loppuun isänsä Heikki Lapin kanssa.
– Tämmöinen rakennusprojekti on aina koko perheen juttu. Puoliso ja mummo joutuvat pitämään enemmän huolta kotitaloudesta ja lapsista, kun ukot rakentaa, lisää Juho Lappi.
Etu- ja takaseinän yläosat Lapit naputtelivat nopeasti Valion Valmakaupan tuuliverkolla, joka valoa läpäisevänä toimii myös luomun vaatimana ikkunapinta-alana. Rakolaudoituksen tekeminen olisi vienyt paljon enemmän aikaa.
Nykyiset pihatonrakentajat haluavat tyypillisimmin kaksirivisen makuuparsipihaton yleisimmin 60–90 emolle. Tiimi Oy:n Jyri Hyvärinen ja Birgitta Matilainen määrittelevät avaimet käteen -makuuparsipihaton hinnaksi keskimäärin 3 500–4 000 euroa per emopaikka.
Lisäksi kokonaiskustannuksiin kuuluvat lanta-, rehu- ja kuivikevarastot, jaloittelutarha, piharakentaminen, lämmin tekniikka- ja sosiaalinen tila, infra sekä mahdollisesti toimintainvestointeja, kuten käsittelyhäkki, kuivituskauha, paalipihti ja siirtovaunu. Näiden jälkeen eläinpaikan kustannus kohoaa helposti 6 000 euroon.
Lantavarastojen rakentaminen 60 emolle maksaa noin 60 000 euroa, nyrkkisääntönä noin 1 000 euroa per emopaikka. Monet haluavat Juho Lapin tavoin sekä kuivikelantalan että lietesäiliön.
– Investoinnin hinta lasketaan kokonaiskustannuksesta pihaton pääluvun mukaan. Jos se päätä kohti menee yli 7 000 euron, käsityksemme mukaan investointi ei ehkä kannata, arvioidaan Tiimi Oy:ltä.
Hintaerot alkavat kertyä rakennuspaikan valinnasta. Kokonaan uusi paikka vaatii hyviä teitä ja uutta infraa, jotka eivät kuulu investointituettuihin kustannuksiin. Mistä vesi ja sähkö? Millainen maaperä?
– Rakennuspaikan valinta on tärkeää kokonaiskustannuksessa, sanovat Matilainen ja Hyvärinen.
Itse rakentamistyön hinta on suunnilleen sama kaikkialla. Investoinnin kustannukseen vaikuttaa se, miten kokonaisuus on tilan väellä hanskassa. Säästöä voi hakea monilta osa-alueilta pieninä puroina, jotka kokonaisuudessa voivat olla merkittäviä.
– Esimerkiksi omalla konetyöllä saa yhden pienen säästöpuron. Vaikka viljelijä ei osaisi rakentaa, ennakkosuunnittelulla voi vaikuttaa hankkeen jouhevaan kulkuun, sanoo Matilainen.
Tiimi Oy:n asiantuntijat muistuttavat, että emopihaton suunnittelussa täytyy mennä toiminnallisuus edellä eli eläinten siirtelyn on oltava helppoa. Siitä tinkiminen voi johtaa työturvallisuusriskeihin, eläinten hyvinvoinnin heikkenemiseen sekä työmäärän nousuun.
Ideaalisinta on saada sairas- ja poikimakarsinat mahdollisimman lähelle eläinryhmiä. Tilantarve täytyy miettiä kaikkien tilanteiden varalle.
– Jos mennään sairas- ja poikimakarsinoissa lakisääteisellä minimillä, se on käytännön tasolla auttamattomasti liian vähän, painottaa Jyri Hyvärinen.
Hyvärinen ja Matilainen ovat huolissaan emolehmätuotannon kannattavuudesta, joka näkyy emolehmärakentamisen määrissä.
– Rakennukset alkavat olla niin pelkistettyjä, että edullisempaa halutessa pitää seuraavaksi jättää katto pois. Viiden viime vuoden aikana noin puolet suunnitelluista hankkeista on saanut rahoituksen. Tuottajahintojen korottaminen tuntuu olevan ainoa keino saada emorakentaminen jatkumaan. Se kortti on vielä käyttämättä, huomautetaan Tiimi Oy:ltä.
Käyttökokemuksen kertyessä Juho Lappi on tehnyt isänsä kanssa pihaton aitoihin liukuportteja ja muita parannuksia.
– Rautaa pystyy aina muokkaamaan, hän nauraa.
Juho kuuntelee tarkalla korvalla alan markkinoiden kehitystä. Jos emolehmätuotanto lähtee kunnolla vetämään, hänellä on valmius tuplata emomäärä nopeasti hallin peilikuvalla ja vaikkapa isommalla syysryhmällä. Lietesäiliö on sijoitettu laajennusta ajatellen.
Toisaalta hallin saa helposti muutettua vaikka maidontuotantoon. Juho miettii, saisiko maidolle lisäarvoa laiduntamisesta ja bioenergian tuottamista. Sillä mennään, mitä markkinat pyytävät.
Konttiniemen tilalla ratkaistiin luomutilan investointitarve muuttamalla kaksi laakasiiloa kylmäpihatoksi. Lehmät lypsetään edelleen vanhan parsinavetan putkilypsimellä ja säilörehulle valettiin uusi laakasiilo. Eläimet viihtyvät uusissa tiloissa hyvin, eikä hoitotyö lisääntynyt entisestään.
Toimivan navettaratkaisun ei tarvitse välttämättä olla miljoonan euron robottinavetta. Kierrätysmateriaaleja hyödyntäen vaiheittain toteutetut rakennusratkaisut pitävät velkataakan siedettävänä. Se rauhoittaa hermoja ja antaa yrittämiseen valinnanvapautta.
Niuhan tilalle valmistui uusi, pitkälle koneellistettu lypsykarjanavetta kokonaisurakalla. Karjan eläimet edustavat sekä ayrshireja että kolmea alkuperäisrotua.
Kokkilan tilalla Petäjävedellä käännettiin yhdeksän vuotta sitten uusi lehti nuorten isäntien aloittaessa tilanpidon. Ensimmäinen askel kohti nykyaikaista maidontuotantoa oli pyöreän pihaton rakentaminen.