Joukkovoimaa viljan myyntiin
Tuottajaorganisaatiomalli antaa maatalousyrittäjille mahdollisuuden myydä isompia tuote-eriä parempaan hintaan. Suomen Vilja-Aitta Oy keskittyy myös viljan vientiin.
Oma tai vuokrattu varastotila tuo joustoa sadon myyntiin. Myyntejä voi ajoittaa parhaan hinnan aikoihin.
Orimattilan raviradan vieressä kohoaa jyhkeä viljasiilo yli 50 metrin korkeuteen. Muoto on tuttu vuosikymmenten takaa. Vain oranssit hakaset katolta puuttuvat.
– Ostimme tämän viljavaraston ja vieressä olevat neljä pyörösiiloa viiden viljelijän porukalla Hankkijalta vuonna 2015. Olin miettinyt jo aikaisemmin, miten saisin kasvatettua omaa varastotilaa. Tämä tuli myyntiin sopivaan aikaan, lahtelainen maatalousyrittäjä Heikki Mäkelä kertoo.
Hankkija myi viime vuosikymmenellä vastaavanlaiset, 1960-luvulla rakennetut varastot pois myös Hämeenlinnassa ja Porvoossa.
Päijäthämäläisten viljelijöiden porukka perusti kiinteistön hallinnointiin oman yhtiön, Orimattilan Viljasiilot Oy:n. Tontilla on kahdessakymmenessä siilossa yhteensä 6 700 kuutiota varastotilaa. Siiloihin mahtuvat reilun tuhannen hehtaarin viljat, yhteensä viisi miljoonaa kiloa. Laitoksessa on myös 200:n ja 750 hehtolitran kuivurit ja lajittelija.
– Kaikki siilot, kuljettimet ja koneet olivat ostohetkellä toimintakuntoisia. Vain pienemmän kuivurin pannun uusimme. Tänä syksynä asensimme toimistotilaan uudet sähköpatterit. Kunnossapitoa ja kuluvien osien vaihtoa toki riittää.
Hankkija halusi, että yrittäjät jatkaisivat Orimattilassa Hankkijalle myytävien viljojen vastaanottoa. Osa lähialueen viljelijöistä haluaa myös kuivattaa viljat vastaanottopisteessä. Järjestely sopi uusille omistajille ja Hankkija maksaa yhtiölle korvausta palveluiden tuottamisesta.
Viljan kuivauksesta ja vastaanotosta vastaa puintisesongin aikana yhtiön osa-aikainen työntekijä. Kymmenen kilometrin päässä kasvinviljelytilaa viljelevä Mäkelä hoitaa muina aikoina rekkojen lastauksen.
Siiloja vuokrataan omistajien lisäksi muillekin viljelijöille. Vuokrahinta on suunnilleen sama kuin Suomen Viljavan vuokrasiiloilla. Haastatteluhetkellä noin kolmannes siilotilasta oli tyhjillään.
Siiloyhtiö tarjoaa myös lajittelupalvelua. Viisikymmentä vuotta vanha, tehokas lajittelija toimii edelleen hyvin esimerkiksi siemenviljan lajittelussa. Viljaeristä saadaan tehtyä myös perusanalyysit vastaanottopisteessä.
Siilo-osakeyhtiön vuosiliikevaihto on noin satatuhatta euroa. Liiketulos on ollut keskimäärin 5 000 euroa. Kultakaivoksena Orimattilan maamerkkiä ei voi pitää, mutta investoinnin ideana olikin lähinnä osakastilojen oman varastokapasiteetin lisäys.
Viljojen hintojen rajut heilahtelut ovat saaneet monet viljelijät miettimään varastotilan lisäystä. Investointeja on Ruokaviraston mukaan toteutettu melko vilkkaaseen tahtiin. Uusien siilojen rakentamiseen myönnetään 30 prosentin investointituki.
Kahdensadan kuution metallisiilojen arvonlisäverottomat hinnat lähtevät 10 000 eurosta. Siilon lisäksi on hankittava kuljettimet, jotka nostavat kokonaisuuden hintaa helposti 30–50 prosentilla. Perustusten rakentaminen maksaa luonnollisesti myös.
Ennen siilon rakentamista on syytä olla yhteydessä kunnan rakennusvalvontaan. Siilojen rakentamiseen vaaditaan kunnasta ja varaston koosta riippuen toimenpide- tai rakennuslupa.
