Vajaa viisi vuotta sitten laihialainen viljanviljelijä Aki Västi havahtui viljankuivauksessa syntyvän öljylaskun suuruuteen. Vuosittain kattilassa saattoi palaa yli 10 000 litraa kevyttä polttoöljyä.
”Omissa metsissä oli puuta yllin kyllin ja kokemusta puun ja hakkeen käytöstä oli asuinrakennuksen lämmittämisessä. Miksipä ei jyviäkin saisi kuivaksi omalla lähienergialla?”, Aki Västi pohdiskeli.
Hänen mielessään oli aluksi valmiin lämpökontin hankinta kuivurin lämmönlähteeksi. Laskelmat ja käytännöllisyys käänsivät päätöksen itse tehtyyn hakevarastoon ja lämpökeskukseen, jonne kattila ja syöttölaitteet hankittiin valmiina.
Kattilaksi Västi valitsi Antti Teollisuuden Biouunin, missä lämpö siirtyy kuivatusilmaan suoraan teräksen läpi ilman väliainetta. Tällainen ilmauuni on melko yksinkertainen ja huoleton nimenomaan kuivurikäyttöön.
Poltin on Alatalkkarin 480-kilowattinen rappuarina. Siinä on kolme puhallinta antamassa palamisprosessin vaatiman ilman. Primääri- eli ensiöilma syötetään palotapahtumaan arinan alapuolelta. Sekundääri- eli toisioilma johdetaan tulipesän yläosaan polttamaan palamisprosessista vapautuneita kaasuja.
Biouuni on pystyputkinen ja se on nimenomaan suunniteltu biopolttoaineiden suurelle liekille.
Västin hakevarasto on 15-senttisen betonilaatan päälle tehty kevytrakenteinen puuhalli, jonka ulkomitat ovat 13×9 metriä. Sokkeli on muottiharkoista muurattu metrin korkuinen betoniseinä.
Tämän päältä lähtee reilun sentin raoilla oleva pystylaudoitettu 4,6 metriä korkea seinä. Myös siilon ovi on verkkoa, jolloin hakevaraston ilmanvaihto on taattu. Reiluun harjakattoon valittiin Rautaruukin itsekantava teräsprofiili helpon asennettavuutensa takia.
Aki Västi mietti, kuinka hakkeen syöttö stokerille olisi viisainta järjestää. Mielessä kävi jousipurkaimen asentaminen suoraan varaston lattiaan. Tämä vaihtoehto olisi kuitenkin rajoittanut varaston muuta mahdollista käyttöä. Varaston pohjalle asennettu jousipurkain olisi myös ollut altis vaurioille, kun haketta oltaisiin työnnelty reunoilta jousen ulottuville.
Varsinainen 40 kuution vetoinen hakkeen syöttösiilo on hakevaraston päädyssä. Haketuksen aikana se puhalletaan ensimmäiseksi täyteen. Tämän jälkeen täytöt tehdään kurottajalla.
Varsinainen lämpökeskus tehtiin 250 millimetriä paksuista siporex-elementeistä. Paloluokka EI 60 eli eristyksen lisäksi rakenteen oltava tiivis ja kestettävä 60 minuuttia tulta. Lämpökeskuksen sisäkatto on 150-millistä teräs–villa–teräs -levyä.
Rakennusluvan hakeminen ei vaatinut mitään erityisiä lupia tai lausuntoja. Lähinaapurin suostumus piti kuitenkin liittää hakemukseen. Varmuuden vuoksi paloviranomaisilta kysyttiin etukäteen vinkit ja vaatimukset lämpökeskuksen tekemiseen.
Kun lupa oli haettu ja saatu, Västi haki Ely-keskuksesta investointiavustusta. Koko hankkeen kustannusarvio oli hieman päälle 60 000 euroa ilman alvia. Lisäksi päälle tulivat oman puutavaran ja työpanoksen osuudet, jotka oikeuttivat 35 prosentin avustukseen. Kustannusarvio pitää hakemuksessa olla, mutta sillä ei tukiasiaan ole suurta painoarvoa, koska investointituet on jo useita vuosia maksettu todellisten kustannusten mukaan.
