Elosadon joukkue vei Hyvä Sato -kisan voiton jo toista vuotta peräkkäin. Muut eivät mahtaneet mitään, kun luomuherneestä tuli kelpo sato. Tuloksen viimeisteli luomurehuherneen huippuhyvä hinta.
Hyvä Sato -kilpailun tulokset 2013 |
|
| Joukkue | kate €/ha |
| Novarbo | 1267 |
| Helsingin yliopisto | 672 |
| Raisioagro | 613 |
| Luomuinstituutti | 606 |
| Berner | 515 |
| NSL | 468 |
| SFG | 117 |
| — | |
 Katteiden muodostuminen. Klikkaa suuremmaksi. |
|
Melkein neljän tonnin sato luomurehuhernettä ja hintaa sille 365 euroa tonnilta. Tällä tuloksella Jukka Kivelän luotsaama Elosadon joukkue vei tämänvuotisen Hyvä Sato -kisan voiton. Joukkue teki viljelyllään lähes kaksinkertaiseen katteen hopealle tulleisiin Helsingin yliopiston professoreihin verrattuna. Proffien kasvina oli suurimokaura Steinar. Pronssille pinnisti Raisioagro kevätrapsillaan.
Typensitojakasvilla kisan kärkeen
Elosadon joukkueen alkuperäinen tarkoitus oli perustaa tälle vuodelle nurmi. Se ei kuitenkaan onnistunut ja niin Kivelän luotsaama joukkue päätyi rehuherneeseen.
”Ajattelin, että olisi paikallaan käyttää typensitojakasvia. Härkäpavusta oli huonoja kokemuksia, lähinnä sen kuivuuden kestämisessä. Herne taas oli tuottanut kisassa hyvän sadon luomujoukkueen lohkolla samana vuonna pari vuotta sitten.”
Elosadon joukkue oli kiinnittänyt huomiota myös luomuvalkuaiskasvien hyvään hintaan. Hyvä hinta ja luomuvalkuaisen viljelyn vähäisyys innosti joukkuetta nostamaan esille kannattavan luomuvalkuaisrehukasvin, rehuherneen.
”Käytetty keltasiemeninen lajike, Rocket, ei sovi Suomessa kuin rehuksi. Kaura kokeiltiin kylvää rikkaäkeellä herneen tukikasviksi (19 kg/ha). Kylvöä seurannut monen viikon kuivuus ja siemenen jääminen pintaan aiheuttivat sen että monikaan kauransiemen ei itänyt tai ei ainakaan kasvanut suureksi.”
Kosteassa maassa hyvä kasvuun lähtö
Miksi herne sitten onnistui niin hyvin tänä vuonna?
”Herne on hyvä kasvamaan, jos se saa hyvän alun. Pelto kynnettiin keväällä, joka vähensi rikkakasvien painetta ja herne kylvettiin äestettyyn maahan muutama päivä kynnön jälkeen. Maa oli vielä aika märkää, mutta kylvö onnistui hyvin.”
Kylvön jälkeen Hyvä Sato -lohkolle tuli vielä muutamia pieniä sateita. Kivelän mukaan ne vain varmistivat tasaisen kasvustonsyntymisen, eikä maa kuorettunut ennen herneen tuloa pintaan.
Typensitojakasvi sitoo itse oman typpensä, joten sen kasvua ei lannoitteiden vähäinen käyttökään haittaa.
”Herneen typensidonta varmistettiin typpiymmpikäsittelyssä juuri ennen kylvöä ja juurinystyrät olivatkin aktiivisia kuuman kesän aikana. Jos herneen saa hyvin alkuun, eikä rikkakasvit haittaa pahasti, niin luomussa tulee hyvät hernesadot.”
Elosadon joukkuekaan ei ole aina onnistunut. Edellisen kerran se jäi kisassa häntäpäähän pari vuotta sitten toisella typensitojakasvilla eli härkäpavulla. Herne saattaa edelleen olla härkäpapua viljelyvarmempi.
”Ainakin tämä Rocket-herne vaikuttaa selvästi luotettavammalta kuin härkäpapu. Parin vuoden takaisesta härkäpavusta saimme vain 1 600 kilon hehtaarisadon. Silloinkin kilpailulohkoa vaivasi kuivuus. Samana vuonna ilman lannoitusta viljellystä Rocketista toisen joukkueen luomulohkolla tuli noin 4 000 kilon sato.”