Ruokaviraston investointitukitilastoista on nähtävissä kuivaavien siilojen kysynnän kasvu. Kuivaavien siilojen investointituki on varastokuutiota kohden suurempi, koska kuivaava siilo maksaa tavallista siiloa enemmän. Tuhannen kuution molemmin puolin olevien kuivaavien tai tuulettavien siilojen kustannusarviot rakennustöineen ja kuljettimineen ovat olleet tänä vuonna keskimäärin 120 000 euroa.
Siiloinvestoinnin takaisinmaksuaikaa on hieman hankala laskea, koska se riippuu viljan ja muiden myyntikasvien hintavaihteluista.
Esimerkiksi leipävehnän tonnihinta nousi viime vuoden syyskuun 200 eurosta kuluvan vuoden huhtikuun 400 euroon. Jos viljelijä varastoi leipävehnää 400 kuution siilossa seitsemän kuukauden ajan, teki hän varastoimalla noin 60 000 euron voiton. Normaalimmassa tilanteessa leipävehnän hinta saattaa nousta syyskuusta seuraavan vuoden huhtikuuhun 20 eurolla tonnilta. Varastoimalla leipävehnää 400 kuution siilossa seitsemän kuukautta saa viljaerästä silloin 6 000 euroa paremman tilin. Jos uusi siilo on maksanut 40 000 euroa ja siihen on saanut 30 prosentin investointituen, on siiloinvestointi maksettu takaisin viidessä vuodessa.
Siilovalmistajien mukaan isompien siilojen kysyntä on kasvanut. Tästä kertoo myös se, että Antti-Teollisuus toi lokakuussa Suomen markkinoille uudet Iso-Antti-siilot, jotka ovat tilavuudeltaan 630:sta 1 900 kuutioon.
Jos maatilalle halutaan muunneltavaa varastotilaa, voi viljaa varten rakentaa myös tasovaraston. Teräsrunkoisen tasalattiahallin rakentaminen on kalliimpaa kuin terässiilon pystyttäminen. Tasovarastoissa riskinä ovat jyrsijät ja muut tuhoeläimet. Viljojen tyhjentäminen tasalattiahallista vie usein myös hieman enemmän aikaa.
Tarkan euron investoijille on tarjolla jonkin verran myös käytettyjä siiloja. Ne ovat kooltaan useimmiten pienemmästä päästä.
Jos lähialueelta löytyy vuokrasiiloja, ovat ne taloudellisesti usein hyvä valinta. Esimerkiksi Suomen Viljavan hinnaston mukaan 400 kuution eli noin 320 tonnin vehnäerän varastointi maksaa seitsemän kuukauden ajalta viljan vastaanottoineen ja purkuineen 4 400 euroa. Kulun saa peitettyä 14 euron tonnihinnan nousulla. Edellä kerrotut luvut kertovat hyvin, että kasvinviljelijä voi tehdä tulosta hyvän sadon lisäksi myös oikeilla varastointivalinnoilla.
Kokenut viljanviljelijä ja MTK:n mallasohraverkoston puheenjohtaja Heikki Mäkelä katselee Orimattilan siilon katolta näkyvää Fazer Myllyn valtavaa varastoa Lahdessa ja pohtii viljan hinnan kehitystä.
– Merkit viittaavat siihen, että hinta voisi hyvinkin pysyä ensi kevääseen saakka nykytasolla tai jopa hieman nousta. En itse pidä suurta kiirettä myynneissä. Kiinnitin hinnan etukäteen noin 40 prosentille sadosta. Niitä viljoja siirtyy Viking Maltille ja Fazer Myllylle sitä mukaa kuin ostaja haluaa.
Noin 500 peltohehtaaria viljelevällä Mäkelällä on itsellään siilotilaa parisen tuhatta kuutiota. Hän rakensi kaksi vuotta sitten viimeisimmän, 400 kuutiota vetävän Twister-siilon. Mäkelä aikoo säilyttää jatkossakin isot varastotilat, jotta omalle työlleen saisi mahdollisimman hyvän tuntipalkan.
Yhteiset varastosiilot voisivat olla muillekin maatiloille järkevä yhteistoiminnan muoto. Rakentamiskustannukset jakautuisivat useammalle maksajalle ja isompi varastotila toisi käyttöön joustavuutta. Varastotilaa voisi tarvittaessa vuokrata myös ulkopuolisille.
Seuraavan investointitukikierroksen ajankohta on EU:n ohjelmakauden vaihtumisesta johtuen vielä täysin auki. Toiveissa on, että haku voitaisiin toteuttaa kuitenkin ensi vuoden kuluessa.