Reilun 60 tonnin potti jakautui kolmeen tasasuureen erään. Reilu parikymmentä tuhatta meni Antti Teollisuudelle, toinen mokoma Alatalkkarille ja kolmannella 20-tonnisella tehtiin lämpökeskus ja hakevarasto. Kuivurin vanha öljyuuni meni myyntiin ja sillä sai hieman apua investointiin. Öljyuuneilla tuntuu olevan jonkinlaiset markkinat, sillä uuneja hajoaa eivätkä kaikki halua hankkia tuliterää uunia tässä taloudellisessa tilanteessa.
Aki Västillä oli töissä kuukauden ajan kaksi kirvesmiestä, joiden kanssa kaikki laitteetkin asennettiin. Vasta käyttöönottovaiheessa Alatalkkarin asiantuntija tuli säätämään palopään arvot kohdalleen. Luonnollisesti sähkömies kävi tekemässä melkoisesti hommia, jotta rakennukseen tehtävät johtopäätökset olisivat oikeat.
Västin mukaan lämpökontti olisi tässä suhteessa ollut vaivattomampi, sillä kaikki sähkö- ja automaatioasennukset olisivat olleet kutakuinkin valmiina.
”Sekä lämpökontilla että kiinteällä lämpökeskuksella on puolensa, mutta lämpökonttiin päätyminen olisi teettänyt minun tapauksessani kumminkin jonkinlaisen varaston hakkeelle. Ja toisaalta kuivurin vieressä tien varressa oli joutilas tontti lämpökeskukselle.”
Rakentamisessakaan ei ollut mitään erikoisvaatimuksia. Rakennustarkastaja seurasi hanketta, kävi tekemässä lopputarkastuksen ja hyväksyi lämpökeskuksen otettavaksi käyttöön.
Uunin ilmanotto on lämpökeskuksen sisällä, eikä yleisen tavan mukaisesti seinän läpi suoraan ulkoilmasta. Tällä ratkaisulla lämpökeskuksen sisäilma ei pääse nousemaan kovin korkeaksi ja toisaalta kaikki hakkeen luovuttama energia saadaan talteen.
Uuni on erittäin helppo sytyttää. Kahvikupillinen kevyttä polttoöljyä kuivan hakkeen päälle ja tulitikku perään. Automatiikka hoitaa homman tästä eteenpäin. Toki sytytyksen olisi saanut automatisoitua, mutta yllättävän helppoa manuaalinen sytytyskin on. Aki ei ole pitänyt ylläpitotulta uunissa, jos kuivattavien viljaerien väli on venähtänyt yli kymmenen tunnin.
”Ylläpitotulen hallinta on hieman hankalaa, sillä kulutus on nolla ja kuivurin on oltava tyhjä, jotta lämmin ilma pääsisi hönkimään pois. Eränvaihdon aika menee hyvin ylläpitotulella”, Västi luonnehtii.
Tuhkan kanssakaan ei tarvitse pelata, sillä ruuvi poistaa tuhkan automaattisesti. Noin 150 hakekuutiosta jää lämmön poistamisen jälkeen 200 litran tynnyrillinen tuhkaa, joten polttoprosessi on erittäin hyvin hallinnassa.
Polttotekniikan kehittymisestä antaa hyvän kuvan se, että vanhasta asuinrakennusta lämmittävästä hakekattilasta tulee enemmän tuhkaa kuin kuivurista, vaikka hakemäärä on alle puolet kuivurissa poltetusta. Ravinnepitoinen tuhka levitetään peltoon.
”Lämpökeskuksen hoito on äärimmäisen yksinkertaista. Kerran vuodessa tehdään tuhkatynnyrin tyhjennyt ja uunin nuohous. Kuiva hake palaa sen verran puhtaasti, ettei nuohouksessa uunin sisältä irtoaa vain valkoista pölyä. Mitään karstaa tai nokea uuniin ei muodostu.”