Lannoitus omalla Viljolla
Elosadon joukkue käytti luonnollisesti omaa tuotettaan eli Viljo-lannoitetta kylvön yhteydessä. Siitä kustannuksia tuli 86 euroa. Kivelän mukaan Viljo-lannoitteen merkitystä on vaikea arvioida. Joka tapauksessa hän on sitä mieltä, että fosforilannoitus varmistaa typensidonnan käynnistymisen.
”Pieni typpilisä heti keväällä nopeuttaa kehitystä myös viileällä säällä, jollaista alkukesällä oli. Typensidonta lähtee tehokkaasti käyntiin vasta maan lämmettyä kymmeneen asteeseen. Jälkikäteen arvioituna Viljon hehtaarikustannus oli pieni verrattuna sadon arvoon, joten Kivelä pitää sadon varmistamista sen avulla kannattavana toimena.
Herneen siemenet ympättiin ennen kylvöä Elomestarin typpiympillä.
Huikea hinta, 380 euroa tonnilta
Elosadon joukkue sai rehuherneestä Hankkijalta tarjouksen 380 euroa tonnilta. Hankkijalla herne menee luomurehun raaka-aineeksi.
Luomurehuherneen kalleus johtuu valkuaisrehun hyvästä kysynnästä. Viljelyä on jarruttanut heikko viljelyvarmuus. Rocket-lajike saa Kivelältä kuitenkin erityiskiitokset.
”Rehuherneen viljelyvarmuus on riippunut lajikkeista. Matalat ruokahernelajikkeet kärsivät luomussa helposti rikkakasveista. Rocket on korkea ja peittävä lajike, joka pysyy pystyssä korjuuseen asti.
Lisäksi Rocketin siemen on pientä, joten siemenkustannus on selvästi pienempi kuin isosiemenisillä ruokahernelajikkeilla. Eli sopivalla lajikkeella voidaan tuottaa edullisemmin luomurehuhernettä.”
Ruokaherneen viljely ei Elosadon joukkuetta houkutellut.
”Ruokaherne vaatii rikkaruohottoman pellon. Epäilen, että rikkaongelmat olisivat voineet tälläkin lohkolla pienentää satoa merkittävästi.
Ruokaherneen kysyntä on ollut aika vähäistä, joten myös markkinariski on siinä suurempi.”
Syysrapsille kovat odotukset
Berner ja NSL linjasivat jo keväällä, että he kylvävät aikaista monitahoista rehuohraa, jotta pääsisivät kylvämään syksyllä riittävän ajoissa syysrapsia. Näin tapahtuikin, vaikka kylvö viivästyikin sateista johtuen tavoiteaikataulusta.
Bernerin joukkue keksi viljellä Wolmari-ohransa kylvösiemeneksi Borealille. Se oli fiksu veto, sillä sadosta saatiin 172 euroa tonnilta. Hyvän tonnihinnan ansiosta Bernerin satotuotto oli toiseksi paras heti voittajan jälkeen. NSL myi ohransa rehuksi. Kauppa tehtiin ehkä kauden matalimmilla hinnoilla, 119 eurolla tonnilta. Samaa lajiketta viljelleistä joukkueista toinen sai sadostaan noin 850 euroa, mutta toinen joutui tyytymään reiluun 550 euroon.
Bernerin tulosta rasittaa syksyn 2012 valkoposkihanhien suihin päätyneen syysrapsin viljelyn kustannukset, eli lähes 250 euroa. Ilman niitä joukkue olisi ollut hopealla. Syysrapsin eteen on siis jo tässä vaiheessa uhrattu paljon.
Toinen luonnonmukaisin menetelmin viljelevä joukkue, Luomuinstituutti, viljeli tänä vuonna nurmisäilörehua. Sen sato myytiin Viikin koetilalle, joka maksoi siitä saman hinnan kuin tavanomaisesti tuotetuista rehupaaleista (25 euroa/tonni).
”Ymppäyksen kustannus on vaikeasti laskettavissa, mutta jos hernettä ei ole viljelty lohkolla viiteen vuoteen, kannattaa ymppäys tehdä. Näin varmistetaan herneen omien typpitehtaiden toiminta ja maahan jää typpeä vielä seuraavallekin kasville.”
Teksti: Silja Vuori