”Hakevaraston tilavuus on noin 200 mottia, kun sen tunkee oikein täyteen, mutta eipä sitä tarvitse ihan täyteen ahtaa, sillä asuinrakennuksen lämmittämisessä palaa vuoden mittaan haketta vain noin 60 irtomottia”, isäntä kuittaa.
Hakepuut hän ottaa omista metsistä samalla kun tehdään harvennus- ja päätehakkuita. Käytettäessä haketta aiemmin vain asuinrakennuksen lämmittämiseen, ne tehtiin motolla karsituista latvuksista ja rangoista.
Aki Västin mukaan myös rangat on karsittava, jotta ne kuivuisivat eivätkä lähtisi lahoamaan. Kun kuivurin biouuni hankittiin, hakemateriaaliksi kelpuutetaan vain vuoden kasassa ollut massapuun mitat täyttävä puu.
”Teetän pöllit varhain keväällä, jolloin etenkin lehtipuissa on kuori löysässä. Ajan puut heti hakkuun jälkeen tuuliseen paikkaan kuivurin nurkalle. Siinä kasat saavat olla reilun vuoden ennen hakettamista. Jos kasat jättää metsään horsmapuskaan, tapahtuu kuivuminen huomattavasti hitaammin”, Aki Västi neuvoo.
Kasassa ei ole katetta päällä, jotta puun kasvutuoreus saataisiin mahdollisimman nopeasti pois. Toisinaan pinoja on peitetty, jos sade uhkaa hieman ennen haketusta.
”Kun metsäpalovaroituksia lukevat säätiedotuksen yhteydessä, niin tiedän, että on oikea aika tilata urakoitsija hakettamaan syksyn polttoaineet kuivurille.”
Juha Ujanen Ilmajoelta on käynyt jo useampana kesänä Västillä hakettamassa. 260-hevosvoimainen Lamborghini ja Jenzin hakkuri ovat suoriutuneet tarvittavasta haketuksesta erittäin kustannustehokkaasti ja ripeästi. Laskutus perustuu selkeään hakekuutioiden määrään. Oman hakkurin hankinta ei ole käynyt Aki Västillä edes mielessä.
Keskimäärin haketta on palanut 150 mottia noin 160 hehtaarin viljasadon kuivaamisessa. Kun puintikosteus on matala, riittää puoli mottia hehtaarin korjuualan kuivaamiseksi, mutta lyhyen puintikauden aikana on puitava usein hieman kosteampaakin. Västin tilalla vehnän ja ohran keskisadot ovat olleet viiden tonnin paremmalla puolella.
”Jos kasa alkaa vähänkin lämmetä, niin tietää että väärillä teillä ollaan. Se on hyvä merkki, kun puun vaalea väri pysyy hakekasassa varastoinnista huolimatta. Hake on sekapuuta, mutta suosin haapaa ja koivua, koska niistä irtoaa kuori parhaiten. Eri puulajeilla on teoreettiset erot lämpöarvoissa, mutta käytännössä tätä ei pysty huomaamaan.”
Esipuhdistimesta tulevan tavaran Aki Västi on kompostoinut. Pääasiassa pelkkiä helpeitä sisältävässä jätteessä kun ei ole energiaa nimeksikään. Tilanne olisi eri, jos mukana olisi rikkaruohonsiemeniä ja pikkujyviä. Västin mukaan rikat kannattaa kuitenkin ruiskuttaa pois jo pellolla ja asianmukaisella viljelytekniikalla, jolloin pieniä jyviä ei ihmeemmin edes tule.
Pellervo-lehti ja siitä myöhemmin eriytetty Maatilan Pellervo on toiminut keskeisenä julkaisuna ja tiedonlähteenä suomalaisen maatalouden ja osuustoiminnan kehityksessä. Lehden 125-vuotinen historia kietoutuu vahvasti yhteen maatalouden merkittävien vaiheiden kanssa.
Maaltamuuton siemen kylvettiin 1970-luvulla, kun ylituotantoa ryhdyttiin purkamaan urakalla ja öljykriisi nostatti polttonesteiden hintoja. Monesta tuvasta sammutettiin valot. 1990-luvulla lama-aika kuritti ja EU-aika lähestyi.
Maatila voi rakentaa oman aurinkovoimalan sen sijaan, että vuokraisi pellot ulkopuoliselle sähköyhtiölle. Omassa voimalassa on isommat riskit, mutta myös isompi tienaamisen mahdollisuus. Aurinkovoimayrittäjä Mårten Forss kertoo, että aurinkoiset ja viileät kevätpäivät ovat parasta sähköntuotannon aikaa.
Itikan siemenviljelytila Iisalmessa on tarkka energian kulutuksessa ja monipuolinen sen tuotannossa. Energiaa irtoaa jo maaperästä, auringosta, tuulesta ja grilliöljyistä. Nyt katse on vesivoimassa ja aurinkoenergian varastoinnissa.
Maatilat eivät ole suojassa verkkorikollisten kiristykseltä tai maksuliikenteen vääristelyltä. Maatila voi joutua myös sijaiskärsijäksi, mutta se ei lohduta, jos tuotantoautomatiikka ei toimi kyberhyökkäyksen vuoksi. Kyselystä selvisi yllättäen, että nuoret viljelijät tunnistavat tietoturvan kriittisyyden vanhempia viljelijöitä huonommin.
Perinteisen viljatilan talous on ollut ahtaalla jo usean vuoden ajan. Toki samaa yskää on kaikilla maatiloilla, mutta viljatila on suhteessa kaikkein heikoimmilla. Tilakohtaisten maksuvalmiustarkastelujen vertailun perusteella perustuotantosuunnista maitotilat tekevät parasta tulosta, lihantuottajat keskinkertaista ja viljatilat heikointa. Tyypillisesti viljatilan kokonaistulo on 1 000 euroa peltohehtaaria kohden. Peltoalatukien osuus on siitä puolet ja viljan myyntitulo toinen puoli.
Härkäpavun jalostaminen elintarvikkeiksi on tuplannut Karviaisten tilan liikevaihdon. Katriina ja Martin Klinckowström kuuntelevat härkäpaputuotteita kehittäessään tarkalla korvalla niin asiakkaiden kuin perheenjäsentenkin toiveita – terveellisyydestä tinkimättä.
Tilatuotteen menekkiä parantaa hyvä tarina, joka on totta. Tuotannon vastuullisuus on yhä tärkeämpi osa tarinaa. Birkkalan tilan Simo Larmi on ollut mukana kehittämässä jäljitettävyysjärjestelmää, jolla voidaan todentaa tilojen vastuulliset toimintatavat. Siitä on hyötyä myös viennissä.
Karuimmillaan kaikkinainen inhimillinen hätä näkyy tällä hetkellä Gazassa. Katsoipa tätä aluetta maasta tai ilmasta käsin, kaikkialla on raunioiksi pommitettuja rakennuksia, joiden keskellä asuu pari miljoonaa ihmistä. Ruuan toimitukset ovat avustusrekkojen tai -lentojen varassa. Alueella asuva kansanosa ei pysty millään lailla huolehtimaan ravinnonhankinnastaan. Mutta ei tarvitse katsella paljon kauemmaksi Gazasta, kun ruokaa tarvitsevia ihmisjoukkoja löytyy Lähi-Idästä
Suomi on elintarvikeviennin häntäpäässä Euroopassa, mutta ei kauan, mikäli Jarmo Talasrinne onnistuu tehtävässään Suvi ry:n vetäjänä. Yhdistyksen tavoitteena on yli kolminkertaistaa ruokaviennin arvo vuoteen 2035 mennessä.
